maanantai 11. marraskuuta 2013

Aikainen ranskis parhaan paikan nappaa


Lepohetki auringossa isänpäiväjuhlien ja pitkän lenkin jälkeen.

 Maltti on valttia, pyh! Kun on nopea, niin ehtii paljon enemmän! On syytä olla vikkelä, niin pääsee parhaille paikoille tai vaikka mukaan jonnekin. Minä olen aina ensimmäisenä valmiina, jos tarvitsee jonnekin lähteä. Hyppään ihmisten jalkojen vasten seisomaan (vaikka tiedän kyllä, etten saisi sillä lailla toisten päälle pomppia, mutta se voi joskus unohtua...) ja katson lautasen kokoisiksi pyöristetyillä silmilläni, että "pääsenhän minäkin mukaan?" Jos vastaus on myönteinen, siirryn jo eteiseen valmiiksi.

Joskus siinä lähtemisessä kestää ihan hirveän kauan. Sitten saataan käydä varmistamassa, että pääsenhän minä varmasti mukaan (eihän sitä tiedä, jos lupaus olisikin jo unohtunut). Välillä tulee kuitenkin eteen sellaisia tilanteita, että mulle sanotaan, että "Daci ei voi tulla mukaan." Sitten siirryn kohtalooni tyytyen jollekin hyvälle paikalle katsomaan hapan ilme naamallani, kun toiset lähtevät esim. kouluun tai töihin. Monesti varmistan vielä ikkunasta, että se auto oikeasti kaartaa pihasta pois, eikä kyseessä ollut mikään huijaus. Sitten voikin siirtyä omalle paikalle nukkumaan kunnon päiväunet, niin jaksaa lähteä lenkille, kun joku tulee takaisin kotiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti