torstai 28. huhtikuuta 2016

Kolme koiratonta kuukautta

Aurinko paistaa, kevät yrittää tulla. Olohuoneen sohvillekkin paistaa jo aurinko. Tiedän, että Daci löytyisi sieltä, jos se vielä olisi täällä. Se rakasti aurinkopaikkoja.


Sama aurinko lämmittää jo terassiakin. Siellä Daci olisi asunut kesät, jos olisi vain saanut. Olen varma, että olisin jo saanut hakea ja huijata auringonpalvojaa sieltä sisälle. Dacin mielestä terassikausi alkoi heti, kun lumet olivat sulaneet terassilta.


Haluaisin napsauttaa hihnan kiinni pantaan ja avata oven. Haluaisin taas ajaa kolmisin Valkeelle, haluaisin valokuvata, haluaisin kirjoittaa. Voisinpa taas saada silittää sitä samettista päälakea, rapsuttaa pehmoisinta korvantaustaa, upottaa sormet siihen muhkeaan kaulaan ja ennen kaikkea, katsoa niihin suklaanruskeisiin silmiin heti aamuisin. Siitä on nyt kolme kuukautta. Kolme koiratonta kuukautta. Onneksi kesällä on monenlaista näyttelyä ja koiratapahtumaa koirankaipuuta lievittämään, vaikka eihän se sama asia ole yhtään...

Sain myös viimein "esittelyssä Daci" sivun päivitettyä. Teksti on nyt valmis, mutta kuvia tulen lisäämään sinne myöhemmin. Selatessani kuvia mietin, että onneksi olen säilyttänyt myös räpsyjä ja jotain muita "hutiruutuja", esimerkiksi hassuja ilveilykuvia. Tärkeitä muistoja nekin,  jotenkin niin aitoja.