keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014 paketissa

Näin vuoden viimeisenä päivänä on kiva muistella mennyttä vuotta. Taas tapahtui monenlaista: niin kivoja kuin vähemmän kivojakin juttuja:

Tammikuussa ulkoiltiin reippaasti ihanissa talvisäissä.

Helmikuussa täytin 4 vuotta. Taas ulkoiltiin, nautiskeltiin ja elettiin ihan tavallista arkea. Ja kävinhän mä pienellä kaupunkilomallakin.

Maalis- ja huhtiikuussa alkoi jo aurinko lämmittää. Lunta tuli lisää, suli pois ja taas tuli lisää. Aurinko kuitenkin vei voiton ja toi mukanaan lisää energiaa ja mahtavia ulkoilusäitä! Eläinlääkäriäkin käytiin moikkaamassa pitkästä aikaa, kun oli aika uusia rokotukset.

Toukokuu oli kiireistä aikaa ja blogin päivittäminen jäi vähän vähemmälle. Kesäkamppeita kaivettiin kaikkien riemuksi esille ja odotettiin jo innolla pian alkavaa lomaa.

Kesäkuussa lomailtiin. Säiden suosiessa oli mukava tehdä pikkuretkiä ja välillä vastapainoksi ihan vaan olla ja löhötä. Perus lomameininkiä.

Helteinen heinäkuu oli yölenkkien aikaa. Aurinko porotti välillä vähän turhankin kuumasti, mutta uimareissut viilensivät mukavasti. Helteet, ukkoset ja uintiharjoitukset jatkuivat myös elokuussa. Silloin oli myös perinteisten sänkipeltojuoksujen ja -kuvien aika. Vietimme viimeisiä lomapäiviä ennen paluuta arkeen.

Syyskuun ja arki alkoi hyvin ja ongelmitta. Asuntoautoiltiin viimeisen kerran ennen auton laittoa talvisäilöön. Metsiä ja polkuja tallattiin ahkerasti, kunnes "tauti" iski. Ensimmäistä kertaa tuli lähtö lääkärille oikeasti kipeänä.

Lokakuussa paljastui, ettei se "tauti" ollutkaan vatsapöpö tai virtsatieinfektio, vaan jotain ikävämpää: kulkuset jäi epämääräisine pesäkkeineen lekurin pöydälle. Seuraavana päivänä vointi olikin jo huomavattavasti parempi ja tikitkin saatiin syyslomalla pois. Loppu lokakuusta menikin taas ulkoillessa, sairastelupäivien takia oli monet metsäpolut tarkastamatta.

Marras- ja joulukuussa odolteltiin talvea ja joulua. Vapaa-ajalla retkeiltiin lähellä ja vähän kauempanakin. Taas oli aika rauhoittua nauttimaan loma-ajasta. Joulua vietettiin rauhallisissa merkeissä ilman luvattomia paketteihin kurkistuksia, jos ei lasketa mukaan tänään tapahtunutta, kuusen alle jääneen paketin tai sen puisen nimikyltin pikkumaistelua...


Ensi vuonna uudet kujeet! Pysykää kovimman paukkeen aikana sisällä, kuulemisiin taas ensi vuonna!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulua odotellessa



Ei järin jouluinen sää...

Se Joulu on kohta taas täällä. Mulla ei oo vieläkään ihan selvinnyt, et kuka se Joulu oikeastaan on, mutta sen pitäis tulla suunnilleen samaan aikaan kuusen, lahjojen ja kinkun kanssa. Ilmeisesti se on ihan kiva tyyppi, koska sitä niin moni odottaa.

Mä oon kyllä jo saanut yhden lahjan etukäteen. Sain meinaan uuden valopannan hajonneen tilalle ja otettiin se heti käyttöön.

Eilen tehtiin alkaneen joululoman kunniaksi vähän pidempi metsälenkki Ämyrin metsissä. Vielä kun saataisiin vähän sitä ens viikolle luvattua lunta, niin olisin tosi iloinen! Viime viikonloppuna oli vielä vähän lunta, eilen ilmassa leijui sumu.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mikä?


Aina välillä (viimeksi viikonloppuna) joku pysäyttää ja kysyy emännältä, että "mikäs tuo koira oikein on rodultaan?" Siinä se sitten yrittää selostaa, että "tää on ranskanbulldoggi ja se on tämmönen seurakoira ja..." Jos MÄ saisin kertoa, ni kertoisin:

(virallinen rotumääritelmä luettavissa mm. täältä)


Alkuperämaa:
Hieno Ranskanmaa 
Käyttötarkoitus: Seura- ja Vahtikoira isolla V:llä

Yleisvaikutelma: Omasta mielestäni tietysti oikein iso ja mahtava sekä kaikin puolin komea. Muiden mielestä pieni ja paksu, ruma ruttunokka, jonka "häntäkin on varmaan typistetty", mut ei niitä muita kannata uskoa!
Käyttäytyminen ja luonne: Valpas, rohkea ja seurallinen. Uskollinen ystävä ja viluisten varpaiden lämmittäjä.

Pää:
Iso ja komea. Kaksi korvaa, kaksi silmää, yksi nenä ja yksi suuri suu, jonne toivotaan paljon herkkuja.
  • Kallo: Kova, tosi kova.
  • Otsapenger: Iso, hyvä tönimiseen.
  • Kirsu: Musta ja tarkka, löytää niin kissojen kuin peurojenkin hajut.
  • Kuono: Lyhyt ja ruttuinen.
  • Huulet: Isot, pehmeät ja pusuteltavat, hyvä paikka jemmata kaikennäköistä ruokaa ja roskaa.
  • Leuat: Vahvat
  • Hampaat: Valkoiset, pienet ja terävät. Nätisti rivissä.
  • Posket: Pehmoiset ja toinen hyvä piilopaikka esim. tableteille.
  • Silmät: Isot ja tummat. Erittäinen tarkkaavaiset. Oikeinkäytettyinä niillä saa paljon anteeksi.
  • Korvat: Isot ja pystyt. Tausta sametinpehmeää. Osaavat erottaa tarpeelliset ja tarpeettomat käskyt.
  • Kaula: Paksu ja muhkea. Oikea vaatturin painajainen.

Runko:
Tanakka, lihaksikas, syliinsopiva, mutta kuulemma syliin vähän turhan painava. Kaareva selkälinja ja sekä rapsutuksista että ruoasta pitävä maha. Häntä on lyhyt.


Raajat:
Ranskanbulldogilla on neljä vahvaa ja lihaksikasta jalkaa, joilla se seisoo tukevasti maassa. Käpälät ovat pienet ja pyöreät. Mainiot mm. kaivamiseen ja juoksenteluun.

   Eturaajat:
  • Yleisvaikutelma: Komeat kintut.
  • Lavat: Lyhyet ja voimakkaat, hienot lihakset.-
  • Olkavarret: Lyhyet.
  • Kyynärpäät: Tiiviisti rungon-myötäiset.
  • Kyynärvarret: Lyhyet ja kaukana toisistaan, suorat ja lihaksikkaat.
  • Välikämmenet: Vahvat ja lyhyet.
  • Käpälät: Pyöreät, tiivit ja pienet, hyvät pulmapelien ratkomiseen. Kynnet lyhyet, mieluiten tummat.
   Takaraajat:
  • Yleisvaikutelma: Aikas hienot nekin.
  • Reidet: Hyvin treenatut ja lihaksikkaat..
  • Kintereet: Melko matalalla ja sopivasti kulmautuneet.
  • Välijalat: Vahvat ja lyhyet, ei kannuksia.
  • Käpälät: Hyvin tiiviit.
  • Liikkeet: Vauhdikkaat ja vapaat.

Karvapeite:
  • Karva: Lyhyt ja kiiltävä. Karvanlähtöaikaan valtaa vaatteet, pehmeät peitot ja pesukoneen nukkasihdit. Helppohoitoinen, mutta kaipaa välillä kunnon hiekkakylpyjä.
  • Väri: sallittuja värejä fawn, brindle (niiku mä), pied ja fawn-pied.
  • Nahka: Numeron liian suuri ja paksu.

Koko ja paino:
Tarvittaessa syliinsopiva eli 8-14kg.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Oranssia


Oranssi tuntui olevan viikonlopun teemaväri:

Ruoka. Elämäni toinen kosketus porkkanan kanssa. Daci 1v sai aikoinaan porkkanan pureskeltavaksi. Oranssi juures ei vakuuttanut, joten silppusin porkkanan keittiön lattialle palaakaan syömättä. Ja nyt ne kehtasivat raastaa semmoista mun nappulan sekaan. Nyrpistelin aluksi, syljeskelin ja pyörittelin raastetta suussa, mutta meni se lopulta alas. Täytyy myöntää, että oli se ihan syötävää, vaikkei se silloin pienenä yhtään maistunutkaan.


Kepit. Oranssit aurauskepit olivat ilmestyneet tienvarteen. Uusia viestipaaluja, voi jättää terveisiä muille kulmakunnan kundeille. Roope ja muut, olkaahan tarkkana! Välillä mä löydän viime vuotisia, poikkimenneitä kepakkoja, joista näkyy vain muutama sentti. Mä nostan ne maasta niinku porkkanat ja kuljetan ylpeänä kotiin ja roskiin.

Vaatteet. Viikonloppuisin on kiva tehdä pitkiä metsäretkiä.Vielä mukavammaksi asian teki perjantain ja lauantain aikana maahan satanut puhdas lumi, joka on jo tänään lähes kadonnut. Metsään lähtiessä täytyy vaan muistaa laittaa oranssia päälle, kun hirvimiehet liikuskelee. Toiset aina vitsailee, että onkohan mussa puolet hirvikoiraa, kun oon niin kovin jälkien perään. Mahtaisikohan ne hirvimiehet huolia bulldoggipoikaa mukaan? Voisin mä ainakin olla makkaravahtina nuotiolla.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Prinssi ja herne


Moni meistä kaipaa syksyn pimeydessä arkeen pientä luksusta. Mukavaa vastapainoa metsässä rymyämisellä tuovat pienet iltatorkut, ja mahdollisimman pehmeällä paikalla tietysti. Emäntä heitti siivotessaan minun pienen patjani samaan kasaan petini kanssa. Ei liene vaikea arvata mistä minut hetken päästä löysi? "Oikein prinssi ja herne", sanoi emäntä. "Aina pehmoisimmalla paikalla"



perjantai 7. marraskuuta 2014

Ensilumi

Voiko sitä enää iloisempi olla, kun isäntäväki tulee kotiin, antaa ruokaa ja kaiken lisäksi ulkona sataa lunta? Joo, LUNTA! Juoksin pihaa ympäri niin, että lumi vaan pöllysi. Eikä sille hepulille meinannut tulla millään loppua, on se vaan hauskaa ainetta toi lumi.
Tahtoo lisää lunta! (ja ruokaa)


torstai 30. lokakuuta 2014

Kannattiko?


Taisi osua pilkka omaan nilkkaan... Iltalenkille lähtiessä alkaa olla jo niin hämärää, että pitää laittaa heijastinta päälle. Emäntä on laittanut viime keväänä mun hienot Batman- heijastinliivin ja  -villapaidan johonkin jemma- nimiseen paikkaan ja nyt se ei löydä niitä. Sen takia jouduin pukemaan päälleni mun vanhan ja "ei ihan niin tyylikkään" -heijastinliivin. No, päätin sitten lenkin aikana vähän muistutella emäntää siitä Batman-liivin etsintöjen jatkamisesta ja pyörin ihan kiusallani kuraisella tiellä. Emäntä komensi, ettei saa ja uhkaili pesulle joutumisella. En mä kerrasta uskonut ja kokeilin uudestaan, se taisi olla vikatikki... Kotiin päästyä päädyin suoraan suihkun alle shampoopesulle, kuraisella koiralla ei kuulemma olisi asiaa emännän viereen.


En aina ihan ymmärrä tota emäntää: se iltalenkeillä huokailee, kun se niin tykkää noista sumuista. On kuulemma niin kivannäköistä, kun se sumu alkaa nousta jokirannasta ja leviää pikkuhiljaa. Tänäänkin se on varmaan aamulla huokaillu melkeen 50km, kun se on ajellu kouluun. Ja sitten sitä harmitti, kun sillä ei sattunut olemaan yhtään filmikamera mukana. Taisi olla taas aamulla vähän kiire, me ranskikset, kun ei aina olla ihan niitä aamuvirkuimpia tyyppejä.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kylmästä lämpimään

Pakkaskelien alku on taas ollut pieni shokki. Enkä usko, että olen ainoa... Aamuisin olisi niin mukava jäädä peittojen väliin koisimaan, mutta on uhmattava tuulta ja tuiskua, ja käytävä ulkona ennen kuin emäntä lähtee kouluun. Toisaalta pakkaskelit ovat kuitenkin piristäviä ja intoa ulkoiluun löytyy enemmän kuin vaikkapa kurakeleillä.

Iltaisin on ihanaa, kun saa iltalenkin jälkeen käpertyä piipun kylkeen, talon lämpöisimmälle paikalle, nukkumaan. Yleensä vaimea kuorsaus alkaa kuulua suhteellisen nopeaan, mutta se katkeaa välittömästi, jos joku yrittää käydä salaa nakkipaketilla! Verottaja vaatii kyllä osansa!


 Tänään käytiin taas pitkällä metsäretkellä, tässä muutama kuva sieltä. Paljon oli taas jäljitettävää, jäätyneessä sammaleessa oli monen otuksen jäljet. Mutta meidän pihaan se vasta kumma otus olikin ilmestynyt! Metsälenkin aikana pihan nurkkaan oli livahtanut oikea mörkö, joka oli pukeutunut Lidl- kaupan väreihin! (emännän huomautus: se oli tuulen kuljettama Lidl:in muovikassi)
 
Se lymysi hiljaa nurkassa, luuli vissiin, etten muka huomaisi? Mutta multa ei jää koskaan mitään huomaamatta, joten emäntä päästi minut hihnasta irti ja varmasti odottaen rohkean ranskanbulldoginsa suojelua tuolta epämääräiseltä hiipparilta. No, mä juoksin paikalle (lisää emännän huomautuksia: kahden metrin päähän) urheasti muristen (hah, karvat pystyssä puhisten).

Loikin ja pompin, mutta tunkeilija ei käyttäytynyt uhkaavasti, joten totesin sen harmittomaksi ja poistun takavasemmalle kaivuuhommiin. (ja Dacihan kävi haistamassa pussia vasta, kun olin hakemassa sitä pois) Sitten huojentunut emäntä saattoi käydä noukkimassa sen tunkeilijan pois, mutta mä kävin vielä kertomassa pussille, ettei ole takaisin tulemista ja ettei se saa tulla pelottelemaan mun ihmisiä! Pitäkäähän kamut siis silmänne auki, ettei teidänkin pihapiireihin eksy moisia, ihmisiä pelottelevia mörköjä!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Terve taas

Tänään, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, pääsin eroon tikeistä. Siinä ei mennyt kauaa, kun ei niitä tikkejä ollut kovin montaa. Kyljelleen pöydälle ja nips naps tikit pois, ei sattunut paljoa. Nyt mun ei enää kuulemma tarvitse pitää sitä vauvanbodya, kun jään yksin. Se palautettiinkin pestynä takaisin hoitajalle. Odotoshuoneen staffille tai chihulle se ei taida sopia, puhumattakaan siitä pihalla pyörivästä kissasta, mutta vielä joku pahaa-aavistamaton potilas saa pukeutua bodyyn, jonka vatsaa koristaa printti "54".

Koska haava on siististi ja hyvin parantunut, saan varmaan pian luvan palata keinun alle kaivuutyömaalle. Siellä on paljon rästihommia, kun on monen viikon kaivaukset tekemättä. Ja metsäänkin pääsee taas irrottelemaan, kun hihnapakko on ohi, jippii!


lauantai 4. lokakuuta 2014

Eläinten päivää

Iloista Maailman Eläinten Päivää kaikille ja hyvää alkavaa Eläinten viikkoa!

Minä metsälenkillä, 21.9.2014

torstai 2. lokakuuta 2014

Bullapoika sairastaa vol. 2

Tiistaina aamulla oloni oli vielä ihan ok ja emäntä lähti kouluun. Päivän aikana edellispäivänä lääkärissä annetun kipulääkkeen vaikutus lakkasi ja olo oli taas huonompi. Sain lääkärin luvalla lisää lääkettä ja sitten nukuinkin monta tuntia, jonka jälkeen olo oli taas hiukan parempi.

Keskiviikkona emäntä jäi taas vahdiksi ja sitten pitikin lähteä uudestaan lääkärille, kun olo huononi päivän mittaan. Meidät luvattiin ottaa johonkin väliin, vaikka olikin täyttä. Mahdollinen virtsatieinfektioepäily suljettiin pois näytteellä. Vasemmassa kiveksessä oli lievää turvotusta ja se oli kipeä. Sen sisällä oli jotain ja se päätettiin loppujen lopuksi avata samantien. Mut nostettiinkin takaisin pöydälle ja mä sain taas jonkun piikin persauksiin. Emäntä nosti syliin ja me mentiin odotushuoneeseen, luulin jo, että pääsen kotiin. Mutta sitten alkoikin kauheasti väsyttää, katselin muita odotushuoneen odottelijoita, mutta silmäluomet painoivat niin kamalan paljon, että sain mennä nukkumaan peiton päälle lattialle. Joku laivakoira tuijotti kummissaan ja sitten mä nukahdin.

Myöhemmin heräsin sieltä takahuoneista, mihin mä oon aina rokotusreissuilla yrittäny kurkkia. Olo oli vähän hutera, mutta pian kuului tuttuja ääniä, joten sanoin parit uff vuffit ilmoille. Hoitaja tuli hakemaan ja kantoi minut takaisin odotushuoneeseen muiden luo. Mun kuullen oli puhe vain palleron avaamisesta, mutta emäntä ja äiti oli antaneet nukkuessani luvan ottaa ne mun molemmat pallot pois, koska sieltä oli löytynyt jotain pesäkkeellisiä muutoksia, jotka olivat joko kasvainta tai pahaa tulehdusta. Antibiootti ei olisi auttanut, joten kuulemma oli hyvä, että päätettiin heti kurkata mitä sieltä löytyy. Muuten olisin tullut vain vielä kipeämmäksi. Ehkä se oli sitten ihan hyvä päätös, koska mä haluan ennemmin tehdä kaikkea kivaa, kuin olla kipeä.


Se mukava hoitaja kävi vielä takahuoneessa ja tuli sieltä kera punaraidallisen vauvanbodyn. Se ei tainnut tietää, että vaakaraidat leventää ja punainen on tyttöjen väri, mutta kuitenkin se puki sen bodyn mun päälle! Sitten mä lähdin kulkemaan kohti autoa ja vaikka lääketokkurassa vielä vähän olinkin, niin itsepäisyyttä oli vielä tallella ja pihan hajuja olis tarvinnut katsastaa. Komento kävi kuitenkin, että kotiin ja mars huilaamaan. No, kotona simahdin mun kevythäkkiin, just siihen, mihin se autosta tullessa ehdittiin laskea. Sinne kömmin ja nukuinkin tokurassa koko yön niissä mun uusissa kalsareissa. Aamulla emäntä heltyi ja otti sen puvun pois, kun annoin haavan olla. Toivottavasti kukaan ei ehtinyt nähdä mua siinä, kun olin aamupissalla... Onneksi se body pitää palauttaa tikkienpoiston yhteydessä!

Tänään onkin ollut jo huomattavasti parempi olo! Olen käynyt monta kertaa ulkona, syönyt, leikkinyt ja juonutkin kunnolla ihan itse. Lääkkeet menee helposti lihapullaherkkujen sisällä, ainoastaan suihkuttelu on vähän kurjaa, kun en tykkään pesulla käymisestä. Noi yrittää kovasti pitää mua rauhallisena ja estää koheltamsta, mutta mulla riittäis asiaa ja virtaa vaikka mihin! Mitäköhän mahtaa mun tyttökaverit tuumata mun uudesta kaksi palleroa keveämmästä- lookista? Arvet lisää katu-uskottavuutta, eiks vaan?

maanantai 29. syyskuuta 2014

Bullapoika sairastaa...

Mun piti tulla lauantaina tänne kertomaan, kuinka mä olin reippaana poikana juossut monena iltana raikkaissa syysmetsissä. Mutta enpäs lauantaina enää jaksanutkaan juosta, hyvä kun jaksoin edes nousta. Mä olin kipeä.

Ruoka sai jäädä kuppiin, se ei maistunut ja väsytti. Väsytti tosi paljon. Emäntä sanoi, että pidetään lepopäivä ja niin tehtiin. Mulla oli huono olo, eikä mistään tuntunut löytyvän hyvää nukkumapaikkaa. Sanoivat, että olin vähäm levoton, mutta silti vaisu. Illalla olo oli jo parempi: ruokakin maistui ja leikki-intokin palautui. Mentiin kaikki hyvillä mielin nukkumaan. 

Sunnuntaina tulikin sitten heti aamusta takapakkia. Vatsa oli edelleen sekaisin ja kaikki edellispäivän eväät tulivat eteisen matolle. Sain sentään paremmin nukuttua, mutta ruoka ei maistunut. Vettäkään ei huvittanut juoda paljoa. Maha oli kipeä.

Maanantaiksi saatiin lääkäriaika, kun enää ei maistunut edes vesi. Emäntä jäi vahdikseni kotiin ja koitti ruiskulla saada vettä suuhuni ja sainkin vähän juotua, mutta olo oli edelleen tosi kurja. Mahaan sattui, kun minut nostettiin autoon. Eläinlääkärin pihalla piristyin hiukan ja menin vapaaehtoisesti sisälle, kuten aina ennekin. Pöydällä tutkittiin: paineltiin vatsaa, mitattiin lämpö, kurkattiin silmät ja tassut, mutta mitään kummempaa ei löytynyt. Sain selkääni neulan, johon tippui pussista jotain nestettä, se tuntui vähän ikävältä... En ollut kuivunut, mutta koska vesi maistui huonosti, niin tankattiin kuulemma varoiksi. Samalla pistettiin kipu- ja pahoinvoinninestolääkettä. Kotiin vielä kuuri antibioottia ja huomisillaksi yksi pahoinvoinninestotabletti. Sain luvan lähteä kotiin, diagnoosina suolistotulehdus.

Ruokakaupan kautta kotiin ja potilaalle riisikattila tulillle eläinlääkärinsedän ohjeiden mukaan. Nesteytyksen ja lääkkeiden myötä olo koheni ja riisi-raejuusto-nappula-coctail katosi pikkuhiljaa kupista. Ruoan päälle otin torkut ja olo koheni taas vähän paremmaksi. Jaksoin jo lähteäkin vähän omaa pihaa kauemmas ja vauhtikin oli jo reippaampaa kuin edellisinä aamuina.

Mutta kuulemma pitää ottaa vielä rauhallisesti. Antibiootit on sitten paras kuorruttaa jollain hyvällä, että menee alas! Niitä pitäisi syödä aamuin illoin, yh....

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syystunnelmissa


Paluu arkeen sujui rennosti ilman ongelmia. Aamulla emäntä lähtee ja iltapäivälla palaa, sillä aikaa minä nukun. Eli ihan niin kuin edellisinäkin syksyinä, ei siis mitään syytä paniikkiin. Aika hyvin muistan jo kotiintuloajat, mutta joskus joku palaakin aikaisemmin ja herään vasta oven aukeamiseen, niin "WUFFFF" ja ovelle tarkastamaan, että kuka tuli. Sitten ulos ja ruokaa, aamuisin minulla ei ole nälkä.

Onneksi sää on suosinut lenkkeilijää ja nyt, kun emäntä on vihdoin pääsemässä flunssasta eroon, on luvassa varmasti taas pidempiä lenkkejä. Syksyisiä metsiäkin on ehditty tutkia, kun on etsitty täydellistä sientä valokuvamalliksi (taas niitä valokuvaustehtäviä). 

Eilen käytiin vielä vähän asuntoautoilemassa. Ihan vain pikainen reissu ja kotiin yöksi. Nyt pääsee Matkaaja huoltoon ja talviunille tallin suojiin. Seuraavana aamuna maistui uni tavallista pidempään, on se sen verran ihmeellistä tuo matkailu!

Kukas osaa arvata, että mitä tässä askarrellaan/on tekeillä?

torstai 28. elokuuta 2014

Vielä vähäsen


Viimeiset lomapäivät käynnissä, maanantaina koittaa paluu arkeen. Arjen myötä on taas totuttava aikaisempiin herätyksiin. Välillä mun on vaikeaa herätä ennen kahdeksaa, mutta kun emäntä sanoo, että nyt on noustava, niin sitten se on pakko. Ja pääseehän sitten takaisin nukkumaan, kun toiset lähtevät. Emännän tyynyn vieressä on mun uus suosikkipaikka!

Maanantaina alkaa myös syyskuu ja sen mukana syksy. Sadevaatteita ja heijastimia on jo kaivettu esille. Ja lyhensipä emäntäkin jo talvitakin valmiiksi, mutta onneksi sitä ei vielä hetkeen tarvita. Ensin nautitaan syksyn väreistä, peltoralleista ja pitkistä metsäretkistä!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kauneudenhoitoa

Jo kolmatta peräkkäistä yötä oli iso, mahtava herra Ukkonen vieraanamme. Jyrinän lisäksi sen lähettämät sateet piiskaavat peltoja ja rummuttavat kattoja niin, että herätys on taattu. Katkonaisia yöunia on paikattava kauneusunilla ja hiekkakylvyillä, jotta pysyy mieli ja kroppa virkeänä!

Puolikas kasvohoito

perjantai 1. elokuuta 2014

Retkellä


Tänään käytiin vähän ajelulla: lähdettiin puolen päivän jälkeen vähän retkeilemään ja päädyttiin järven rantaan. No, äkkiä auto parkkiin ja ulos! Lukuisista autoista huolimatta, oli paikalla suht rauhallista. Hiekkarannalla oli pari tyyppiä sukeltelemassa. Niillä oli semmoiset räpylät jalassa ja isot pullot, ne pystyivät olemaan uppeluksissa tosi pitkään, välillä vaan näkyi pää jossain. Aika jännää! Niemen nokassa näkyi laavulla olevan joku seurue ja muutama retkeilijä kulki ohi, mutta muuten oli hiljaista. 

Vähän kävin kahlailemassa, ei ollut heti alkuun ei ollut oikein uintifiilis. Laavulla retkeilevä kultainennoutaja taas näkyi viihtyvän useinkin vedessä, vähän tarkkailin sitä sieltä vastarannalta, muttei se huomannut mua, kun istuin hiljaa partiossa rantatörmällä. Uimaleluillahan voi ihan yhtä hyvin leikkiä rannalla ja emäntäkin osaa uida, niin sen peräänkään ei tarvinnut uida, riitti kun rannalta katsoin. Siinä auringossa kuivui kahlaamisesta kastunut turkkikin mukavasti. Loppujen lopuksi kävin useamman kertaa uimassakin, joten saatiin testattua mun uudet, komean oranssit pelastusliivit, jotka sain Hurtalta testattavaksi yhden kilpailun kautta. Ja hyviksihän ne todettiin! Liivit istuivat leveän vatsakappaleen ansiosta erittäin hyvin, eivätkä ne pyörineet päällä. Säätövaraa löytyi reilusti ja kaulakappaleestakin riitti kellukeosaa koko muhkean kaulani ympäri. Edellisissä, merkittömissä halpisliiveissäni on tosi kapeat remmit mahan ali ja ovat muutenkin aika heppoiset verratuna näihin uusiin. Kaulallekaan ei riittänyt niissä vanhoissa koko matkalle kelluketta. Kyllähän niillä vanhoillakin pinnalla pysyi, mutta huomaa, että näissä Hurtan liiveissä on kyllä panostettu muotoiluun ja istuvuuteen! Koko 10-20kg oli mulle juuri passeli. Selkäpuolelta löytyy tukeva kahva (joka ei kuitenkaan häirinnyt rantahiekassa möyrintää) ja emäntäkin voi siitä ohjailla, jos tulee tarvis. Muutenkin liivit vaikuttivat olevan kestävää tekoa.

Nyt viikonlopun viettoon! Mitäköhän puuhaa sitä oikein keksiskään?

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kulkijapoika

Keskiviikon viimeiset minuutit, hiljainen hiekkatie, vain kolme kulkijaa.
Vieläkin 22.3°C lämmintä, pehmeitä pilviä peltojen yllä.
Muutamassa ikkunassa kajastaa valo, moni jo unten mailla. Kuovi lentää pellon yli.
On iltalenkin aika.


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Nautiskelua

Draculan valtakunnasta ei tällä kertaa mitään suuria kertomuksia. Ihan perus, rentoa lomameininkiä, auringonottoa ja välillä ukkosta karkuun sisälle. Ukkonen ei ole koskaan onneksi minua pelottanut, sanovat, etten sitä kuorsaukseltani edes voikaan kuulla?!! Pidemmät lenkkeilyt on taas siirretty illan hiukan viileämpiin hetkiin, mutta käytiin me yksi päivä uimassa. Jos minulta kysytään, niin uimiseen tarvitaan vettä ihan kunnolla, eikä sitä hölmöä pikkuista uima-allasta (eli hiekkalaatikkoa), joka minua varten on pihalle raahattu. Ehkä emäntä viimein ymmärsi mielipiteeni kyseisestä purkista, kun pari kertaa nostin koipea siihen kylkeen. Mutta täydellisen uimapaikan metsästys jatkukoon: yleiselle uimarannalle kun ei karvakorvilla ole asiaa, niin on etsittävä vähän syrjäisempiä uintipaikkoja. Viime kerralla kävimme ihanalla, kirkasvetisellä metsälammella, mutta valitettavasti paikalla oli paljon muitakin, hyttysiä nimittäin. Kävin kyllä uimassa, mutta kovin kauaa ei rannalla hyttysten syötävänä viihdytty. Seuraavalla kerralla täytynee kokeilla taas Iso-Valkeeta, vaikka siellä olikin aika jyrkkä reuna veteen ja emäntä loukkasi kahdeksi viikoksi selkänsä minua nostellessaan.  Metsälammella ei pienet pudotukset järveen minua pidätelleet, joten ehkä Valkeellakin voisi olla emännän selkä tällä kertaa turvassa, jos minä reippaasti pulahtaisin omin jaloin järveen.


maanantai 7. heinäkuuta 2014

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kulttuurikoira

Sadepilvet seurasivat uhkaavasti
Välillä on mukava käydä katsastamassa, mitä kaupungissa tapahtuu. Siispä hyppäsimme autoon ja hurautimme keskustaan, joka nyt ei ole järin suuri, mutta tarjoaa vaihtelevia maisemia tälläiselle maalaispojalle. On mielenkiintoista tutkia sitä hajumaailmaa ja katsella asioita, joita ei omilla nurkilla näe. Emäntä saa tehdä vähän ikkunaostoksia ja minä katselen olisiko grilli vielä auki. Yleensä emäntä valitsee reitin, jossa pääsee katselemaan sekä rauhallisempia polkuja että pääraittiakin. Tällä kertaa kurkkasimme myös uudistettuun puistoon, jonne oli ilmestynyt aika eksoottisia elukoita... Onneksi emännällä oli pikkukamera taskussa, niin voin näyttää teillekin, mitä kaikkea outoa oikein näkyikään! Rantatielläkin meni semmoinen ihan ihme "ötökkä", tuli sieltä pihalta kuin vahtikoira! Emäntä sanoi ruohonleikkuriksi, mutten kyllä ihan usko, ei meidän ruohonleikkurit ole yhtään samannköisiä...

Tämmöistä en oo ennen nähnyt, tuli epäilyttävästi kohti!


 Sitten muutama kaveri sieltä puistosta:


Elefanttikin oli...

... ja tässä juttelen krokolle.


 Lopuksi vielä hauskaa juhannusta, toivotaan kesäisiä kelejä!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Punkkipirulainen...


Tämän kesän punkki nro. 2 on bongattu. Ei ollut onneksi vielä ehtinyt lounastamaan, vaan punkinretale paljastui harmittavasti eksyttyään valkoiselle "kaulukselleni". Salamatkustaja poistettiin, hävitettiin ja toivotaan, etteivät sen sukulaiset tai kaverit eksy samaan turkkiin. Punkkimyrkkyihin emme suostu koskemaan, kun niin monta kaveria on niistä saanut vain harmia ja kipuja. Täytyy vaan luottaa tarkastuksiin ja valkosipuliin sekä koittaa vältellä kaikista pahimpia pusikoita!



torstai 29. toukokuuta 2014

Lomalle!


Se olis sitten KESÄLOMA! Tai ainakin loma, sitä kesää odotellaan vielä...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Untako vain?


Tänään oli kyllä ihan outo päivä. Ensimmäisen kerran mä heräsin aamulla viiden jälkeen. Kuulin, kun äiti oli lähdössä töihin ja piti normaalia enemmän mekkalaa, puhui jotain lumesta ja kesärenkaista. Mä vain mietin, että höpsö, nythän on kevät ja jatkoin unta Sofian vieressä. Kyllä mä jo aika hyvin tiedän, että mikä se kevät on, kun olen jo neljä kevättä kokenut: yhden Unkarissa ja kolme täällä. Sen mä voin ainakin sanoa, että sillon on aika lämmin, mutta ei ihan niin lämmin, kuin kesällä. Eli ei siis tarvitse enää pitää talvitakkia. Ja lumi sulaa kaikki pois ja voi mennä ulos syömään possunkorvia. Niin, se on se kevät!

Mutta takaisin aamuun. Seuraavan kerran heräsin seitsemältä, kun Sonja ja isi oli lähdössä. Sofiakin nousi ja sanoi ikkunan kohdalla "voi ei". Daci tietää mitä se tarkoittaa, se on taikasana ja sitten minä sanon aina "vuh" ja valpastun. "Voi ei" voi olla mitään vaan, mutta on mahdollista, että se on vaikka kissa pihalla, joten paras olla tarkkana. Niin mä olin nytkin valmiina ja menin oven taakse asemiin ja hämmästyin, kun ovi viimein avattiin: ulkona olikin talvi. Eihän se nyt mitenkään voi olla mahdollista, että keväällä on 10cm lunta? Ei ole ennenkään ollut!


Kävin sitten äkkiä asioilla ja menin takaisin nukkumaan, jos lumi olisikin vain unta. Parin tunnin päästä, kun oli taas aika mennä ulos, otin vinkulehmänkin mukaan katsomaan, että onko siellä ihan oikeasti lunta. No olihan siellä vieläkin, ei se ollutkaan nukkumatin kepposia. Käytiin sitten vielä lenkilläkin ja viimeistään silloin oli pakko uskoa, että kyllä sitä lunta on ihan joka puolella. Kotiin palattiin mietiskellen kummaa säätä ja sitten emäntä lähtikin kouluun. Tapani mukaan katsoin ikkunasta, kun se huristeli autolla pois ja painuin nukkumaan.




 Jossain vaiheessa havahduin siihen, kun avain kääntyy lukossa: äiti tulee töistä! Se päästi minut ulos ja taas hämmästeltiin: nyt oli lumi poissa. Oliko kaikki sittenkin vaan unta?


torstai 24. huhtikuuta 2014

Kevätsää mieltä lämmittää


Hyvä valtakunnallista koiranpäivää! Tässä kuvaterveisiä kreivi Draculan valtakunnasta, jossa on nautittu auringosta ja kevätsäästä oikein antaumuksella. Vahti yrittää pysyä valppaana, mutta lämmin paikka patjalla vetää puoleensa ja päädyin ottamaan nokoset muiden tehdessä pihahommia ja huoltaessa autoja.Yksi kesäherkku, eli possunkorvasuikalekin, on jo päästy nauttimaan. Niitä korvia ja kesäkelejä odotellessa!


Muutamia keväänmerkkejä:

Nurmikko kuivaa

Sekä Daci että...


...lehdet pyrkivät ulos valoon.

Samoin lelut!







torstai 10. huhtikuuta 2014

Vierailulla Vihdissä



Eilen oli taas aika käydä uusimassa rokutukset, joten se tarkoitti pikaista keikkaa Vihtiin. Minulla ei ole mitään lääkärikammoa, vaan vedän nelivedolla sisälle asti! Vaaka kertoi, että painokin on pysynyt samana. Vastaanottohuoneen ovi pysyi tiukasti kiinni, vaikka koitin sinne kovasti kurkkia, että joko olisi mun vuoro. Ei ollut, mutta sitten tuli hoitaja siihen pusuteltavaksi ja odotustilan matonkin ehdin tutkia tarkkaan. Siinä on aina tosi paljon hajuja!

Pian tuli kuitenkin se mun vuoro ja sitten mut nostettiin pöydälle tutkittavaksi: tuttu setä tarkasti päästä varpaisiin. Hoitoitoimenpiteet suoritettiin nopeasti, vaikka pari kertaa kokeilin, josko pääsisi kesken kaiken pöydältä alas. Mutta ei se rokutus kyllä sattunut, lääkärikin sanoi, että taitaa olla niin paksu nahka. Lopulta emäntä nosti alas pöydältä ja kun kerran nelivedolla sisälle päin, niin sama myös ulos päin, mutta auton eteen stoppi! Ei kai me nyt heti kotiin lähdetä? Kovasti koitti emäntä houkutella, mutta nurmikolta kantautui mielenkiintoisia hajuja. Jopa niin mielenkiintoisia, että meinasi jäädä huomaamatta emännän taakse ilmestynyt iso ja komea uros, selvästi minua vanhempi herrakoira. Sille piti sanoa pikaisesti moikat ja samoin tarhassa käyskenneelle hepalle.

Kotona sain reippaan pojan- palkinnoksi hammasharjasiilin. Tässä kuvassa sillä on enää pää jäljellä, sen mä söin kyllä tänä aamuna pois. Emäntä mietti, että mitä minuun mahdettiiinkaan eilen pistää, kun olin aamulla ennen seitsemää valmiina ja siilikin maistui. Tehtiin aamulla pidempikin lenkkikin, mikä on harvinaista, kun olen normaalisti maailman aamu-unisin otus. Jos se oli sitten sitä dopingia?


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Uusi yritys: kevät

Sateisena sunnuntaina on hyvä kertailla, mitä sitä onkaan tullut parin viime viikon aikana tehtyä. Viimeisistä lumista on otettu kaikki irti ja nyt ne ovat poissa. Hiekkatiet pöllyää, mutta onneksi metsälenkeillä saa nauttia puhtaasta ilmasta! Terassi- ja pyöräilykausia on myös varoivasti aloiteltu.  Pyöräily on tarkoittanut lähinnä kärryssä koeistumista ja pientä talutushuristelua pihassa ruhtinaallisin palkkion. Ehkei se kärry sittenkään ole mikään paholaisen keksintö? Se ansaitkoon toisen mahdollisuuden, kunhan herkkupalat eivät lopu kesken!

17.3, viimeiset hanget

Joku setä myi marketin aulassa kylttejä, löytyi yksi ihan näköinen!

Oikolukija

Reipas retkeilijä

Pyöräilijä palkkaa vailla




tiistai 18. maaliskuuta 2014

Talvi tuli takaisin

Kun lauantaina aamulla ulko-ovi avattiin, niin yllätys oli melkoinen: talvi oli tullut takaisin. Loppujen lopuksi järkytys taisi olla kuitenkin suurempi muille kuin minulle. Minä nimittäin keksin jo miten ottaa ilon irti:

eli munapallo hangelle ja menoksi!



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Tuholaisongelmia?

Emäntä epäili tänään, että onkohan meillä tuholaisongelma. Minähän en semmoisista tuhoamisjutuista paljoa ymmärrä, kun en moista harrasta, olen pienestä saakka jättänyt muiden tavarat rauhaan. Joskus (tai no aika monesti) olen kyllä jotain kähveltänyt, mutta palautan aina saaliin ehjänä takaisin lunnaita vastaan.

Moinen epäilys sai ilmeisesti alkunsa, kun emäntä huomasi minun ruokapakettini kyljessä reiän. Ja ison reiän. Sattumoisin kokoa ranskanbulldogin pää. Emäntä epäili, että mahtoi olla isokin "hiiri", kun sai pienessä hetkessä joka kulmaa askarreltua. Toivottavasti se ei laita niitä hiirenloukkuja... Mä sain nimittäin sellaiselta kerran turpiin, kun kurkkasin mamman eteisessä kaapin alle kissanruoan toivossa.

Mua kyllä vähän kummastuttaa, kun emäntä sanoi, että sillä meidän "hiirellä" taitaakin olla kova nälkä, isot korvat, lyttykuono ja lyhyt häntä. Ja lukeakin se varmaan osaa, kun osasi koiranruokalaatikolle mennä. No, ehkä täällä Suomessa on sitten erilaisia hiiriä, kun kotimaassani Unkarissa. Mutta mä voin kyllä melkein vannoa, etten nähny mitään hiiriä, kun sitä laatikkoa tutkin!




lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ihana valo!




Kevätaurinkoa ihastelemassa, tule jo kesä!


Kun mä aamulla katsoin mun tähystyspaikalta, eli sohvan selkänojalta, näin ulkona ihanan auringon! Äkkiä ulos! Aurinko tuo kevään ja kesän ja lämmön ja sitten voi olla ulkona lämpimässä ja syödä siellä nurmikolla possunkorvia ja ja... No, se tuo sen kaiken ihanan, mistä on vaan voinut haaveilla menneen "talven" aikana. Jos minä saisin valita, olisi vain kesä ja talvi. Ja niiden molempien pitää olla kunnolliset!

Siellä ulkona, auringon lämmittäessä, mä sitten juoksin pellolla ja poseerasin kameralle uutuusnami-palkalla. Käytiin lenkilläkin ja sitten tultiin äkkiä kotiin syömään. Ruoan päälle mä kävin etsimässä mun jemmasta (tällä kertaa pyykkikasasta) hammasharjakrokotiilin. Mutta nyt mä otan sen krokon ja menen sen kanssa iltanokosille ja nokosten jälkeen mä ehkä kätken sen taas uudestaan jonnekin!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Daci 4v.

Eilen oli minun syntymäpäiväni. Sitä juhlistin kivalla kaupunkilomalla, jota lähdin viettämään sunnuntaina, kun hyppäsin mummun ja papan auton kyytiin. En mä aluksi edes huomannut, ettei kotiväki tullutkaan samaan autoon, mutta mulla oli niin paljon puuhaa, ettei ehtinyt ikävä tulla. Mutta olen ihan varma, että emännällä oli ikävä, kun sen ei annettu heti maanantai-iltana laivareissun jälkeen tulla hakemaan minua kotiin. 

Tänään ne kävi minut sitten hakemassa kotiin ja vaikka mä koitin autossa olla oikeen reippaana maisemia kyttäämässä, niin kovasti vaan yritti uni ottaa vallan ja pian kuului takapenkiltä krooh pyyh. Kotona odotti synttärilahja eteisessä ja vähän synttäriherkkuakin sain eilisten 4 v. juhlien kunniaksi! Kotinurkat piti tietysti myös tarkistaa ja parin päivän aikana oli taas kissat ehtineet käydä pihalla tallustelemassa, kun ei ollut vahti paikalla.

Mmm, mikäs täällä tuoksuu?

Hei, sehän on minulle!

Laita jo kamera pois, haluaisin maistaa!