torstai 20. syyskuuta 2012

Ihan epäonnistunut retki

Palasimme Sofian kanssa juuri paikalliselta pururadalta. Tarkoituksena oli käydä kiertämässä joku sopivan mittainen lenkki kivassa syyssäässä. No, ei mennyt ihan kuin suunniteltiin....

Auto parkkiin ja pikainen vilkaisu karttatauluun: kolme vaihtoehtoa 4.6 km, 2.5 km ja siitä lyhyempi "oikaisureitti", jonka pituudeksi tulee 1.5 km. Lähdimme siitä sitten kulkemaan rataa eteenpäin ja alku vaikutti lupaavalta, aurinkokin paistoi. Pian tuli ensimmäinen risteys vastaan, jossa tie haarautui: toiseessa suunnassa oli hieno asuntoauto, mutta onneksi toisessa suunnassa näkyi uudehkoja kylttejä. Sinne siis!

Niin seisoimme toisessa risteyksessä, mutta onneksi siinä oli ne kyltit opastamassa. Tästä lähti nyt ne 2.5 km ja 4.6 km lenkit. Emäntä lähti tallustamaan ylös vasemmalle 4.6 km nuolen suuntaan. Kaikki oli vielä minunkin mielestäni hyvin, vaikkakin toisella polulla tuntui olevan mielenkiintoisemman tuoksuisia jälkiä, mutta kävellään nyt sitten tämä pidempi lenkki. Hetken ehdimme jo nauttia auringon paisteesta ja puhtaasta, vihreästä metsästä, kunnes leveä pururata loppui. Taas oli valinnan paikka: eteenpäin jatkui polku ja oikealle lähti toinen, mutta pienempi ja suht huomaaton "polku". Emäntä uskoi isomman polun olevan parempi vaihtoehto ja sukelsimme metsään.

Taas kului hetki haaveillessa ja nautikellessa, mutta vastaan tuli taas.... risteys! Polku päättyi ja oli päätettävä kumpaan suuntan sellaista hiekka-metsätietä jatkettaisiin. Lähdimme ylös päin, koska alhaalla tulisi jossain vaiheessa tie vastaan, joten se ei tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Reitillä ei ollut mitään merkkejä, talvella tietysti on helppo, kun näkee ladun, mutta silloin siellä saa liikkua vain suksilla. Hiukan jo alkoi epäilyttää, että minne tie oikein vie, kun se vain jatkuu ja jatkuu.

Ja yllätys yllätys, ei liene vaikeaa arvata mitä tuli taas eteen, kyllä, risteys! Nyt piti kyllä ihan pysähtyä miettimään. Edessä oli suuria kuraisia tukkirekan tai vastaavan ajoneuvon jättämiä jälkiä. Niitä meni sekä oikealle että vasemmalle. Minä nostelin tassujani moisessa kuravellissä ja emäntä päätti kääntyä takasin, koska missään ei näkynyt merkkejä. Ties vaikka karhu tulisi vastaan, jossain tuntemattomilla metsäteillä.

Löysimme takaisin sille ainoalle kyltille, jonka olimme aikaisemmin nähneet. Lähdimme siitä sitten kiertämään sitä 2,5 km lenkkiä. Siellä ei pitäisi eksyä! Se olikin leveää pururataa ja valotkin löytyivät. Eipä ollut pahemmin kylttejä sielläkään lukuunottamatta oikaisureitistä kertovaa tuuleenrepimää A4:sta ja muutamaan puolikasta muovikylttiä (vaativa lasku ja ei hevosia). Jälkeen päin ajateltuna olisi ehkä kannattanut valita se lyhyempi sillä se 2.5 km oli pientä ja vähän isompaakin ylä- ja alamäkeä vuoron perään. Huh, tälläiselle polven korkuiselle ne olivat aika isoja mäkiä.

Sen lenkin selvisimme kuitenkin kunnialla, mutta kaiken kruunasi vielä reipas ja isopisarainen sade, joka alkoi n. 500m ennen autoa. Ei yhtään hauskaa. Aika kehno reissu minun mielestäni... En kyllä heti uudestaan lähde. Lohjalla oli sentään pururadalla selkeät viittat ja niitä oli niin usein, että varmasti tiesi montako metriä on vielä jäljellä minnekin päin. Ja siellä oli lenkkiseuraakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti