keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ihme ja kumma

Pöhlö poika purkissa (Kuva: Studio Nevian)

Emäntä pohtii ja piti oikein tulla kirjaamaan ylös: Maailmankirjat ovat sekaisin: Daci, ranskanbulldoggi, joka on tunnettu kielteisestä suhtautumisestaan vesisateeseen, käveli tänään vapaaehtoisesti(!) lenkin sateessa. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun sitä ampaistiin kuistilta liikkeellä, kun aurinkoisena päivänä konsanaan. Ei tarvinnut kiskoa, vaan sitä ravattiin reippaasti tuttu kierros pitkin kuraisia hiekkateitä. 

Voisiko syy olla iän tuoma viisaus? Hah, tuskinpa! Entäpä postilaatikosta löytynyt Best Friendin kuori, joka sisäksi Natural Bites uutustuotteiden maistiaisia? Dacille osui pussille Pork Wrappeja, eli possunnahkarullia. Ennen sitä on vaan nyrpistetty nokkaa pienille possunnahkatikuille, mutta Wrappia mutustettiin oikein tyytyväisenä... Maailmankirjat ovat todellakin sekaisin!

- Sofia

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kesä, kesä ja mainontaa


Alkuvuoden "koulukuvauksen" koevedos: Studio Nevian


Kesä on täällä, tänäänkin lämmintä oli 20 astetta. Kesä on se vuodenaika, kun haluaisin muutta pihalle asumaan. On niin mukava maata pihalla auringonpaisteessa ja tarkastella pihan tapahtumia. Jostain syystä minun muuttohaaveeseeni ei reagoida, eikä minun anneta olla pihalla yksinään ilman valvontaa... Höh! Muistutan asiasta kuitenkin usein asettumalla heti aamupissan jälkeen (tai joskus ennenkin) altaan terassille. Siinä on hyvä jatkaa unia ja nauttia auringosta.


Sitten mainostusta: 
Banneriarvonta ihana Bean blogissa, kaikki osallistumaan!



perjantai 3. toukokuuta 2013

Terveisiä Torronsuolta!



Maanantaina kävin Sofian ja Sonjan kanssa tallustelemassa Torronsuon kansallispuiston hienoissa maisemissa. Kävelimme 3km matkan vanhalle louhokselle: ensin pitkospuita pitkin ja loput 600m reitti kulki metsäpolkua, jonka päästä löytyi tämä louhos (= syvä kuoppa kalliossa). Louhoksella oli hyvä pitää pieni juomatauko ja kuuntelin rinta rottingilla samaan aikaan louhokselle sattuneiden lasten retkiseurueen kehuja: "Se on tosi kiva koira, kun jaksoi kävellä tänne asti!"
 


Juomatauon jälkeen piti pohtia, mitä reittiä palaisimme takaisin. Toiseen suuntaan olisi lähtenyt myös reitti takaisin parkkipaikalle, mutta infotaulun mukaan reitti on paikoitellen kehnosti merkitty, joten kartan käyttö olisi pakollista. Koska sellaista ei ollut, päätimme palata samaa reittiä takaisin, jolloin retken kokonaispituudeksi tulisi n. 6 km. Käydään sitten kiertämässä se pidempi 10km lenkki joskus toiste, kun metsä on kuivunut ja kartta on mukana.


Paluumatkalla iski kutituskohtaus ja päätin heittää pitkäkseni pitkospuille. Mokomat puut olivatkin niin kapeat, että meikäläisen takapuoli putoa plumpsahti suohon ja minä hiukan kastuin. Viiden metrin päästä yritin vähän ravistella turkkia kuivaksi ja taas molskahti! Tällä kertaa vettä olikin vähän enemmän ja peffa kastui vyötäröön saakka! Olipahan viilennystä! Varvas sai kyllä vähän osumaa siinä kohelluksessa, mutta ei se päivää kauempaa minun menoani hidastanut!