sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Erilainen viikonloppu

Äiti ja isi lähtivät laivalle, joten minä lähdin emäntieni kanssa Lohjalle mummun ja papan luo vierailulle. Yökyläiltiin siellä ja kaupungissa oli paljon erilaisia hajuja, mutta koska oli niin kylmä, ei ollut koirakavereita ulkosalla montaakaan. Teimme kuitenkin pikaisen retken Lohjan harjulle toppattuna ja fleecevaatteisiin kääriytyneinä. Olipa kiva, vähän erilainen viikonloppu!



lauantai 20. marraskuuta 2010

Lisää lunta!

Lumen tulo on jatkunut ja sitä vaan tulee ja tulee! Mun mielestä sitä on jo aivan hirveästi, mut on siinä vaan niin hauska telmiä, ettei se mua haittaa! Mulle on aurattu ymäpäri pihaa pieniä polkuja, joissa on kiva juosta iltahepuleita. Kivempi käydä pissallakin, kun ei tartte kahlata etsimään hyvää paikkaa. Talvimanttelikin on jo otettu käyttöön, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Nätisti sujahdan lämpimän manttelin kauluksesta sisään, sitten hihnat kiinni naps ja menoksi!





torstai 18. marraskuuta 2010

Lunta!


Luvassa lunta? Mitä se on?
Talven ensimmäiset hiutaleet leijailivat maahan 7.11. Asia ei minua erityisemmin hetkauttanut, sillä maahan ei montaakaan hiutaletta. Tätäkö se nyt sitten oli? Mulle kyllä sanottiin, että siinä voi leikkiä ja pyöriä, mutta ei noin pienissä hiutaleissa kyllä tämmöinen nuori mies enää pyörimään mahdu. Taisivat mainostaa lunta vähän liikaa... Muka jotain erikoista, pyh! Sofia kysyi kasvattajaltani Péteriltä, että oliko Unkarissa vielä lunta silloin, kun mä ja mun sisarukset oltiin pieniä. Ei kuulemma ollut, joten näin sitten lunta ihan ensimmäistä kertaa.

No oikeasti se talvi tuli sitten vähän myöhemmin ja kunnolla sitä lunta saatiin 18.11. Silloin minä riemastuin, sehän olikin oikeasti kiva juttu! Minä kierin, haistoin ja maistoin sitä valkeaa, kylmää ainetta, joka oli haudannut alleen vihreän nurmen. Vaikka mä siitä kesästä ja lämmöstä kovin tykkäänkin, ei tämä talvikaan ainakaan näin ensilumien jälkeen hassummalta tunnu! Ehkä mä sopeudun tänne pohjolaan ihan hyvin.


Ekat hiutaleet





keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Shoppailua!

Pääsin taas ostoksille, kun piti saada vaatteita talven varalle. Retki suuntautui tällä kertaa kohti Salon suurta Mustia ja Mirriä. Sovitukseen valikoitui tummia ja tyylikkäitä Hurtan tuotteita ja koska ne sopivat oikein hyvin, ei vaatevalikoimaa enempää tarvinnutkaan tutkia. Mukaan lähtivät siis sade- ja fleecehaalari sekä toppamantteli. Mustista ja Mirristä usein tarttuu mukaan muutakin kuin se, mitä hakemaan lähdettiin, eli usein kassalle kasataan myös herkkuja tai leluja. Eikä tälläkään kertaa asiaan sattunut poikkeusta, sillä liikkeen lattialle oli laitettu pelipiste, jossa sai testata aktivointileluja. Minä tietysti herkkujen suurena ystävänä kurvasin pelipisteelle heti, kun sovitusshow oli ohitse. Ihastuin yhteen KONG: in Wobbler- leluun niin kovasti, että sellainen pitäisi saada kotiinkin jahdattavaksi. Marsittuamme myyjän kanssa leluhyllyn kohdalle, huomasi myyjä, että niitä ei olekaan tällä hetkellä yhtään liikkeessä. Onneksi myyjä muisti, että Nina Ottossonin Pyramid- lelu toimii samalla periaatteella, joten sellainen lisättiin vielä ostoskoriin. Ilta kuluikin vauhdikkaasti pinkin pyramidin perässä juostessa. Onneksi omakotitalossa ei tarvitse pelätä ääntä, sillä lelusta lähtee aika moinen kolina. Minua se ei toki häiritse: minä näen vain sen lelun ja sen sisältämät namuset. Pois edestä tuolinjalat ja matot menkööt rullalle, minä pelaan nyt!

