torstai 22. joulukuuta 2011

Operaatio Korppikotka

"Olipa kerran korppikotka, jonka tarkoitus oli olla minun joululahjani. Sain sen kuitenkin etukäteen sadepäivän ratoksi, kun bongasin sen paketointivaihessa. Heti aluksi revin siiven irti, ettei se pääsisi karkuun."

"Pelkkä siipikin on oikein kiva lelu!"

"Ja jos sen jakaa pienemmäksi, saa taas uusia leluja."

"Yksisiipisellä vartalolla voi leikkiä noutoleikkiä!"

"Näin sitä leikitään!"

"Silppua lattialla?! En se minä ainakaan ollut! Mistä lie tuo roska tuohon huuleen tarttunut..."

"Lähtisiköhän tää toinenkin siipi irti?"

"Äiti tykkää!"

"Hei, se on mun! Huomatkaa vaativa kärsäni tuolla alanurkassa."

"Tässä jalan päällä on hyvä askarrella, ei tarvitse kumartua niin alas!"

"Vähän imuroitavaa Sofialle!"

"Askartelu on rankkaa puuhaa!"

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Sataa vettä, sataa lunta...



Välillä sataa vettä ja välillä tulee lunta, enimmäkseen vettä kylläkin... Ja sadehan on ranskanbulldogin suurin vihollinen, siihen ei auta edes sadetakki! Ulos en halua, jos kovasti sataa. Saisinko siis pissata kuistille, ettei turkki kastu? Uudessa Koiramme- lehdessä oli juttua ranskiksista ja siinäkin sanottiin, ettei ole surkeampaa näkyä kuin ranskanbulldoggi sateessa. Sen osalta ihan todenmukainen artikkeli! Varmaan minua salaa katselleet, kun ilkeä emäntä yrittää väkisin houkutella minua pissalle kaiken maailman myrskysäihin.

Meidän on pitänyt jo monta kertaa treffata kaupungissa rotutovereita, mutta sade on pilannut nekin suunnitelmat, ihan tylsää. Mielummin leikkisin lumessa kuin lätäköissä, mutta lumikasoja on vielä onneksi muutamia jäljellä. Niissä on muuten kätevä pyöriä ja osoittaa mieltä sadelenkkejä vastaan  Ainoa hyvä puoli sateessa on, että saa kuorsata sohvan nurkassa. Hyvällä kelillä ei aina malta.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lunta!



Viime yönä alkoi sataa lunta ja maa on nyt valkea. Piti taas maistaa ja haistaa, vähän riehua ja pyöriä. Edellisistä lumista on niin pitkä aika. Viime talven jäljitysharrastuskin saa taas jatkoa, kun kissanjälkiä menee pitkin pihaa ja metsälenkilläkin oli vaikka minkälaisia jalanjälkiä polut täynnä. Pihalla oli joku kulkenut kuomat jalassa, löysin selvät saappaanjäljet!


lauantai 26. marraskuuta 2011

Alma


Kyllä kaupunki on erikoinen paikka, riittää maalaispojalla vieläkin ihmeteltävää. Täällä nimittäin kissatkin kulkee narussa! Joo-o, ihan oikeasti! Emäntä kyllä sanoi, että se on hyvä juttu, niin eivät jää auton alle. Ja väitti ulkoiluttaneensakin joskus kissoja flexissä. Meillä kotipuolessa kissat tuppaa kulkemaan vapaana ja siksi mua kovasti ihmestytti, kun yksi päivä tuli tuolla kävelytiellä vastaan kissa. Mutta se ei kulkenut yksin, vaan hihnan päässä ja toisessa päässä ihminen. Mä olen tottunut kotona vähän kulkukissoja hätyyttelemään pois tontilta, niin pikkusen tuli himo nytkin vähän kissaa lennättää. Emäntä kielsi, joten mun oli hillittävä itseni, ja kissa meni sitten toista reunaa ja minä toista puolta ilman valituksia.


Tänään valtakuntaan saapui vierailulle Alma, toyvillakoira, ikää noin 5kk. Neiti oli pieni, musta raketti, joka ei pysynyt montaakaan hetkeä paikallaan. Ja voi hurja, kuinka kovaa se juoksi ympyrää pitkin pihaa ja meni sisällä olohuoneen pöydän alle karkuun, ihan vaan kiusatakseen minua. Me oltiin ihan sovussa: leikittiin vähän hippaa, vaihdettiin ruokakippoja ja syötiin toistemme eväitä (emäntä kävi kieltämässä), jaettiin hammasharjasiili ja syötiin sitä vuorotellen. Kokoero ei menoa haitannut ja mulla iski ikävä jo, kun Alma lähti yksin ulos käymään pissalla. Loppuillasta me molemmat rauhoituimme torkkumaan, Alma hoitotätinsä viereen sohvalle ja minä lattialle. Tosin eihän sitä kauheasti maltettu huilata: toinen kun nousi, niin toisen oli seurattava heti perässä.


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kavereita tapaamassa

Viime sunnuntaina oli volkkaritfreffit, jonka jälkeen suuntasimmekin jo kohti Lohjaa. Ei tarvitsisi sitten maanantaina ajella hämärissä aamulla ja, kun kerran oltiin jo puolivälissä menossa, niin mentiin sitten etukäteen. Tiistaina pääsin lenkille oikein koiraseurassa, kun Pablo- ranskis tuli emäntänsä kanssa treffaamaan meitä ja tällä kertaa suunnattiin harjulle. Sofia laittoi joku aika sitten ranskisfoorumille "etsintäkuulutuksen" lohjalaisista ranskiksista ja Pablon mamma vastasi. Me ollaan jo ehditty treffaamaan ennen tätä lenkkiä ja tällä kertaa mukaan saatiin vielä Maxi- staffikin. Pimeä tuli ihan liian äkkiä, se on tässä syksyssä kurjaa... Minulla oli oikeen kivaa, vaikka sainkin Pablom pissat naamalleni. Sofia sanoi, että ehkä ei kannattaisi tunkea kuonoaan joka paikkaan. Liika uteliaisuuden takia, suihkukaappiin vei tieni lenkin jälkeen.

Kotona minulla on ollut joskus tapana kuljettaa iltapissalle mukaan jotain, yleensä joku lelu tai hammasharja-siili. Lohjalla se tapa unohtui, mutta yhtenä iltana tuli pakottava tarve napata pinkki possupehmokin ulos pissalle. Maxi, tuo viekas staffinapero, sattuikin olemaan samaan aikaan ulkona ja lainasi heti mun possua. Annoin lapsen leikkiä ja tsekkasin ite hajupostit valopylväistä. Lopulta Maxin isäntä huijasi possun pois Maxin kidasta ja palautti sen mulle. Sitten sanottiin heipat ja lähdin possu suussa kohti omaa punkkaa.

Tänään on isänpäivä: Onnea Jet- isille sinne Unkariin!!! 
(kuvasta kiitos Andrea/ kennel Rue L´eau De Vie)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

"Muskelit kohdallaan"

"Sinun ei ehkä kannata haukkua sille, se on noin paljon suurempi ja sillä on muskelit kohdallaan."

Noin sanoi eräs mies eilen chihuahualleen, kun kävelimme heidän pihansa ohi Härjänojalla. Minä olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Minni, pieni chihuahua, oli eri mieltä. Minni pinkaisi karkuun, kun astuin lähemmäs. Näyttäähän tälläinen reilut 13- kiloinen bullapoika varmaan aika korstolta, kun sellaisen pienen, vain 2-kiloisen, pikkukoiran silmin maailmaa katselee. Ja se mies sanoi myös, että Minnin syntymäkodin olot eivät olleet oleet kaikkein ihanteellisimmat, joten arkuus johtui osaksi myös siitä. Harmi, olisin mieluusti käynyt tyttöä morjestamassa.

Toinen uusi tuttavuus on Maxi- staffi. Maxi asuu toisella puolella katua siellä kaupungissa, Lohjalla. Olemme törmänneet melkein joka päivä pienen Maxin ja hänen isäntänsä kanssa. Maxi on vielä pentu, mutta kasvaa kohta ohitseni, vaikka vähän aikaa sitten minä olin vielä se korkeampi....

Tänään sunnuntaina oli pesupäivä, ihan tylsä juttu! Eikä minulle edes ilmoitettu asiasta etukäteen, epäreilua. Ehkä tosin itse olen syypäänä pesuun, kun olen kierinut tuolla kuraisilla teillä.


Puhdas ja pehmeä bulleroinen

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Huomio!



Kirpeätä syksyä kaikille! 
Ja nyt iltojen pimetessä, muistakaa käyttää heijastimia!



Pakkastakin on jo ollut, kohta pitää kaivaa enemmän vaatteita kaapista. Uusi sadetakkikin on päässyt käyttöön, vaikkakin sitä pitää vielä hiukan muokata sopivammaksi. Sopiva löytyi lopulta netin kautta, ei ollut kovin helppoa löytää bulldoginmitoille sopivaa... Kuulin muuten huhuja, että on luvattu ennätyskylmää talvea. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa, alkoi unkarinpoikaa vähän hirvittää! Bulldoginjärjen mukaan kaupungissa pitäisi olla lämpimämpää, koska sinne päästäkseen pitää ajaa Suomea alas päin. Sen on siis pakko olla etelämpänä, ja etelä = lämpö. Muutenkin harkitsen muuttavani pysyvästi sinne etelään, kun näin kun äidin katselevan mainoslehtisestä uusia tossuja mulle... Mä sanon jo valmiiksi, että EI!


Blogin ulkoasua on päivitetty vähän syksyisemmäksi, kertokaas mitä tykkäätte.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Pelé?


Kun perjantaina palasin taas maalle, löysin olohuoneesta tuolin takaa jotain uutta. Isi oli jättänyt sinne jalkapallon, ja minä päätiin vähän testata sitä. Aluksi ajattelin, että se oli ihan tyhmä lelu, sehän vain pyöri karkuun, eikä siitä saanut millään otetta. Mä olen yleensä aika hiljainen poika, mutta pallo oli sen verran tyhmä, että koitin vähän komentaa! Ei auttanut, ja vaikka kuinka komensin sitä palloa, se oli jopa minua itsepäisempi ja pyöri vain menemään. Hetken kuluttua,  kesken pelin, kuului "psssshhhhhhhhhhhhh". Äkkiä pari askelta pakkia ja pään kallistus: mitä nyt tapahtuu?


Muutaman sekunnin ajan kuului tuota pihinää, pallo lyhistyi silmissä. Toiset nauroivat sohvalla, kun kallistelin kummissani päätäni. Sitten tajusin, sehän luovutti!! Bulldoggi oli sittenkin palloa itsepäisempi! Pihinän lakattua jatkoin voitonriemuisena peliäni. Tassupallo muuttui hammaspalloksi ja palloa oli nyt huomattavasti helposti hallita ja riepotella. Pallo on nyt tehokkaasti rei´itetty, jään odottamaan puheluita huippimanagereilta. Varmasti jossain tassupallojoukkueessa olisi tilaa taitavalle pallonkuljettajalle.


sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Malliainesta?


Olen taas viikonlopuksi palannut maalle rentoutumaan ja päivittämään kuulumisia. Aamulla saa nukkua pitkään, niin pitkään, että muut tulevat jo herättelemään aamupissalle. Aika epäreilua, kun kerrankin saisi nukkua...


Ei auttanut tassujen ristimiset, vettä riitti! Vaikka sitä satoi taas ihan liian usein, ulkoilin minä erittäin ahkerasti. Erityisesti harjulla juoksenteleminen on kivaa, kun siellä on paljon pieniä ja vähän isompia polkuja, joista voi valita joka päivä uuden tutkittavaksi. Ehkä me ollaan kevääseen mennessä ehditty tutkia papan kanssa niistä jokainen? Välillä olen joutunut pysähtymään pirunpelton luo Sofian kuvattavaksi ja epäilen, että niin käy ensi viikollakin. Sillä on vissiin ollu taas valokuvauskurssia siellä koulussa. Äiti oli kylläkin ostanut kaupasta taas niitä hyviä koiransuklaa- nappeja. Niiden toivossa voisin kiivetä vaikka puuhun.

Yhtenä päivänä törmäsimme muuten taas siihen tuttuun naiseen ja hänen terrieriinsä. Nainen kertoi, että he olivat juuri nähneet 4,5 vuotiaan ranskisnartun, ja ihan vähän matkaan päässä. Ranskis ilmeisesti asuu jossain siellä lähistöllä ja minun täytyy kyllä saada selville missä se tyttö asuu ja päästä vähän treffeille. Onneksi papalla on pieni epäilys koiran asuinpaikasta.


No jos Sofia on räpsinyt kuvia järkkärillään, niin lisäksi pikkutytöt on kuvanneet minua kännyköillä. Torstai-iltana vastaan tuli kolme ala-asteen oppilasta ja jo monien metrien päästä alkoi kuulua "voi, kuinka ihana"- ja "miten söpö"- huudahduksia. Sofia lupasi reiluna tyyppinä, että tytöt saavat vähän silittää minua ja minä pussasin sitten tyttöjä vastineeksi. He kysyivät myös mun nimen, rodun ja, että saisivatko he ottaa kuvat muistoksi? Ja niin meikäläinen päätyi sitten hymyilemään tyttöjen kännyköihin ihan taustakuviksi asti. Taitaakohan mussa sittenkin olla vähän mallin vikaa?

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vanhustenviihdyttäjä

Sekä viime keskiviikkona että torstaina toimin "kaverikoirana". Kävin nimittäin vanhainkodissa ja terveyskeskuksessa tervehtimässä vanhuksia. Keskiviikkona lähdin mummun ihan kanssa kahdestaan, sillä aikaa kun Sofia oli koulussa valokuvamaassa kenkälaatikolla ja kehittämässä siitä saatua kuvaa pimiössä. Minä pussasin mummoja ja hoitajia, juoksin pitkin käytäviä ja nautin rapsutuksista. Sofiaa vähän jänskätti, että mitenköhän mä ja mummu reissusta selvitään, mutta turhaan! Oli niin onnistunut reissu, että lähdettiinkin heti uudestaan!

Torstaina Sofiakin pääsi mukaan. Mummu meni edeltä, ja me kävimme emännän kanssa ensin kiertämässä pienen lenkin. Reitin varrella oli monta pientä lampea ja paljon sellaisia vaakkuvia otuksia uiskentelemassa. Ne olivat kuulemma sorsia ja lähtivät inhottavasti karkuun juuri ennen kuin ehdin paikalle. Sorsien ihmettelyn jälkeen kävimme sitten terveyskeskuksessa, jossa matkustin myös hissillä. Se oli aika jännää, muttei liian pelottavaa! Minä sain tietysti osastolla paljon huomiota ja yksikin mummo sanoi, että  "sinä olet niin ruma, että olet kaunis".


Perjantaiaamuna väsytti niin kovin, että nukuin oikein pitkään, lähes puoleenpäivään saakka. Kaksipäiväinen vanhustenviihdyttäjän pesti taisi ollakin yllättävän raskasta. Lisäksi päälle autossa matkustamiset, silloin tosin sain matkustaa turvavöissä takapenkillä. Kaksin Sofian  kanssa ajeltaessa, joudun matkustamaan kevythäkissä... Se on ihan tylsää, kun ei voi katsella maisemia. Mutta mulla on välillä tapana kiemurrella yksinään turvavöissä itseni solmuun, niin sen takia häkki heilahtaa, jos ei ole muita matkustajia.

On kurjaa, kun joka päivä sataa. Pieni tihkusade ei haittaa, mutta kun sataa kunnolla, niin tekisi mieli pissata kuistille ja palata takaisin sisälle. Ensi viikolla ei tarvitsisi sataa ihan joka päivänä, täytyy laittaa tassut ristiin ja toivoa aurinkoa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksy tulee



Syyskuu ja viileät ilmat tuli, lehdet tippuvat puista ja vettä sataa... Syksy on selvästi täällä. Tuore kaupunkilaiskoira Daci, minä siis, on taas seikkaillut ahkerasti niin kaduilla kuin metsäpoluillakin. Ei ole kyllä näissä maastoissakaan valittamista. Voi kivasti vaihdella harjumaisemien ja asfalttiteiden välillä. Kaduilla on tullut monta uutta kamua vastaan, ja kaikista kokoluokista. On ollut pientä ja suurta koiraa, karvaista ja karvatonta.  Roosa- terrieri on sattunut monta kertaa ulos samaan aikaan, kiva pikkukaveri! Vaikkei kyllä vedä vertoja kotipuolen ihastukselleni, Kiiralle. Ehkä pitäisi tutkia ja kysellä onko yhtään ranskista naapurustossa?

Mustissa ja Mirrissäkin on käyty shoppailemassa, se kun on tuossa ihan kävelymatkan päässä. Siellä riittää ihmettelemistä. Taidetaan käydä toistekin, sadetakkia voisi kuulemma käydä sieltä katsomassa. Ehkä ensi kerralla saisin myös sen pehmosiilin, jota viimeksi havittelin. Muiden mielestä se näytti aika pelottavalta, mutta se toivotaan, että se on vielä siellä alahyllyllä tallella.





Kotona käymässä


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kaupunkilainen

Ensimmäinen viikko kaupungissa on takana päin ja nyt on palattu maalle viikonlopuksi. Viiden päivän aikana vastaan tuli monta koiraa, joista muutaman kanssa sain tehdä lähempääkin tuttavuutta. Olen ulkoillut ja lenkkeillyt ahkerasti, niin ahkerasti, että sain heti kaksi punkkia! Koko kesän olen nuohonnut täällä maalla ojissa ja pusikoissa, enkä ole saanut ainuttakaan punkkia. Ilmeisesti ne eivät viihdy täällä kotiympäristössäni, mutta sehän ei ole lainkaan huono juttu.

Huomenna aamulla kurvataan taas takaisin kaupunkiin. Aikaisempi aamuherätys siis tiedossa. Ehkä ensi päivitykseen saadaan kuviakin, kuulemisiin!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Maalta kaupunkiin


Ensi viikosta lähtien meikäläinen onkin kaupunkilainen! Sofia lähtee sinne kouluun ja me majoitutaan viikoksi kaupunkiin ja viikonlopuksi kotivaltakuntaan. Paljon on varmasti tutkittavaa, vaikka tuttuihin maisemiin me sielläkin asetutaan, mutta monta uutta kaveria on varmasti tavattavana. Seikkailut ja uudet lenkkimaastot kutsuvat! Eilen olin vähän riehumassa kaurapellossa, tässä muutama kuva siitä retkestä:

Hmm, missä palkka?
 


 Ei palkkaa, ei poseerausta! Mitä, kuulivatko suuret korvani sanan "keksi"?





lauantai 13. elokuuta 2011

Minnie




Tänään Espoon tyttö, jackrussel Minnie, kävi emäntänsä kanssa kylässä. Minnie tais kyllä tykätä enemmän mun leluista kuin minusta. Hyvin äkkiä lennätettiin tämmöinen nuori poitsu kauemmas leluista. Mä vähän ihmettelin, kun Minnie vei kaikki lelut ja sanoi sitten "hus"! Mutta ehtisinhän minä niillä leikkiä myöhemminkin, niin ajettelin, että lainatkoon hän niitä nyt sitten. Pitää kuulemma totella, kun naiset käskee. Minnien mielestä terassilla lojunut harja oli vähän kumma, yhdessä sitten ihmeteltiin sitäkin. Tässä parit kuvat: