torstai 7. heinäkuuta 2011

Marjoja syövä matkustaja

Sunnuntaina 3.7. oli aikainen herätys, minut herätettiin jo viideltä pissalle! Olin ihan unen pöpperössä ja kummissani, kun kukaan ei siihen aikaan normaalisti herää... Tai, jos herääkin, niin minä en ainakaan nouse hänen kanssaan. Varsinkaan pyhänä. Sitten hyppäsimme autoon, jolloin kaikki väsymykset viimeistään unohtuivat. Autoon menen aina mielelläni, sillä autolla pääsee moniin kivoihin paikkoihin, jonne on liian pitkä matka kävellä.

Automme pysähtyi Vuosaaren satamaan, joka oli ihan vieras paikka. Siellä oli kyllä uusia hajuja, muttei mitään liikettä missään rekkoja lukuunottamatta. Aika tylsä paikka siis, siksi minä tyydyinkin löhöilemään maassa muihin seisoskellessa ja odotellessa. En tiennyt, että mitä odotettiin, mutta ei vissiin mitään jännää, kun rauhassa siellä seisoskeltiin ja katseltiin ympäristöä.


Sitten alkoi tapahtua ja ihmiset havahtuivat. Mä tietty kanssa muiden mukana, vaikka en edelleenkään tiennyt, että miksi me oltiin sinne satamaan ajettu. Kentälle kaarsi rekka, jolla oli kyydissä autoja ja motskari. Isi ja Sonja hyppäsivät yhteen rekan kyydissä tullesta autoista ja me loput takaisin Sofian autoon. Koska ajokortillisten määrä talossa kasvaa, niin me tarvittiin kuulemma yksi auto lisää. Ja sen takia mun piti nousta ihan kamalan aikaisin! Uusi auto on samanlainen kuin Sofian, sellainen hassunnäköinen, josta parkkipaikoilla kuulee sanottavan, että "kumpi pää on etupää?" En minä erityisemmin autoista ymmärrä, mutta niillä on kiva matkustaa. Varsinkin äidin autolla, kun siinä on etuopenkkien välissä sellainen hyvä tasanne, jossa voi pitää etutassuja ja kytätä eteenpäin. Ranskisystävällinen auto siis! Satamasta lähdimme kohti kotia poiketen mummun ja papan kautta. Mummu oli ystävällisesti unohtanut pehtolelut sohvan päälle ja minä huomasin ne heti. Huutava apina sai taas kyytiä. Mummu kyllä aina sanoo, että "Daciiiii, ei saa kiduttaa sitä!"


"Tuo hassuimman näköinen meille, kiitos!"

Kotia kohti ajellessa poikkesimme myös isin veljen ja tämän perheen pihaan. Siellä minä kokeilin sitä uimista ja sain kahlata lammen rannassa. Se olikin hauskaa! Koska minulla ei ollut pelastusliivejä, niin en saanut mennä syvään, mutta rantavedessä oli ihan mukava juosta. Ei kastumisen siinä touhutessa haitannutkaan. Mutta suihkusta en tykkää edelleenkään! Ihan vain emännälle tiedoksi.


Tiistaina aamulla törmäsin lenkillä ihanaan Kiiraan ja me vähän leikittiin. Oli oikeen kivaa, enkä olisi millään halunut jatkaa toiseen suuntaan kuin Kiira.

Keskiviikkona isi oli rakentamassa saunaa Keltiäisissä ja me muut olimme hetken apuna. Ensin kiersimme tyhjän talon sisältä ympäri ja sitten vähän tutkin hiekkatien hajuja, muttei siellä ollut mitään erityisen kiinnostavaa. Ei näkynyt ketään missään, eikä kukaan ollut jättänyt mulle hajupostia. Toisella puolella peltoaukeata olisi ollut hevosia, mutta kun oli niin kuuma, niin emme kävelleet katsomaan niitä. Söin Sonjan kanssa metsämansikoita pihan puskasta ja seuraavana päivänä mustikoita lenkkipolun varrelta.



Heiniäkin ehdittiin paalaamaan, mä testasin pyörintämahdollisuudet.

Nyt kun helteet palasivat, niin ei ole kauheasti jaksanut ulkona touhuta. Mutta onneksi pihalla on muutenkin hauskaa, esimerkiksi vahtikoiran hommissa. Matala "pvuh" ilmoittaa ihmisille, että nyt kuuluu jotain tai joku tuli pihaan. Valtakunnan vartijalta ei mikään jää näkemättä!


3 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja puuhia ollut teidän laumalla. Ja kiva että on koiraystävällinen teidän auto. Mamin auto ei oikein ole, kun sieltä ei pysty kunnolla kyyläämään ulos, pöh.

    t. Iiris

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Äitin Nissan on kyllä kiva, tyttöjenkin autot ihan ok. Sun täytyy nyt heti sanoa Mamille, että nyt vaihtoon ;) Ja käske ottaa sinut mukaan valitsemaan :D

    terkuin Daci

    VastaaPoista
  3. Pöh. Mami lupasi laittaa muutaman puhelinluettelon penkille korokkeeksi,jos maisemia mielin tarkemmin tiirata. Miten noloa. ;)

    t. Iiris

    VastaaPoista