Kurahaalari pääsi heti käyttöön, kun toiset jäivät odottamaan kylmempiä kelejä.




Isin ahkera "apulainen"



tiistai 19. lokakuuta 2010

Metsäretkiä



Ilmojen viilennettyä käärmeet ja ampiaiset ovat (toivottavasti) painuneet koloihinsa. Siksi olemmekin innostuneet metsäretkistä, joilla on mun mielestä ihan huippuhauskaa. Niiden jälkeen maistuu aina uni ja ruoka. Metsissä on niin paljon uusia hajuja ja tutkimattomia polkuja pienelle seikkailijaranskikselle! Pikkuhiljaa me kävellään aina kauemmas ja kauemmas löytäen uusia kivoja polkuja talsittavaksi!





torstai 30. syyskuuta 2010

Uusi takki!

Talvi lähestyy ja kelit kylmenee. Unkarissa oli kyllä paljon lämpimämpää. Ulkona en viihdy enää ihan niin kauan kuin ennen kuukausi sitten. Syysviimoja ja talvipakkasia varten minä sain hienon, ihan minun mittojen mukaan tehdyn, huikean Batman- manttelin. Nyt kelpaa ulkoilla!


Kiitos Jenni!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Syksy saapuu!

Elokuu vaihtui syyskuuksi. Olen asustanut Suomessa jo kuukauden! Kotiväen ystävät ja sukulaiset kyselevät, että "mitäs pahoja se teidän uusi koiranpentu on jo ehtinyt tekemään?". Ylpeänä ovat saaneet epäilijöille kertoa, että minäpäs olen ollut kiltisti, enkä ole tuhonnut mitään kiellettyä, vaikka pudonneiden tavaroiden ryöstely onkin ihan huippuhauskaa puuhaa. Kumma, että tavaroiden oikeat omistajat eivät aina ole samaa mieltä... Sanovat vaan "Daci EI", se on vissiin mun toinen nimi tai jotain sellasta...


Syksyn tultua on alkanut joku arki. En vielä niin paljoa osaa suomea, että mikäs se oikein on, mutta päivisin olen jonkin aikaa yksin muiden ollessa koulussa ja töissä. Yksinolokin on sujunut hyvin: en puuhaile mitään kiellettyä, eikä pissahätäkään ole iskenyt kertaakaan. Yhtenä päivänä olin kylläkin levitellyt kevythäkkini päällä olleet vaatteet lattialle. Vaatteiden omistajan mielestä osa vaatteista olisi ollut myös sähköharmoonin päällä, mutta hän pohti, että olisinko minä voinut saada ne sieltä alas? No, sen tiedän vain minä, enkä todellakaan aio paljastaa sitä emännälle!

Äiti oli löytänyt eläinkaupasta kivan frisbeen. Mummlta saatu pehmeä frisbee takavarikoitiin, koska sain siihen liikaa reikiä.





Keksinpä tässä myös, että minäkin voisin kotiväen tavoin mennä sohvalle istuskelemaan. Hyppäsin sinne nimittäin yhden kylvyn jälkeen pyörimään. Kun harmitti niin vietävästi se märkä turkki, niin pitihän sitä jotain kepposta kostoksi keksiä. Meinasin vedota siihen, että oli niin ikävä se kostea turkki, etten ollenkaan hepulivauhdissa huomannut, että lennähdin sohvalle saakka. Katsotaan meneekö läpi vai saanko jatkossakin tyytyä omaan petiin.



maanantai 30. elokuuta 2010

Kuin lapsi!



Käyttäydyn kuulemma välillä kuin pikkukakara, koska:

- Minä mökötän, kun en saa tahtoani läpi!
(Istun maahan, jos lenkkisuunta ei miellytä tai menen eteiseen, jos muut puuhaavat jotain tylsää.)

- Vaadin itselleni syötävää vinkumalla.
(Se ei kyllä kovin usein tepsi...)

- Innostun valtavasti, kun saan uuden lelun!

- Suurilla silmillä saa paljon anteeksi ja pieni itku auttaa monesti!

- Tykkään rosvota toisten tavaroita ja juosta hulluna karkuun!






Kaikenlaista menoa!

Elokuu on loppumaisillaan. Tämän kuun lopussa onkin tapahtunut kaikenlaista jännää. Olen nimittäin päässyt tapaamaan mm. muita koiria ja ihmisystäviä.




Yksi uusista tuttavuuksista oli Onni. Hän on englantilainen serkkuni ja minua paljon vanhempikin, syntynyt vuonna 2003.  Hyvin tultiin juttuun, vaikka minua vähän jänskättikin. Onni kun oli aika paljon isompi kuin minä. Onnin emäntä Tuija leikkasi mun kynnet ja opasti samalla uutta perhettä asissa. Tummien kynsien takia mun perhettä vähän jännitti ja siksi he pyysivätkin Tuijaa näyttämään mallia alkuun. Minä sain Onnin hammasharjaherkkuja palkaksi. Nyt uskaltaa kotiväkikin leikata kynnet, toivottavasti saan silloinkin hyvät palkat!

Tässä kuvassa tarkkailen Sofian jaloista Onnin puuhia.







Pari päivää myöhemmin sattuikin vähän kurjempi kohtaaminen, kun ulkoillessamme emännän kanssa lähimetsässä, jouduimme maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Iso parvi tuli jostain ihan yllättäen ja jahtasi meitä piikkeineen. Onneksi minun ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, vaikka useampi pörriäinen minuakin pisti. Sofia hihnan toisessa päässä taas sai useampia ilkeän näköisiä pistoja. Emäntä jäikin seuraavana päivänä kotiin koulusta, kun päivä oli lyhyt ja käsi komeasti turvonnut. Emännän kaverit Maire ja Sami kurvasivat yllätysvisiitille, jotta näkisivät minutkin ensimmäistä kertaa. Minä tietysti otin kaiken ilon irti uusista leikki- ja rapsuttelukavereista ja esittelin heille ylpeänä kärpäslätkää. Sami otti siitä todisteeksi muutaman kuvankin.


Seuraavaksi pääsinkin elämäni ensimmäiseen volkkaritapahtumaan vanhan kuplan kyydissä. Paikalle oli tullut myös toinen ranskis, fawninvärinen ja tulinen Bertta. Ensi vuonna luvassa on varmasti lisää vw-tapahtumia, se kun on perheeni (ja tästä lähtien myös minun) harrastus.


lauantai 21. elokuuta 2010

Ulkoilua

Nautin vielä jatkuvasta kesästä ja pihalla riehumisesta! Tässä hiukan todisteita siitä:

Mummun löytämä frisbee on kova juttu! Pikku- Batman kiitää hurjaa vauhtia!










Ehditään me ulkoilun lomassa kuitenkin sisälläkin huilia


maanantai 16. elokuuta 2010

Olen suomalainen!

Olen asustanut Suomessa nyt kaksi viikkoa ja tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Kaikki on sujunut hyvin, vaikkakin muutto uuteen maahan on suuri elämänmuutos tälläiselle pienelle pörisijälle! Onneksi olen kuitenkin luonteeltani reipas ja utelias, niin kuin pienen ranskanbulldogin kuuluu ollakin! Perheeni on myös oppinut minun metkuni ja omalaatuiset tapani, kuten iltahepulit. Päivisin vietämme paljon aikaa ulkona, kun on kaunis ja lämmin sää. Unkarissakin viihdyin hyvin ulkona. Pihalla on myös hyvä päivystää ja leikkiä. Isi oli kiltti ja varmaan kymmenkertaisti leikkitilani aitaamalla koko takapihan käyttööni! Nyt kelpaa juosta!


Riehumisen jälkeen


Myös yksinoloa on harjoiteltu. Aluksi vähän etsiskelen muita, mutta rauhoitun pian nukkumaan omaan petiini. Ja sitten ku perhe palaa, otan heidät iloisena vastaan. Suomeksi opetellaan myös peruskäskyjä, kuten "istu", "paikka", "ei", "tassu" ja "toinen". Siinä riittääkin muille haastetta, sillä osaan kyllä olla itsepäinen!

tiistai 3. elokuuta 2010

Daci tulee taloon


Tästä alkaa minun oma blogini ja minähän olen Daci, reilu puolivuotias ranskislapsi. Synnyin Unkarissa 17.2.2010, kennelissä nimeltä Bullmaster´s Boulevard.

