torstai 30. kesäkuuta 2011

Juhannuksena ja vähän sen jälkeen


Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä. Aattona olimme kotona ja kävimme pienellä juhannusajelulla. Päivällä minä tavalliseen tapaa hepuloin pitkin pihaa:


Herkkuhetki, banaanijäätelöä Sonjan kanssa:


Lauantaina vierailimme sukulaisten luona Vihdissä. Poikkesimme myös pikaisesti moikkaamassa Onni- englanninbulldoggia. Onni ei oikein innostunut painimaan, vaikka minä kovasti yllytin. Onni tosin on ehtinyt jo herrasmiehen ikään, hän täyttää marraskuussa 8 vuotta. Ehkä ikä on tuonut arvokkuutta? Kellonajan ja sateen vuoksi tapaaminen jäi valittevasti kovin lyhyeksi. Tapaamisesta on todisteena pari hämärää kuvaa, kun alkaneen sateen takia ei kauheasti viitsitty kuvata. Sitten vielä tuli ukkonenkin, se oli vähän jännittävää.


Kesä ja kärpäset. Ja paarmat.... Nekin ilmestyivät kuin tyhjästä, pari viikkoa sitten niitä ei montaakaan näkynyt. Nyt on örkkejä kimpussa miljoona heti, kun nokkansa pistää ulos. Altaan terassilla, ötökkäverkon suojassa, on kyllä ihan kiva loikoilla ja mikä parasta, ilman örkkejä! Sieltä mut löytää, jos joku kyselee.


Onnin lisäksi muitakin kavereita on taas nähty pari kertaa, kun Viivi, Roope ja Lyyli ovat sattuneet yhtäaikaa ulos paarmojen syötäväksi. Nyt on tosin taas ollut niin lämmintä, ettei ole kauheasti jaksanut päivisin lenkkeillä. Mutta omassa vihreässä uima-altaassa on kiva viilennellä ja kastella tassuja. Liikaa ei kannata kastaa, vesi on niin märkää.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Hyvää juhannusta!

Kreivi Draculan valtakuntaan kuuluu suht samaa kuin ennenkin. Hoitolapsi on jo omassa kodissaan, joten oleskelemme päivisin hieman enemmän ulkona kuin viime viikkoina. Lenkkejä teemme pääosin aamulla ja illalla, mutta joskus päivisinkin. Tuttuja koiriakin on tullut vastaan lenkeillä.

Kuvakuulumisia:





HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE BLOGISSA VIERAILEVILLE!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Koirakamuja ja shoppailua


Tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista mukavaa, kuvassa etsin nurtsilta mun lelua.

Tiistaina törmäsin aamulenkillä Viiviin, Lyyliin ja Roopeen, kolmeen sekarotuiseen koiraan. Lyyli, niistä nuorimmainen, oli livahtanut tutkimus matkalle ja törmäsi meihin hiekkatiellä. Hetken kuluttua tulivat paikalle Lyylin vanhemmat Viivi ja Roope emäntänsä kanssa hakemaan karkulaista. Oli mukava törmätä heihin. 

Keskiviikkoiltana minulla riitti jostain syystä energiaa. Iltapissalla, juuri ennen kuin olisi pitänyt mennä nukkumaan, sain hirmu hepulin. Juoksin märällä nurmikolla itseni kosteaksi ja lähdin sen jälkeen kaivuuhommiin keinun alle. Pehmeässä hiekassa on mielestäni kiva myllätä, mutta ihmiset eivät ole jostain syystä samaa mieltä nähdessää hiekkaisen kaivuribullan...

Torstaina oven takana kävi vieraita, siististi pukeutuneita miehiä. He olivat Jehovan todistajia ja jättivät jotain lappusia luettavaksi. Toinen heistä kysyi "että onkos tämä sitten sellainen bokseri?" Sofia kertoi minun olevan ranskanbulldoggi, eikä suinkaan bokseri.  Seuraavaksi he epäilivät minun olevan pentu, mutta Sofia korjasi minun olevan jo yli vuoden vanha. Ehkä hekin ensikerralla tunnistavat ranskanbulldogin sellaisen nähdessään.

Perjantaina törmäilin tyttöihin. Ensin aamulenkillä törmäsin Kiiraan, pieneen ja karkeakarvaiseen portugalinpodengoon. Hän on vanha tuttuni tuosta vähän matkan päästä ja törmäämme silloin tällöin lenkeillä. Iltapäivällä törmäsin taas Viiviin ja Lyyliin. Lyyli juoksenteli taas samalla hiekkatiellä, mutta tällä kertaa luvan kanssa. Kivoja tyttöjä kaikki kolme!

Perjantaina rikkoutui myös 1000:n kävijän raja blogissani. Enpä olisi uskonut, että blogissa on vieraillut myös ihmisiä ympäri maailmaa. Kiitos kaikille, jotka lukevat tai muuten vierailevat täällä! Ja kommenttejakin saa jättää, käyn vastaamassa niihin teidän sivuillenne tai sitten ihan täällä.

Lauantaina olisi ollut rompetori, mutta sateen vuoksi se jätettiin väliin. Lähdimme sen sijaan Saloon ostoksille. Poikkesimme mm. Mustiin ja Mirriin, josta sain ruokaa ja herkkuja. Testasin siellä myös pulmapelejä, ja sain palkinnoksi myyjältä pihvitikun. Sellainen uusi peli voisi olla kiva kotonakin, kunhan bongattaisiin joku lyttänokalle ystävällinen malli. Anttilan parkkihallissakin riitti ihmettelemistä, kun viereisessä autossa istunut sinisilmäinen husky aloitti komean ja kuuluvan ulvonnan jäätyään yksin autoon. Minä kuuntelin aluksi pää kallellaan ja rupesin sitten puruskelemaan tyyväisenä  Mustista ja Mirristä ostettua puruluuta. Ulvokoon husky siinä ihan rauhassa ja lukekoon Sofia lehteään, minä kulutan aikani herkutellessa sillä aikaa, kun osa perheestä kävi kaupassa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Polttaa polttaa!

Vapaa poseeraus, muista venyttää toista jalkaa emännän kiusaksi
Koko viikko on ollut ihan mahdottoman lämmintä, joka päivä varmasti lähemmäs kolmekymmentä astetta! Päivisin olen loikoillut siellä täällä: ulkona autotallin tai uima-altaan terassin alla sekä katajan varjossa ja sisällä viileää lattiaa vasten. Keksin myös, että alakertaan johtavissa laattarappusissa on loistava viilentymispaikka. Ne ovat niin suuret, että meikäläinen mahtuu hyvin pitkin pituuttaan niihin ja ihmisetkin pääsevät kulkemaan turvallisesti ohi. 

Ja onhan mulla tuolla pihalla se vedellä täytetty hiekkalaatikko. Tosin ennemmin käytän sitä vesikippona kuin uima-altaana.



Ensi viikoksi on luvattu jo viileämpää. Ehkä sitten pääsisi taas vähän pidemmille lenkeille. Ja pihallakin jaksaa sitten tehdä jotain muuta kuin löhötä varjossa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Juhlahumua!


Kesäkuu, kesä alkaa vihdoin oikeasti ja ihmislasten koulut sulkevat ovensa siksi aikaa. Se tarkoittaa lomaa! Oli myös syytä juhlaan Sofian saadessa jonkun valkokakin 12 vuoden opiskelun päätteeksi. 12 vuotta koulua ja palkinnoksi hattu sekä paperia? Ja sai se jonkun kirjankin, kun oli ahkera kuviksessa, mutta ei yhtään keksejä? Aika kummaa, musta namipalkka on paras palkka. Niiden juhlien takia siivottiin kotia ja joutuipa minun rakas, ruskea (mutta ennen lumivalkea) Råttanikin pesuun. Mutta sepäs ei ensimmäisessä pesussa päässytkään eroon ruskeasta, huolella siihen kuntoon työstetystä väristä, joten se joutui yöksi likoamaan ja sen jälkeen aamulla uudestaan pesukoneeseen. Loppujen lopuksi koneesta oli paljastunut vitivalkoinen Råttan, jonka minä sitten jonkun ajan kuluttua bongasin ulkoa pyykkinarulta. Onneksi sain sen pian takaisin ja se on nyt jo saamassa vanhan tutun, hieman likaisen ulkomuotonsa takaisin.


 Minä osasin käyttäytyä kiltisti juhlien ajan, vaikka talo oli täynnä ihmisiä. Kotiväelle tietysti tuttuja, mutta minulle suurin osa oli uusia tuttavuuksi. En pahemmin kerjännyt sapuskaa ja annoin ihmisten istuskella rauhassa. Tietysti varastin huomion aika tehokkaasti juhlakalulta, mutta se ei liennyt yllätys, kun tuoreimpana perheenjäsenenä, olin vielä monelta vieraalta jäänyt näkemättä. Viihdyin oikein mainiosti nuorimpien juhlioiden seurassa niin leikkimökissä kuin sisälläkin. Pysyin onneksi nätisti pihalla, ehkä juurikin pienten leikkitovereideni takia, vaikka portit ja ovet välillä unohtuivatkin auki juhlijoiden jäljiltä. Välillä huilasin lattialla tai nurmikolla löhöillen, sillä onhan jatkuva päivystäminen ja poseeraaminen raskasta! Ja olinhan minä sentään yksi juhlien kuvatuimmista kohteista! Jostain kumman syystä nukkumisasentoni herätti vieraissa huomiota. Alla kaksi vieraiden nappaamaa kuvaa, ensimmäiseen on huolittu emäntäkin. Kaverikuvan nappasi Sari ja kuva myrtsistä bulldogista tallentui Marjon kännykkään. Marjo olisi halunnut ottaa mut syliin, mä juoksin karkuun. Kiitos hauskoista kuvamuistoista Sari ja Marjo!


Täksi viikoksi on luvattu niin kovaa hellettä, että aamulenkit tehdään jo seitsemän jälkeen kunhan hoitolapsi tulee. Yksi ylioppilasjuhlien leikkikavereistani tulee meille hetkeksi päivähoitoon. Päivisin ei taida jaksaa oikein postilaatikkoa kauemmas lähteä, kun mittarissa näkyy +25 astetta, mutta pihalla varjossa on kiva loikoilla ja laittettiinpahan minun hiekkalaatikko-uima-altaasenikin taas vettä. Jossain vaiheessa olisi edelleen tarkoitus myös käydä rannalla pelastusliivien kanssa ja kokeilla josko minä uskaltaisin pulahtaa järviveteen.

Mukavaa kesää kaikille!