tiistai 2. elokuuta 2016

Kuusi vuotta sitten...




Facebook muistutti myös asiasta. Mutta muistinhan minä sen, miten voisin unohtaa.

Sängyn alla, vaatelaatikoiden päällä, on edelleen luunmuotoinen pahvikyltti, jossa lukee "Anikó & Dracula". Se kyltti on ollut siellä kuusi vuotta, tasan kuusi vuotta sitten minusta tuli koiranomistaja. Vuosien haave kävi toteen 2.8.2010. Olin aloittamassa lukion kolmatta, vuoden kestänyt etsintä oli tuottanut tulosta ja istuimme viimein Helsinki- Vantaalla. Daci, ikää vajaat 6kk, oli saapumassa Suomen kamaralle.

Ikävä ei poistu, mutta se muuttaa muotoaan. Huomaan usein miettiväni sen puuhia ja olen penkonut koneella kuvakansioita tuntikausia. Voin jo hymyillä joillekin muistoille ja lämmöllä muistelen sen aivotuksia, esimerkiksi sitä, kuinka se varasti nokisutarin karvalakin tai kun se juoksi pentuna kukkapurkki päässään pitkin pihaa. Silti välillä tulee hetkiä, kun on kaivettava nessupaketti esille.

Hassu pieni kärsäkäs, ikää reilut 6kk, © Tuija A

Ilokseni olen törmännyt kesän aikana muutamaan ihanaan ranskikseen. Leirintäalueella saimme naapuriksimme kaksi kaunista junnua ja yhden viikonlopun sain viettää vauhdikkaan pallotyttö-Bertan ja hänen kotiväkensä mökillä. Balsamia koirattoman koiraihmisen haavoihin, kun kotoa ei vielä uusien kynsien rapinaa kuulu. Dacin suuret saappaat, tai Hurtan tossut, odottavat siis vielä täyttäjää.

Erityisesti tämän mökkiviikonlopun jälkeen huomasin "etsiväni" kotoa omaani. Aivan kuin olisin taas kuullut tassut laminaatilla ja voisin vannoa kuulleeni Dacin vaimean ilmoituspuhinan, " uf uff". Mielikuvitukseni pelleili kanssani urakalla. Illalla hampaita pesiessäni katsoin peilistä taakseni. Se tuli vanhasta muistista, ihan automaattisesti, vakkei peilistä olekaan katsonut enää kukaan kuukausiin. Daci tuli monesti vessan ovelle, johon päin olin selin. Sen sijaan, että se olisi tuijottanut selkääni, se katsoi ylös peiliin, jonne kasvoni heijastuivat. Se istui ovella ja odotti, että mentäisiin alas nukkumaan.
 
Ikävimmältä tuntuu kuitenkin kotiinpaluu. Vihaan tulla tyhjään kotiin. Joka kerta todellisuus iskee vasten kasvoja, jotain puuttuu. Puuttuu niin paljon.


Tänään sytytän kynttilän ja kaivan ne nessut esiin muistellen niitä kaikkia yhteisiä retkiä ja iloisia hetkiä.