lauantai 29. joulukuuta 2012

Tervetuloa vuosi 2013!



Joululoma on vietetty, kinkkua syöty ja lahjat avattu. On vierailtu sukulaisten luona ja sukulaisia käynyt täällä. Olen ulkoillut ahkerasti ja nautiskellut joulunrauhasta. Vuosi 2012 on pian ohi, ei enää montaa päivää jäljellä. Sitten alkaa taas se rakettien paukuttelu.


Yritin linkittää tänne Matti-whippetin kuvan hänen facebook-sivuiltaan, mutta Matti ehtikin jo poistaa sen. Kuvassa kerrottiin, että kaikki eivät tykkää raketeista ja myös heidät pitäisi ottaa huomioon. Viime vuonna minä kuorsasin sohvalla, kun raketit paukkuivat, mutta Matti ja moni muukin pelkää sellaista rakettien mekkalaa. Siksi toivonkin, että noista kellonajoista pidettäisiin kiinni.
Vielä muutama kuva joululomalta:

Ahkera(?)  lumityöapulainen: Päästä jo sisälle!

Mitä häh?!

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulurauhaa





Haluan toivottaa kaikille täällä blogissa vieraileville oikein 

Rauhallista Joulua ja Paljon Onnea Uudelle Vuodelle 2013!

Toivottavasti se uutisissakin povattu maailmanloppu ei tule huomenna tai muuten jää hyvä joulukinkku paistamatta ja syömättä sekä paketit avaamatta... Tämä blogi taitaa nyt hiljentyä jouluksi ja meikäläinen palaa näppäimistön äärelle vasta, kun masu on pullollaan kinkkua!

Emäntä on tilannut minulle hienon haalarin joululahjaksi, mutta se valmistuu vasta joulun jälkeen. Lupaan laittaa siitä sitten kuvan tänne ja kertoa mistä niitä saa. Ja ehkä joku taas saa vinkin, kuten viimeksi kävi Nuttujuttuja- postauksen kanssa. Sulo-ranskis oli nimittäin saanut hienon Batman-haalarin, kun hänen omistajansa oli nähnyt minut täällä blogissa Ruttu-Nuttu villapaidassa. Sofiakin on monesti kysellyt toisten ranskisten omistajilta vaatemerkkejä, kun on nähnyt kavereideni kuvia. Kaikki mallit eivät tahdo istua tälläisille pienille-suurille koirille. Minullekin etsittiin sopivaa toppatakkia yli vuosi!!! Siksi minusta on kiva mainostaa hyväksi todettuja tuotteita, jos vaikka joku muukin saisi siitä avun ja saisi lämpimän nutun niskaansa, niin ei tarvitse palella täällä talvisäässä!

Kuvan takki on muuten merkkiä Valens. 
Koon 36 takissa on reilu kokoinen kaulus (jopa 52cm!)
Tämä takki löytyi Tähtilemmikistä

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ahkera apulainen?


Me ranskanbulldogit olemme seurakoiria, siksi meidän täytyy saada olla mukana kaikessa. Minä ainakin olen aina valmiina, oli sitten kyse postin hakemisesta tai kauppareissusta. Tietysti kaatosateella moisiin aktiviteetteihin osallistun varauksella...

Viime viikkoina on satanut niin paljon lunta, että pihalle on taas tarvinnut aurata polkuja. Tarhassa kiemurtelee polkuja, joissa voi spurttailla ja pimeään aikaan piileskellä. Viime vuoden palautteistani on otettu oppia ja auraaja on ymmärtänyt jättää myös pitkiä suoria juoksemista varten. Viime talvena oli liikaa kiemurapolkuja, ihme hienostelua. Ainoa ongelma tuolla polkuviidakossa on huono näkyvyys risteysalueilla. Liikennemerkitkin on unohtuneet kokonaan. Siksi olenkin mennyt siellä omilla säännöillä, jotka tarkoittavat suomeksi sitä, että nopeimmat menevät ensin (toisin sanoen siis minä)

Tietysti olen ollut ahkerasti mukana näiden lumipolkujen teossa. Seuraan ahkerasti Sofiaa ja lapiota, kulkien aivan selän takan juuri puhdisteltulla polulla ja tarkastan tehdyn työn. Useimmiten ei löydy moitittavaa, mitä nyt joskus teen jonkun oikaisupolun tai reitin esim. uima-altaan terasin alle kaivuutyömaalleni. Koska auraaja tekee siistiä jälkeä, ei häntä tarvitse jatkuvasti tarkkailla. Siksi minä yleensä siirryn portin taakse odottelemaan, että josko pääsisi sisätiloihin lämmittelemään.

Erityisen ahkera apulainen olen, kun on kyseessä ruoan antaminen mamman kissoille. Siinä kun on suuri mahdollisuus saada itsekin muutama murena kissanruokaa ja nähdä ne ruokittavat kissat. Ei eivät jostain syystä ole yhtä innoissaan minun näkemisestäni.

Siivouksessakin olen silloin tällöin apuna. Aina en kuitenkaan jaksa ja siirryn omalle pedilleni nukkumaan. Silloin kun siivousintoa riittää, saatan pyynnöstä vaivautua noutamaan jotain sängyn tai pyödän alle pudonnutta. Myös kenkien järjestelyssä olen omasta mielestäni aika taitava.

Muistaahan ystävät olla kilttejä, kun joulu kovaa vauhtia lähestyy. Minä kyllä vähän epäilen, että minä saan ainakin yhden paketin. Tai kenelle muulle Sofia olisi sitten voinut sellanen joulupaketin Voittaja- näyttelystä ostaa??


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pakkasta ja arvonta

Hyrrr, kyllä on kylmä! Pieni ranskanbulldoggi ei näin kovasti pakkasta perusta. Joka päivä mittari näyttää lähes -20 astetta. Ihan kurjaa, kun tassuja alkaa jo parin sadan metrin päästä paleltaa, niin kovin että on pakko kääntyä takaisin. Sopiva talvitakki sentään löytyi, taidettiinhan sitä yli vuosi etsiäkkin! Toivottavasti pian lauhtuisi, niin pääsisi ulos kunnolla juoksemaan ja kuvailemaan!


Sitten pirteämpiin asioihin: Leipikäs-blogissa on meneillään arvonta, sinne osallistumaan vesivärimaalauksen arvontaan! Tekijä on taitava, hän loihti minullekin kuvassa näkyvän Haisuli-pannan! (josta pitää ehdottomasti saada edustavampi kuva, kunhan ilmat vähän lämpenee)


lauantai 1. joulukuuta 2012

Pipo päässä pakkasella



Talvi tuli takaisin ja kylmänä tulikin. Melkein kymmenen astetta pakkasta ja kova tuuli ovat mielestäni erittäin kurja yhdistelmåä. Vetävät vertoja jo vesisateella, josta minähän en siis yhtään tykkään. Myrskyn pauhatessa ulkona, Sofia päätti ommella minulle ihan vitsillä pipon. Minun mielestäni se on turha, ranskanbulldogin järki sanoo, että kun ulkona on huono sää, niin ei siinä mitkään vaatteet auta. Silloin kannattaa minusta pysyä sisätiloissa sohvan nurkassa. Noilla ihmisillä vaan on joku kumma hinku lähteä ulos kaikenlaisiin myrskyihin ja sateisiin... Dacin pitäisi muka mennä pissalle, pah!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Nuttujuttuja!



Draculan valtakunnasta ei ole erityisempiä raportteja. Olen viettänyt ihan rauhallista elämää ja muistanut viivytellä ulos lähtiessä, kun on satanut. Joka paikassa on niin kuraista ja märkää (ja kylmää) ettei minua ole kovin helposti saanut vietetltyä ulos. Siksi Sofia onkin yrittänyt päivittää varustekaappia, jotta minulta löytyisi säähään kuin säähän sopivia varusteita. Talvitakkia on kovasti yritetty etsiä, kun vanhat ovat jäänet vähän pieneksi kauluksesta, mutta ainakaan vielä ei ole tärpännyt. Jos minun muodoilleni ei kaupasta valmista nuttua saa, niin sitten täytyy laittaa tilausta jollekin, joka osaisi tehdä mittojen mukaan hienon takin meikäläiselle. Sofian en anna takkia tehdä, kun ei minusta oikeen osaa noita kuoseja valita...

Kuvitelkaa nyt minut muumitakissa, huh! Miksi Sofialla ei ollut lapsena mitään tyylikkäämpiä kuoseja? Missä Batman ja muut sankarit? Joudun nyt pukeutumaan varmaan 15 vuotta vanhaan retronuttuun, joka on tehty Sofian vanhasta paidasta, jota se on pitänyt ehkä kerhoikäisenä... Onneks siitä on vielä puuttuu vielä yksi resori, niin silmienne ei tarvitse vielä kestää moista värikimaraa. Pelkään pahoin, että kuitenkin jossain vaiheessa sen hirvityksenkin kuva julkaistaan täällä. Olisi pitäytynyt vaan niissä muumimukeissa, eikä olisi tarvinnut sotkea minuakin tähän muumisoppaan. 

Onneksi posti toi kuitenkin pehmeän paketin minullekin. Sieltä paljastui nimittäin kaksi hienoa Batman-villapaitaa. Toinen on minun ja toinen menee kaverilleni Pablolle. Kelpaa sitten lenkkeillä hienoissa nutuissa talvella. Daci suosittelee lämpimästi tilaamaan Ruttu-Nutun tuotteita. Ne tehdään mittojen mukaan, jolloin ne mahtuvat myös tälläisille muodokkaimmilekin otuksille! Eivätkä ole hinnalla pilattuja!

Tarkkana kuin porkkana


Edit: Sofia halusi välttämättä lisätä tämän kuvaparin, jonka se bongasi Ruttu-Nutun asiaskasgalleriasta:
 

Ensimmäisessä kuvassa siis minä, Daci, ikää n. 8kk. Päälläni upouusi Batman-fleece, joka muuten vieläkin mahtuu päälleni.

Toisessa kuvassa olen taas minä, Daci, ikää 2v. enemmän kuin ekassa kuvassa. Päällä tälläkertaa Ruttu-Nutun Batman-villis. Mutta kuten kuvasta näkyy olen ollut uskollinen merkille ja tyylille Ja Sofia taas pohtii, että missä välissä pikku-Batmanista tuli iso-Batman??

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

tiistai 30. lokakuuta 2012

ja talvi meni

Talvi katosi ihan yhtä nopeasti kuin tulikin. Tänä aamuna herätessä oli maa taas musta ja märkä. Ihanasta "minitalvesta" muistuttivat vain pienen pienet lumikikkareet siellä täällä, hyytävän kylmä tuuli sekä eteiseen juuri siirretyt talvivarusteet. Taas on tassut ihan kurassa...

Pienen ranskanbulldogin toive: Äkkiä sentti lunta ja pari astetta pakkasta!


Emäntä sanoi, että otetaas kivoja ja edustavia lumikuvia, niin saataisiin blogiin vaikka banneriksi. Yritys hyvä kymmenen, mutta koitappas siinä sitten näyttää edustavalta, kun palkkiosi, eli nakinpala, putoaa suusta hankeen!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi tuli



Aamulla, kun nousin ylös, niin oli maa muuttunut valkoiseksi. Lunta oli yön aikana satanut useampi sentti, ei sitä vielä illalla ollut, kun kävin viimeisen kerran ulkona. Minä tykkään kovasti lumesta (ainakin näin aluksi). Kaikki kuralätäkötkin on jäässä, on kivaa, kun tassut eivät kurastu.

Tämä päivä on mennyt mukavasti ulkona touhutessa ja lumessa leikkiessä. Kissojen jälkiä on ahkerasti seurailtu ja tutkittu. Täytyy vain pysyä liikkeellä, ettei vilu iske!



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kolea keskiviikko

Koleaa keskiviikkoa ovat edeltäneet mainio maanantai ja tosi kiva tiistai. Maanantaina ja tiistaina oli mainiot ulkoilusäät ja kävelimmekin toista kymmentäkilometriä.  Maanantaina oltiin ihan kotimaisemissa ja käveltiin hiekkateitä, mutta tiistaina vietiin Sonja kouluun ja tallusteltiin keskustan vilskeessä. Ensin ihanaa järvenrantatietä ja sieltä sitten alustusalueen läpi terveyskeskuksen taakse ja pääkatua takaisin autolle. Kyllä illalla maistui uni. 

Tänään keskiviikkona onkin sitten voinut hyvillä mielin ottaa vähän rauhallisemmin, kun ulkona taas vaihteeksi sataa ja tulee hyisesti. Ehkä huomenna olisi taas kivempi ulkoilupäivä!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Operaatio Furminaattori ja viikonlopun mietteitä


Perjantaina käytiin taas Lohjalla treffaamassa Pabloa ja emäntäänsä Heidiä. Teimme noin tunnin lenkin harjulla ja lopuksi me pojat saimme tuliaisia kaupasta. Heidi oli suositellut Sofialle sitä Furminaattoria, joka sitten tarttuikin mukaan kauppareissulta. Sofia tykästyi siihen kovin, ja minustakin se kahvaosa oli oikein suuhunsopiva! Minä kun nyt talvea vasten tiputtelen oikeen reippaasti karvoja, niin sillä kyllä lähti isot tukot äkkiä. Linnutkin lienevät tyytyväisiä, kun saavat talveksi pönttöihin pehmeää, unkarilaista alkuperää olevaa karvaa.

Muutamassa sekuntisssa oli jo tälläinen kasa...

... eikä mennyt montaa enempää, kun oli jo tämän verran.

Viikonloppua on kulunut viileissä merkeissä ja minua uhkaillaan lähestyvällä villapaitakelillä.Yöllä oli jo pakkasta ja ulkona on nyt kylmää, harmaata ja märkää.Jos viel vähän aikaa huilaisi sohvalla ennen kuin lähdetään ulos? Jooko?

lauantai 6. lokakuuta 2012

Perjantairetki

Retkemme suuntautui Lohjalle ja mukana minun lisäksi olivat Sofia, Sonja ja äiti. Ihan joka kauppaa minä en päässyt, mutta odottelin sitten äidin kanssa autossa. Mustiin ja Mirriin sentään pääsin ja sain muutaman lammastikun. Mummulla ja papallakin käytiin pikaisesti. Pappa paistoi lättyä ja antoi minullekin vähän. Kaverini Puppe-koirakin nähtiin pikaisesti kävelelyllä. Minua vähän kummastutti, kun eteisessä oli kissalle kuuluva kiipeilypuu ja ihan selvästi kissanhajua oli ilmassa... Eihän siellä ennen ole kissaa asunut, mummu puhui hoitokissasta... Mitähän se tarkoittaa? Kampaushuoneessa näkyi kyllä pienet tassut ja kuono, mutta sinne ei saanut mennä. Kummaa...

Eläinten viikon kunniaksi Musti ja Mirri järjestää kuvakisan, minun kuvani löytyy täältä ja sitä saa äänestää: http://www.mustijamirrikampanja.fi/popup?id=11659

torstai 4. lokakuuta 2012

Juhlapäiviä


Tänään 4.10 vietetään Maailman Eläinten päivää. Päivä on myös eläinten oman suojelupyhimyksen Fransiscus Assisilaisen kansaivälinen muistopäivä.  Tästä päivästä alkaa myöskin Eläinten viikko (4.-10.10).

Musti ja Mirri järjestää Eläinten viikon kunniaksi kuvakilpailun, jonne myös minun kuvani on laitettu. Saa äänestää: Daci

Joten toiveeni ovat korkealla, että jotain hemmottelua ja erikoiskohtelua saataisiin! Vaikka sitä kanaa sieltä pakkasesta, kiitos! Äidin sähköpostiin oli tullut joku uutiskirje, että 4.10 on myös korvapuustipäivä. Jos sitä kanaa ei nyt ole mahdollista saada, niin kelpaa se pullanpalakin sitten!



torstai 20. syyskuuta 2012

Ihan epäonnistunut retki

Palasimme Sofian kanssa juuri paikalliselta pururadalta. Tarkoituksena oli käydä kiertämässä joku sopivan mittainen lenkki kivassa syyssäässä. No, ei mennyt ihan kuin suunniteltiin....

Auto parkkiin ja pikainen vilkaisu karttatauluun: kolme vaihtoehtoa 4.6 km, 2.5 km ja siitä lyhyempi "oikaisureitti", jonka pituudeksi tulee 1.5 km. Lähdimme siitä sitten kulkemaan rataa eteenpäin ja alku vaikutti lupaavalta, aurinkokin paistoi. Pian tuli ensimmäinen risteys vastaan, jossa tie haarautui: toiseessa suunnassa oli hieno asuntoauto, mutta onneksi toisessa suunnassa näkyi uudehkoja kylttejä. Sinne siis!

Niin seisoimme toisessa risteyksessä, mutta onneksi siinä oli ne kyltit opastamassa. Tästä lähti nyt ne 2.5 km ja 4.6 km lenkit. Emäntä lähti tallustamaan ylös vasemmalle 4.6 km nuolen suuntaan. Kaikki oli vielä minunkin mielestäni hyvin, vaikkakin toisella polulla tuntui olevan mielenkiintoisemman tuoksuisia jälkiä, mutta kävellään nyt sitten tämä pidempi lenkki. Hetken ehdimme jo nauttia auringon paisteesta ja puhtaasta, vihreästä metsästä, kunnes leveä pururata loppui. Taas oli valinnan paikka: eteenpäin jatkui polku ja oikealle lähti toinen, mutta pienempi ja suht huomaaton "polku". Emäntä uskoi isomman polun olevan parempi vaihtoehto ja sukelsimme metsään.

Taas kului hetki haaveillessa ja nautikellessa, mutta vastaan tuli taas.... risteys! Polku päättyi ja oli päätettävä kumpaan suuntan sellaista hiekka-metsätietä jatkettaisiin. Lähdimme ylös päin, koska alhaalla tulisi jossain vaiheessa tie vastaan, joten se ei tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Reitillä ei ollut mitään merkkejä, talvella tietysti on helppo, kun näkee ladun, mutta silloin siellä saa liikkua vain suksilla. Hiukan jo alkoi epäilyttää, että minne tie oikein vie, kun se vain jatkuu ja jatkuu.

Ja yllätys yllätys, ei liene vaikeaa arvata mitä tuli taas eteen, kyllä, risteys! Nyt piti kyllä ihan pysähtyä miettimään. Edessä oli suuria kuraisia tukkirekan tai vastaavan ajoneuvon jättämiä jälkiä. Niitä meni sekä oikealle että vasemmalle. Minä nostelin tassujani moisessa kuravellissä ja emäntä päätti kääntyä takasin, koska missään ei näkynyt merkkejä. Ties vaikka karhu tulisi vastaan, jossain tuntemattomilla metsäteillä.

Löysimme takaisin sille ainoalle kyltille, jonka olimme aikaisemmin nähneet. Lähdimme siitä sitten kiertämään sitä 2,5 km lenkkiä. Siellä ei pitäisi eksyä! Se olikin leveää pururataa ja valotkin löytyivät. Eipä ollut pahemmin kylttejä sielläkään lukuunottamatta oikaisureitistä kertovaa tuuleenrepimää A4:sta ja muutamaan puolikasta muovikylttiä (vaativa lasku ja ei hevosia). Jälkeen päin ajateltuna olisi ehkä kannattanut valita se lyhyempi sillä se 2.5 km oli pientä ja vähän isompaakin ylä- ja alamäkeä vuoron perään. Huh, tälläiselle polven korkuiselle ne olivat aika isoja mäkiä.

Sen lenkin selvisimme kuitenkin kunnialla, mutta kaiken kruunasi vielä reipas ja isopisarainen sade, joka alkoi n. 500m ennen autoa. Ei yhtään hauskaa. Aika kehno reissu minun mielestäni... En kyllä heti uudestaan lähde. Lohjalla oli sentään pururadalla selkeät viittat ja niitä oli niin usein, että varmasti tiesi montako metriä on vielä jäljellä minnekin päin. Ja siellä oli lenkkiseuraakin.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Viimeinen kesäpäivä


Tänään oli kuulemma sääennusteiden mukaan viimeinen kesäpäivä, jos on meteorologiin uskominen. Siispä siitä otettiin kaikki mahdollinen hyöty irti piipahtamalla pari kertaa pellolla ja ottamalla aurinkoa.




 

Sitten jouduin sovittamaan talvitakkiakin, että saatiin sen tekijälle kuva. Minä en ihan ymmärtänyt, että miksi pitää pitää kesäpäivänä takkia... Jotain ihmisten hömpötyksiä taas...

Takki on siis arpajaisvoittoni ja sen minulle valmisti Valto-tuote.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Näin sadepäivänä...


Näin sadepäivänä on hyvä katsella sänkipeltokuvia, jonne voi taas kuivalla kelillä lähteä talsimaan. Kuten olen jo monesti kertonut, niin minä sateeseen en lähde, vaikka kuinka laitettaisiin sadeetakkiakin ylle. Ei, ei ja vielä kerran ei! Ranskanbulldogit ja sade eivät sovi yhteen!





Sieltä se sade tulee...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Minne kesä jäi?


Heeii, heei! Miksi ulkona sataa ja lehtiä tippuu jo kovaa vauhtia? Minä odotan edelleen niitä aurinkopäiviä: päiviä, jolloin saa maata koko päivän ulkona nurmikolla. Välillä vaihtaa vaan paikkaa varjoon tai, jos paparazzi käy häiritsemässä. Hei, minne se kesä oikeasti jäi?

Kai se on pakko sitten uskoa, että syksy sieltä taas tulee, kun kerran kalenterissa lukee jo SYYSkuu. Ihan tylsää! Ei aurinkoa vaan sadetta ja kylmää! Sitä inhaa märkää ainetta sataa vaan joka päivä ja ilta! Pimeäkin tulee ihan liian pian. Ainoa hyvä puoli syksyssä on se, että pääsee taas metsäretkille. Jos siis tietenkin ei sada, sillä enhän minä sateella mihinkään lähde, ihan turha edes yrittää! Sillon ei auta minkään sortin huijaukset, jos ulkona sataa, minä en vapaaehtoisesti tule!

Kaivuutyöt on parasta suorittaa ennen maan jäätymistä


 Lopuksi muutama kuva eiliseltä:




Voisiko syksyä mennä piiloon?















tiistai 28. elokuuta 2012

Haaste

Me saatiin Toto- ranskikselta tälläinen haaste, jossa on kyllä enemmän emännälle suunnattuna kysymyksiä, joten happamin mielin siirrän kirjotusoikeuden täksi kertaa hänelle:


Haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.


Tässä Toton lähettämät kysymykset ja meidän vastaukset niihin:
1. Mikä on koirasi lempiherkku?
- Vaihtelee, joskus hullaantuu kuivatusta maksasta, joskus ankkasuikaleista. Yleensä sellainen, jota eiole vähään aikaan syönyt uppoaa parhaiten.

2. Mitä koirasi ei suostu syömään?
- Vihreää :D Ei kelpaa salaatti eikä kurkku. Daci ei pupunruokaa popsi!

3. Mikä on parasta koirassasi?
- Se kuinka se jaksaa innostua ihan pienistäkin asioista

4. Mikä asia ärsyttää/häiritsee koirassasi?
- Ajoittaiset ongelmat: autojen perän sinkoilu ja  kaasupäästöt

5. Miksi olet valinnut uroksen/nartun?
- Uros: ei juoksuja ja myös suurempi koko ja ulkonäkö miellytti

6. Mitkä ovat koirasi rodun parhaat puolet, puolet joihin ihastuit?
- Luonne ja kätevä koko

7. Olisiko rodun vaihto mahdollista? jos, niin mikä olisi toinen rotu?
- Olen aina pitänyt gööteistä. Sellaisen haluan vielä joskus, mutta muu perhe oli sellaista "räksyttäjää" vastaa, joten meille tuli ranskanbulla (joka ei tosin ollut yhtään pöllömpi valinta sekään ;) )

8. Onko koirallasi joku hauska tapa?
- Monia, esim. perinteiset ranskishepulit ja mattorallit

9. Mitä koirasi tykkää muista koirista?
- Innokas tapaamaan muita, mutta ranskiskaveri on aina paras!

10. Onko koirallasi joku lempiharrastus? Joku teidän yhteinen, agility, toko tms. tai koiran oma, kaivaminen repiminen tms. :D
- Dacilla on omia kaivuutyömaita pitkin pihaa, päätyöpisteet sijaitsevat keinun ja uima-altaan terassin alla sekä huvimajan seinustalla. 

11. Millainen koirasi on luonteeltaan?
- Sellainen rakastettava pösilö jääräpää. Aina valmis toimintaan (paitsi sateella...) Iloinen häslääjä, jolla on on/off- tyyppiset aivot.


Koska Toto oli jo haastanut monta ranskista, joiden blogia mekin seurataan, niin me haastetaan hiukan vähemmän porukkaa, ettei toisten tarvitse niin moneen haasteeseen vastata kerralla. Tällä kertaa uhreiksi valikoituivat:

- Alpo ja Pyry
Dini (ja Anu)
- Viski ja Momo
- Papu
- siskoni Milli ja Elli
- Gaian poppoo


Mutta reiluuden nimissä ketään ei pakoteta tähän! Ja saa vastata kysymyksiin vaikkei nimeäsi luekkaan listassa! :)


Sitten kysymykset: 

1. Sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan. Löytyykö teistä yhteisiä piirteitä? (esim. ulkonäöstä tai luonteenpiirteistä)

2. Jos saisit valita jonkun jutun koirasi elämästä omaasi, minkä ottaisit?
3. Miksi päädyit juuri kyseiseen rotuun ja miten koirasi on/ovat päätyneet juuri teille?
4. Montako koiraa voisit maksimissasi ottaa? Miksi?
5. Onko teillä jotain yhteisiä harrastuksia? Jos ei, niin haluaisitko?
6. Paras piirre karvaisessa kaverissasi/kavereissasi?
7. Mitä mieltä muut ovat sinun koiraharrastuksestasi?
8. Maailmassa tuntuu olevan ikuinen sota koira- ja kissaihmisten välillä. Pidätkö itse enemmän kissoista vai koirista? Vai kenties molemmista? Miksi?
9. Jos sinulla ei olisi mahdollisuutta pitää koiraa (esim. allergia) olisiko sinulle joku muu eläin?
10. Haluaisitko muuttaa koirastasi jotain?
11. Mitä haluaisit sanoa koirallesi/koirillesi juuri nyt?





lauantai 25. elokuuta 2012

Kavereiden treffailua


Taas on tapahtunut Draculan valtakunnassa monenlaista. 

Olen tavannut kavereita, sekä vanhoja että uusia. Tutustuin pieneen ja mustaan Pipsaan, hän on viiden rodun sekoitus ja aito helsinkiläisneiti. Viettää kesälomaa täällä maaseudun rauhassa järven rannalla. Pipsan mökkiä me Sofian kanssa käytiinkin lainaamassa, mutta nyt käytiin treffaamassa Pipsaa, joka saapui perheineen tänne viikonloppua viettämään.


Torstaina käytiin Pablon kanssa pururadalla käppäilemässä. Vähän perinteiseen tyyliin painittiin ja härnättiin toisiamme, sellaista pientä leikkimielistä kisailua. Käytiin me vähän kahlaamassakin, vaikka vettä satoi muutenkin. Mutta kaverin kanssa ei se sateessa lenkkeily tuntunut niin kurjalta kuin yksin. Sen jälkeen maittoi taas uni ja tällä kertaa nukkuttiinkin taas Lohjalla talonvahteina. Aamulla pääsin sitten harjulle taas tutkimaan tutut polut ja tulipas törmättyä Puppeenkin. Hän on jo yli kymmenen vuotias koiraherra toiselta puolen tietä. Kotiintulomatkalla poikettiin Mustiin ja Mirriin täydentämään ruokapuolta. Minä olisin myös valikoinut lelujakin, mutta hihnan toinen pää esteli ikävästi. Yririn kyllä parhaani mukaan iskeä hampaani alimmaisten hyllyjen leluihin kun Sofian silmä vältti, mutta se vahti minua ihan liikaa.

Eilen oli autocruising tuossa parinkymmenen kilometrin päässä Karkkilassa, jonne mekin hurautettiin kuplavolkkarilla. Ei ollut kyllä ihan sellainen tapahtuma kuin kuviteltiin, mutta näkyi siellä kuitenkin tuttujakin. Ja saattoihan se huoltoasemalle pysähtyminen herkkueväineen hiukan helpottaa odotteluun kyllästyneen ranskanbulldogin reissutunnelmaa.

torstai 16. elokuuta 2012

Tsuida duida...


 ..Daci osaa uida!

Se on tullut testattua keskiviikon ja tänään torstain aikana monta kertaa, kun kävimme Sofian kanssa lainaamassa yhtä mökkiä. Olen minä ennen vapaaehtoisesti kahlannut monia kertoja, mutta tassuja en ole pohjasta liian pitkäsksi aikaa irti päästänyt. Enkä minä varmaan olisi nytkään, mutta kun Sofia kantoi minut syvemmälle ja vielä monta kertaa!

Ensin kokeilin turvallisesti pelastusliivien kanssa ja se sujui kuulemma niin mallikkaasti, että ne riisuttiin pois. Sen jälkeen oli niin hyvä kieriä ja pyöriä rantahiekassa. Tärkeää oli varmistaa, että hiekkaa menee ihan joka paikkaan!

Koska minä sitten moisen kaivuu-urakan jälkeen olin aivan hiekkainen, ja autoon kuulemma olisi asiaa, niin nappasi Sofia minut taas kainaloon ja kantoi veteen. Siellä syvemmällä se laski minut varovasti veteen, päästi hitaasti irti ja minä polskin vauhdilla kohti rantaa. Tietysti suoraan sinne ihanalle hiekalle!





Uuden hiekkakylvyn jälkeen käytiin vielä pari kertaa uimassa ja sitten kotiin huilaamaan, jotta jaksoi taas seuraavana päivänä tulla tunniksi pulikoimaan lainarannalle. 

Tänään tyydyin enimmäkseen auringonpalvontaan, eikä uiminen niin kiinnostanut. Ehkä joku toinen kertaa sitten taas... Kasvattajasetä kehui kyllä kovati mun rantalookkia, kuulemma kuin hasselhoff!


perjantai 10. elokuuta 2012

Miniloma Lohjalla


Mikä loma? Töitähän me tehtiin?! Tai ainakin minä! Me kun oltiin Sofian kanssa talovahteina ja minä kyllä vahdin! Kyttään ikkunasta tarkkana, että kuka liikkuu tiellä ja ilmoitan kyllä, jos joku jumittaa epäilyttävästi talon kohdalle. 



Käytiin me kavereitakin katsomassa pitkästä aikaa ja pääsin Pablo- ranskiksen kanssa uimaankin kesken lenkin. Oli taas mukava kisailla Pablon kanssa. Ja oli kyllä huomattavasti hauskempaa uida järvessä kaverin kanssa kuin tuossa Sofian laittamassa vihreässä pikkupurkissa!


torstai 2. elokuuta 2012

Kaksi vuotta sitten...


2.8.2010 eli tasan kaksi vuotta sitten matkustin saattajani Anikon kanssa Suomeen. Lentokoneella me tultiin Budapestista, minä istuin kassissa ja vähän mekkaloin, kun en niin lentämisestä perustanut. Olen enemmän automiehiä!

Sofia sanoo, että aika on kulunut hirmuisen nopeasti ja ihmettelee, että missä vaiheessa se alle kymmenen kilonen "vauveli" kasvoi näin isoksi kortoksi?






maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kissavahti


2v ja 5kk

Kreivi Draculan valtakunnasta ei mitään uutta, vain normaalia lomailua kotosalla. Kissoille on pitänyt viime aikoina pitää tavallista kovempaa kuria, ne kun ovat erehtyneet tulemaan meidän tontille liian usein! Tulevat törkeästi aidan läpi, mutta voi niitä, kun mä bongaan ne. Äkkiä ylös päiväunilta ja perään! Kyllä niille tulee sitten kova kiire, kun huomaavat minun ollenkin ulkona partioimassa. Ne mahtuvat vain ikävästi sujahtamaan pois aidan läpi ja minä taas en. Mutta sainpahan ainakin vähän aikaa jahdata. Tässä muutama rauhallisempi kuva kuitenkin:


PS: Mutta arvatkaas, mitä kävi! Pääsinhän minä yksi päivä ihan lähietäisyydellekin kissojen kanssa! Pääsin oikein haistelemaan kissaa tuolla lenkillä. Se on minun koirakavereideni, (jotka viime postauksessakin mainittiin), kissa ja se oli lähtenyt mun kamujen kanssa lenkille. Se tosin jatkoi reippaasti matkaa, kun huomasi minut haistelessa pörröhäntäänsä... En kokenut sitä uhaksi, kun kerran liikkui mun kamujen matkassa. Sen on pakko siis olla ihan kelpo kissa, kunhan ei eksy mun tontille.
 

UFFF!