lauantai 28. maaliskuuta 2015

Ups..

En oo koko Suomessa oloaikanani tuhonnut oikeastaan mitään tavaroita. En ole koskenut huonekaluihin, viherkasveihin tai muihin asioihin, jotka joidenkin pentujen ja isompienkin koirien mielestä kaipaavat pientä pintakäsittelyä. Hampaat ovat omien lelujen lisäksi ehkä kyllä vähän eksyneet mummun ja papan pikkuisiin muovisiin ovistoppereihin ja emännän parin pipon tupsuihin. Mutta ne ovat lojuneet lattialla kuin kerjäten askartelemaan, joten ei niistä sen enempää.

Torstai-iltana taisi kuitenkin käydä pikkuinen vahinko, jossa olin osasyyllisenä. Mulla on ihka oma aidattu piha. Vihreä aita ja kaksi puista porttia, erilaisia"varo koiraa"- kylttejä. Kiva valtakunta, jossa haluan säilyttää järjestyksen. No, illalla menin siihen pihalle mukaan, kun peittoja haettiin pyykkinarulta. Emäntä sulki portin, kun oli jo pimeää. Toiset otti pyykkejä alas, kun mä bongasin kissan juoksevan suihkulähteen takana. PERÄÄN! Meillä täällä maalla liikuskelee noita kissoja nurkissa millon enempi millon vähämpi. Osa on naapuruston lemmikkejä, osa vähän villimpiä, mutta kaikki olen tottunut lennättämään pois tontilta. Sitä samaa yritin tämän kulkurin kanssa, mutta kävikin vähän hassusti. Kissa ei keksinytkään, että mahtuisi verkosta lävitse (niin ne yleensä tekee ja mua harmittaa, kun en mahdu perässä), vaan se rynnistikin pihan viimeisestä kulmasta takaisin kohti suihkulähdettä ja sen takana siintävää porttia. Mutta... eipäs mahtunutkaan kulkuri portista, vaan kävi näin...



... se meni läpi ja lujaa menikin. Ja jatkoi matkaa vähintään yhtä kovaa.

Mä jäin pihalle. Saa nähdä näkyykö sitä kissaa enää tällä tontilla.




maanantai 23. maaliskuuta 2015

Revontulijahdissa

Tiistai-iltana emäntä oli kovin levoton. Mä olin jo kävelyttänyt sitä kahden tunnin mittasen iltalenkin verran, mutta silti se oli rauhaton. Kurkki kännykkää ja kurkki ulos, taas kännykkää ja sen jälkeen naama ikkunassa verhojen välissä. Se nimittäin ootti reposia.

Kahdesti se on nähny niitä revontulia ja se tykkää niistä ainakin yhtä paljon ku sumusta. Ja sumusta se tykkää niinku mä ruoasta, se on aika paljon se. Päivällä se oli bongannu uutisen, että revontulia voi näkyä. Ensin se vahti ikkunasta ja kävi sitten yhdeksän maissa toteamassa, että siellähän niitä näkyy vaaleana. Hohhoijaa, mä käänsin vaan sohvalla kylkeä, kun se sanoi koodisanat "mä vien vaan roskapussin". Mä tiedän, ettei ne aina sitä pussia vie, sanovat vaan, kun tiedän, että roskapussin vienti ei kestä kauaa ja viejä palaa heti. Kyllä mä tunnistan, kun muut on lähdössä semmottis, etten pääse mukaan. Mä tiedän vaan ja meen yleensä mun mökötyspaikoille istumaan ja näytän tosi loukkaantuneelta.

Pääsin mä sit myöhemmin mukaan, kun se lähti kameran kanssa ulos. Mut ei mua kauheen kauaa huvittanu siinä jalustan vieressä istua, varsinkin ku mun valopannassa oli paljon kirkkaammat valot, ku taivaalla.  Pari kertaa se kävi niitä kyttäämässä vielä uudestaankin, mutta mulle riitti kerta ja menin petiin.

Viikonloppuna uhkas mun "mantteliton maaliskuu"  eli tervetuloa kevät- kamppanja mennä pieleen, kun iski hirmuiset tuulet. Sunnuntaina tehtiinkin sitten pidempi lenkki metsän suojissa. Vaikka oli kova tuuli, me taidettiin löytää kevään raja.  Metsätiellä loppui yhtäkkiä talvi ja kevät alkoi. Onneks oli kännykkä matkassa, ni emäntä sai napattua kuvan.

Siellä se kevät odottaa




tiistai 17. maaliskuuta 2015

Suihkuun suihkuun


Kerrankin voin sanoa, et pääsin pesulle! Se olikin semmonen mukava pesu, missä en kastunu ollenkaan. Seuraavan kerran, kun tulee mun vuoro mennä kylpyyn, niin voisin valita uudestaaan ton autopesun, säilyis tassut kuivana.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kyllä mäkin osaan


Emäntä bongas jostain tälläsen höpsön namihaasteen ja sano, että täytyy tämmösen aina nälkäisen ranskispojankin sitä testata... Haasteen tarkoituksena on ympäröidä koira nameilla, eikä niitä sais tietenkään syödä. Onnistuihan se, mut kuvasta voi melkein nähdä sen kysymysmerkin, joka mun pollan päällä leijui.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kevätpostia


Vielä olis vähän lunta jäljellä. Kaikki viimeiset, puhtaat valkoiset lumikasat, käytetään tarkkaan hyödyksi ja niissä kieritään antaumuksella. Ei sitä tiedä, että koska taas pääsee lumeen pyörimään, ja aamuisin putsaamaan nokkaa kinokseen. Jos ei satu eksymään jäähallin parkkipaikalle, siellä oli lumilinna kesälläkin!

Maaliskuukin alkoi jo... Nyt on niin keväistä, että mä ajettelin julistaa tämän kuun "manttelittomaksi maaliskuuksi". Eli talvivaatteet pesuun ja säilöön. Mulla on niin lyhyt turkki, että emäntä pukee kovilla ja tuulisilla pakkaskeleillä mulle takin tai haalarin. Semmosia t-paitoja tai muita koristevaatteita mä en harrasta. Ihan vaan noita lämmittäviä ja sääötäsuojaavia.

Mä en oo koskaan ollu mikään aamuvirkku. Emäntä on nyt jossain työharjoittelussa ja mä oon joutunut heräämään tunnin aikaisemmin kuin normaalisti. Vähän se on ollut vaikeaa ja emäntä on saanut mainitella mua lähtemään ulos. Lisäks mua pikkuisen hämmentää se, että emännän punteissa ja laukussa on vieraan koiran haju. Sillä on siellä joku karvakorva työkaverina. Me nuuskutellaan sitten vuorotellen niitä farkun puntteja: kun emäntä kulkee, posti kulkee!