Pentukuvat ottanut kasvattaja Péter Balog


Aikaisemmin minut tunnettiin nimellä Draci, mutta uusi perheeni jätti ärrän välistä pois. Sanoivat, että emäntien mamma saattaisi kutsua rakiksi, hän kun ei kuulemma ulkomaalaisia kieliä puhu. Virallisestihan olen Bullmaster´s Boulevard Dracula, aika komea nimi, eikö vain? Sisaruksia minulla on kuusi: veljiä kaksi ja siskoja neljä. Ja sitten minä, eli seitsemän yhteensä! Veljistä Dodgem, tuttavallisemmin "Sulo", asuu myös Suomessa. Danny Blue- veli on muuttamassa Brasiliaan, samoin siskoni Dolly Bird. Brasiliaan taitaa olla aika paljon pidempi matka kuin Suomeen? Toivottavasti hekin muistavat ilmoittaa muille matkustajille, että "mekin ollaan täällä". Aniko, saattajani, paljasti uudelle perheelle, että minäkin tein niin. Vuh vuh vaan kaikille!

Sulon lisäksi minua aikaisemmin Suomeen ovat muuttaneet siskot Doxa ("Milli"), Dixie ("Dixie") ja Datoya ("Roosa").  Meidän emä on nimeltään Thrower Dynasty Luca, tuttavallisemmin "Luca". Luca asustaa kasvattajamme Péterin kotona kaverinaan ranskikset Jazmin ja Móric. Isäni taas on alunperin Venäjältä kotoisin oleva komistus ja nimeltään Luizador Tsarist Jet eli "Jet". Jetin koti on kennelissä Rue L´eau De Vie- kennelissä Andrean hellässä huomassa.

Isä Jet ja emä Luca

Minä ja sisarukset 2 viikkoa vanhoina. (minä olen kolmas vasemmalta katsoen)


Kasvattajani lähetti uudelle perheelleni paljon kuvia minusta ja sisaruksistani. Tässä joitakin Balogin perheen ottamia kuvia pentuajalta Unkarista:



Tämä kuva hurmasi perheeni
Danny ja minä
Datoya "Roosa" ja Danny
Minä ja Doxa eli "Milli". Siskon blogi: Milli´s life

Suomeen minä muutin elokuun 2. päivä vuonna 2010. Matkustin lentokoneella Suomeen Péterin ystävän, Anikon, kanssa. En oikein pitänyt lentämisestä, mutta perille päästiin! Kone laskeutui Helsinki- Vantaan kentälle kello neljän maissa iltapäivällä. Siellä minua vastassa oli uusi perheeni ja mummu. Lentokassi vaihtui kevythäkkiin ja matka kohti uutta kotia alkoi mummun ja papan pihan kautta.

Automatka pinkissä häkissä sujui mallikkaasti, olinhan jo kokenut matkustaja! Kotona sain aluksi tutkia uuden, aidatun pihani. Minua varten oli hankittu paljon leluja, joilla aloin heti leikkiä. Oli outoa, kun niistä ei tarvinnutkaan kilpailla Dannyn tai Dollyn kanssa. Uusi perhe hymyili, kun ylpeänä kiikutin heitetyt lelut heille takaisin. On sinun kanssa ennenkin leikitty, he sanoivat. Väsyneenä kaikesta uudesta, nukahdin tyytyväisenä siihen pinkkiin "mökkiini". Mutta vain hetkeksi, sitten alkoi taas leikki ja hulina.

Ensimmäinen yö sujui hyvin, nukuin lattialla toisen emännän, Sofian, vieressä. Uusi äiti, isi ja emännät Sofia ja Sonja pelkäsivät, että ikävöisin Unkarin kotiin, enkä saisi välttämättä nukutuksi. Toisin kävi, minä taisin olla se ainoa, joka pystyi nukkumaan... Olin kuulemma mm. kömpinyt naaman eteen tyynylle ja koisinut muutenkin milloin missäkin päin patjaa. Saisin kuulemma siirtyä seuraavaksi ihan omaan petiin.

Tämä lelu nousi ylitse muiden!


Osaan kävellä hienosti hihnassa


Väsyttää....