En oo koko Suomessa oloaikanani tuhonnut oikeastaan mitään tavaroita. En ole koskenut huonekaluihin, viherkasveihin tai muihin asioihin, jotka joidenkin pentujen ja isompienkin koirien mielestä kaipaavat pientä pintakäsittelyä. Hampaat ovat omien lelujen lisäksi ehkä kyllä vähän eksyneet mummun ja papan pikkuisiin muovisiin ovistoppereihin ja emännän parin pipon tupsuihin. Mutta ne ovat lojuneet lattialla kuin kerjäten askartelemaan, joten ei niistä sen enempää.
Torstai-iltana taisi kuitenkin käydä pikkuinen vahinko, jossa olin osasyyllisenä. Mulla on ihka oma aidattu piha. Vihreä aita ja kaksi puista porttia, erilaisia"varo koiraa"- kylttejä. Kiva valtakunta, jossa haluan säilyttää järjestyksen. No, illalla menin siihen pihalle mukaan, kun peittoja haettiin pyykkinarulta. Emäntä sulki portin, kun oli jo pimeää. Toiset otti pyykkejä alas, kun mä bongasin kissan juoksevan suihkulähteen takana. PERÄÄN! Meillä täällä maalla liikuskelee noita kissoja nurkissa millon enempi millon vähämpi. Osa on naapuruston lemmikkejä, osa vähän villimpiä, mutta kaikki olen tottunut lennättämään pois tontilta. Sitä samaa yritin tämän kulkurin kanssa, mutta kävikin vähän hassusti. Kissa ei keksinytkään, että mahtuisi verkosta lävitse (niin ne yleensä tekee ja mua harmittaa, kun en mahdu perässä), vaan se rynnistikin pihan viimeisestä kulmasta takaisin kohti suihkulähdettä ja sen takana siintävää porttia. Mutta... eipäs mahtunutkaan kulkuri portista, vaan kävi näin...
... se meni läpi ja lujaa menikin. Ja jatkoi matkaa vähintään yhtä kovaa.
Mä jäin pihalle. Saa nähdä näkyykö sitä kissaa enää tällä tontilla.