Blogin ulkoasun päivitys käynnissä! Ei tarvitse pelästyä, jos näyttää välillä ihan kummalta...
Kevät tulee ja rapa roiskuu! Pikkutiet ovat vielä ihan peilijäässä, mutta hiekkatiet ihan mutavelliä: kurastuminen siis taattu! Ei kiva... Kurastuminen tietää suihkua ja suihku on yhtäkuin vesi. Ja vesi on tietysti märkää ja inhottavaa, kuten kaikki tietää: ei lainkaan kiva juttu siis. Eikä armoa tipu, vaikka yritän seistä suihkun nurkassa niiiiin surkean näköisenä, kuin ikinä osaankaan. Aina kastellaan masu.
Töölössä ei ollut kuraista, kun siellä viime viikolla mummun, papan ja Sofian kanssa piipahdettiin. Kävin papan kanssa läheisessä Sibeliuksen puistossa kävelemässä. Ja törmättiin me siellä yhteen kivaan lapinkoiraankin. Töölön sairaalan kohdalla eräs mies varoitti kohteliaasti mummua jalkakäytävän liukkaudesta ja kysyi sitten sen jälkeen Sofialta "Oliko tuo ranskanbulldoggi?" En minä sitä kuullut, kun viiletin papan kanssa mennä jo toiseen suuntaan kovaa vauhtia kaupunkihajuja nuuskuttelemaan, mutta Sofia vastasi, että onhan se. Setä sanoi "että on vaan niin makean näköinen, että voisi kakun päälle laittaa!" En sitten tiedä mitä Sofia sille sitten vastasi, mutta toivottavasti sanoi, ettei minua saa syödä! "Kakunkoristeeksi" perhe sitten minua loppuviikon kutsuikin...
Lopuksi vielä muutama pelikuva.