Eilen oli aika jännä päivä. Aamupäivästä pihaan kaarsi autollaan tuttu postimies: se toi taas oman painoni verran ruokaa, josta riittää taas syömistä pitkäksi aikaa. Minä olin tietty heti ulkona vastaanottamassa lähetystä, kun se oli kerran minulle tarkoitettukin. Vähän tarvitsi maistiaisiakin saada, kun oli kerran näytepussikin jotain miniminiminiminiruokaa laitettu laatikkoon "oman" ruoan lisäksi.
Iltapäivällä mä löysinki sitten mamman marjapuskista tuttuja. Ei sentään ollu käärme, niin kuin maanantaina... Sellanen liero tuli aamulenkillä vastaan ihan pihatiellä, emäntä ei yhtään tykkää! Mutta onneksi siellä marjapuskassa oli kivempia tuttuja, kun mä löysin sieltä mummun, papan ja vieraan TYTÖN!!
Se tyttö oli Viivi- bretagnenbassetti, mummun ja papan hoitokoira. Mä halusin heti tehdä tuttavuutta, mutta Viivi pyysi pysymään loitommalla. Miksi minulle käy aina näin tyttöjen kanssa? Kun kerran Viivi ei innostunut minun seurastani, tutkin sitten mitä tavaroita sillä olikaan mukanaan. No sen jälkeen seurani kiinnosti Viiviä vieläkin vähemmän. Ei miellyttänyt daamia innokas nuorimies, joka tänttäröi hänen pedissään ja syö vielä eväätkin! Ranskanbulldoggi joutui palaamaan kotiin ilman tyttöystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti