maanantai 29. syyskuuta 2014

Bullapoika sairastaa...

Mun piti tulla lauantaina tänne kertomaan, kuinka mä olin reippaana poikana juossut monena iltana raikkaissa syysmetsissä. Mutta enpäs lauantaina enää jaksanutkaan juosta, hyvä kun jaksoin edes nousta. Mä olin kipeä.

Ruoka sai jäädä kuppiin, se ei maistunut ja väsytti. Väsytti tosi paljon. Emäntä sanoi, että pidetään lepopäivä ja niin tehtiin. Mulla oli huono olo, eikä mistään tuntunut löytyvän hyvää nukkumapaikkaa. Sanoivat, että olin vähäm levoton, mutta silti vaisu. Illalla olo oli jo parempi: ruokakin maistui ja leikki-intokin palautui. Mentiin kaikki hyvillä mielin nukkumaan. 

Sunnuntaina tulikin sitten heti aamusta takapakkia. Vatsa oli edelleen sekaisin ja kaikki edellispäivän eväät tulivat eteisen matolle. Sain sentään paremmin nukuttua, mutta ruoka ei maistunut. Vettäkään ei huvittanut juoda paljoa. Maha oli kipeä.

Maanantaiksi saatiin lääkäriaika, kun enää ei maistunut edes vesi. Emäntä jäi vahdikseni kotiin ja koitti ruiskulla saada vettä suuhuni ja sainkin vähän juotua, mutta olo oli edelleen tosi kurja. Mahaan sattui, kun minut nostettiin autoon. Eläinlääkärin pihalla piristyin hiukan ja menin vapaaehtoisesti sisälle, kuten aina ennekin. Pöydällä tutkittiin: paineltiin vatsaa, mitattiin lämpö, kurkattiin silmät ja tassut, mutta mitään kummempaa ei löytynyt. Sain selkääni neulan, johon tippui pussista jotain nestettä, se tuntui vähän ikävältä... En ollut kuivunut, mutta koska vesi maistui huonosti, niin tankattiin kuulemma varoiksi. Samalla pistettiin kipu- ja pahoinvoinninestolääkettä. Kotiin vielä kuuri antibioottia ja huomisillaksi yksi pahoinvoinninestotabletti. Sain luvan lähteä kotiin, diagnoosina suolistotulehdus.

Ruokakaupan kautta kotiin ja potilaalle riisikattila tulillle eläinlääkärinsedän ohjeiden mukaan. Nesteytyksen ja lääkkeiden myötä olo koheni ja riisi-raejuusto-nappula-coctail katosi pikkuhiljaa kupista. Ruoan päälle otin torkut ja olo koheni taas vähän paremmaksi. Jaksoin jo lähteäkin vähän omaa pihaa kauemmas ja vauhtikin oli jo reippaampaa kuin edellisinä aamuina.

Mutta kuulemma pitää ottaa vielä rauhallisesti. Antibiootit on sitten paras kuorruttaa jollain hyvällä, että menee alas! Niitä pitäisi syödä aamuin illoin, yh....

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syystunnelmissa


Paluu arkeen sujui rennosti ilman ongelmia. Aamulla emäntä lähtee ja iltapäivälla palaa, sillä aikaa minä nukun. Eli ihan niin kuin edellisinäkin syksyinä, ei siis mitään syytä paniikkiin. Aika hyvin muistan jo kotiintuloajat, mutta joskus joku palaakin aikaisemmin ja herään vasta oven aukeamiseen, niin "WUFFFF" ja ovelle tarkastamaan, että kuka tuli. Sitten ulos ja ruokaa, aamuisin minulla ei ole nälkä.

Onneksi sää on suosinut lenkkeilijää ja nyt, kun emäntä on vihdoin pääsemässä flunssasta eroon, on luvassa varmasti taas pidempiä lenkkejä. Syksyisiä metsiäkin on ehditty tutkia, kun on etsitty täydellistä sientä valokuvamalliksi (taas niitä valokuvaustehtäviä). 

Eilen käytiin vielä vähän asuntoautoilemassa. Ihan vain pikainen reissu ja kotiin yöksi. Nyt pääsee Matkaaja huoltoon ja talviunille tallin suojiin. Seuraavana aamuna maistui uni tavallista pidempään, on se sen verran ihmeellistä tuo matkailu!

Kukas osaa arvata, että mitä tässä askarrellaan/on tekeillä?