lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pojat on poikia



Tytöt saa pojat sekaisin ja päinvastoin...

Jotain merkillistä siinä vastakkaisessa sukupuolessa on. Se  me saatiin huomata, kun meidän Lohjan ranskiskävelyille saatiin naisvahvistusta: Nasu- ranskis nimittäin.

Kyllä oli kiinnostava typy, ei voi muuta sanoa! Me pojat, minä ja Pablo, oltiin ihan haltioissaan. Ensi viikoksi on jo taas alustavasti sovittu uusi ranskiskävely. Mutta olen minä löytänyt toisenkin tyttöystävän, Tuisku- huskyn. Se karkasi aidan ali minun luokseni, kun sillä oli joku juoksu. Tarkoittaakohan se jotain intoa hölkätä reen edessä, kun husky on sellainen vetokoira rekiretkillä? Siellä se ulvoo aitauksessa minun perääni, aina kun kävelen ohi. Retkistä puheen ollen, emäntä vihjasi, että me lähdetään ajelulle vähän isompaan paikkaan. Mitä mahtoi tarkoittaa?

Tänään käytiin vähän kaupungilla shoppailemassa ja minäkin pääsin yhteen liikkeeseen, vaikkei se ollut mikään eläinkauppa. Minun piti ensin odottaa äidin kanssa siinä kadulla ulkopuolella ja Sofia sanoikin, että "Daci odottaa siinä". Sitten se myyjäsetä sanoikin, että saan minä sisällekin tulla, eikä minua tarvinnut kahdesti pyytää sisään! Äkkiä rappuset alas ja kauppaan. Siinä minä sitten pönötin taidetarvikeliikkeen ovimatolla ja katselin ympärilleni uteliaana. Ei ole varmaan siinä liikkeestä ennen tälläistä asiakasta nähtykään!

Huomenna pitäisi olla lämmin kevätpäivä, ihanaa. Saa päivystää pihalla ja nauttia lämmöstä, jos vaan Sofia ei häiritse kameroineen liikaa....


perjantai 6. huhtikuuta 2012

Taas talvi?



Vaikka mä hetki sitten haaveilin jo keväästä ja kirosin upottavia lumikasojen jäänteitä, niin jihaa! Talvi ja lumi tuli kunnolla takasin! Koska mä vihaan niitä kurakelejä, niin mun puolesta vois olla aina joko paljon lunta ja hankikanto tai sitten kuiva kesäkeli! Vuodenajan muutos vois tapahtua yön aikana, sillä aikaa, kun mä nukun. Niin ei tarvitsisi taapertaa loskassa ja kurassa...

Ja kun nyt kuran tilalle tuli uutta lunta, niin on se ihan jees, vaikka niitä terassikelejä jo vähän ikävä onkin. Nyt saa taas pyöriä lumessa, hanki kantaa jäljittäessä kissoja ja voin maistella salaa lunta ja ja ja.... Paljon kaikkea kivaa tekemistä, mutta ihmiset ei vaan ymmärrä tätä talven ja lumen hienoutta. Nekin taitaa odottaa sitä kesää. 


Äiti neuloi mulle tollaista villapaitaa ja nyt se tuli valmiiksi parin sovituksen ja korjauksen jälkeen. Mä koitin kyllä sanoa, että vaakaraidat leventää ja violetti on ehkä vähän tyttömäinen väri, mutta eihän ne uskoneet. Onneks edes Péter, mun kasvattaja, oli mun kanssa samaa mieltä, että nahkaliivi sen olis pitänyt olla. Ja niittejä kans!


Iloista pääsiäistä kaikille!