lauantai 26. marraskuuta 2011

Alma


Kyllä kaupunki on erikoinen paikka, riittää maalaispojalla vieläkin ihmeteltävää. Täällä nimittäin kissatkin kulkee narussa! Joo-o, ihan oikeasti! Emäntä kyllä sanoi, että se on hyvä juttu, niin eivät jää auton alle. Ja väitti ulkoiluttaneensakin joskus kissoja flexissä. Meillä kotipuolessa kissat tuppaa kulkemaan vapaana ja siksi mua kovasti ihmestytti, kun yksi päivä tuli tuolla kävelytiellä vastaan kissa. Mutta se ei kulkenut yksin, vaan hihnan päässä ja toisessa päässä ihminen. Mä olen tottunut kotona vähän kulkukissoja hätyyttelemään pois tontilta, niin pikkusen tuli himo nytkin vähän kissaa lennättää. Emäntä kielsi, joten mun oli hillittävä itseni, ja kissa meni sitten toista reunaa ja minä toista puolta ilman valituksia.


Tänään valtakuntaan saapui vierailulle Alma, toyvillakoira, ikää noin 5kk. Neiti oli pieni, musta raketti, joka ei pysynyt montaakaan hetkeä paikallaan. Ja voi hurja, kuinka kovaa se juoksi ympyrää pitkin pihaa ja meni sisällä olohuoneen pöydän alle karkuun, ihan vaan kiusatakseen minua. Me oltiin ihan sovussa: leikittiin vähän hippaa, vaihdettiin ruokakippoja ja syötiin toistemme eväitä (emäntä kävi kieltämässä), jaettiin hammasharjasiili ja syötiin sitä vuorotellen. Kokoero ei menoa haitannut ja mulla iski ikävä jo, kun Alma lähti yksin ulos käymään pissalla. Loppuillasta me molemmat rauhoituimme torkkumaan, Alma hoitotätinsä viereen sohvalle ja minä lattialle. Tosin eihän sitä kauheasti maltettu huilata: toinen kun nousi, niin toisen oli seurattava heti perässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti