Kuin lapsi!

Käyttäydyn kuulemma välillä kuin pikkukakara, koska:

- Minä mökötän, kun en saa tahtoani läpi!
(Istun maahan, jos lenkkisuunta ei miellytä tai menen eteiseen, jos muut puuhaavat jotain tylsää.)

- Vaadin itselleni syötävää vinkumalla.
(Se ei kyllä kovin usein tepsi...)

- Innostun valtavasti, kun saan uuden lelun!

- Suurilla silmillä saa paljon anteeksi ja pieni itku auttaa monesti!

- Tykkään rosvota toisten tavaroita ja juosta hulluna karkuun!

Kaikenlaista menoa!

Elokuu on loppumaisillaan. Tämän kuun lopussa onkin tapahtunut kaikenlaista jännää. Olen nimittäin päässyt tapaamaan mm. muita koiria ja ihmisystäviä.

Yksi uusista tuttavuuksista oli Onni. Hän on englantilainen serkkuni ja minua paljon vanhempikin, syntynyt vuonna 2003.  Hyvin tultiin juttuun, vaikka minua vähän jänskättikin. Onni kun oli aika paljon isompi kuin minä. Onnin emäntä Tuija leikkasi mun kynnet ja opasti samalla uutta perhettä asissa. Tummien kynsien takia mun perhettä vähän jännitti ja siksi he pyysivätkin Tuijaa näyttämään mallia alkuun. Minä sain Onnin hammasharjaherkkuja palkaksi. Nyt uskaltaa kotiväkikin leikata kynnet, toivottavasti saan silloinkin hyvät palkat!

Tässä kuvassa tarkkailen Sofian jaloista Onnin puuhia.

Pari päivää myöhemmin sattuikin vähän kurjempi kohtaaminen, kun ulkoillessamme emännän kanssa lähimetsässä, jouduimme maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Iso parvi tuli jostain ihan yllättäen ja jahtasi meitä piikkeineen. Onneksi minun ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, vaikka useampi pörriäinen minuakin pisti. Sofia hihnan toisessa päässä taas sai useampia ilkeän näköisiä pistoja. Emäntä jäikin seuraavana päivänä kotiin koulusta, kun päivä oli lyhyt ja käsi komeasti turvonnut. Emännän kaverit Maire ja Sami kurvasivat yllätysvisiitille, jotta näkisivät minutkin ensimmäistä kertaa. Minä tietysti otin kaiken ilon irti uusista leikki- ja rapsuttelukavereista ja esittelin heille ylpeänä kärpäslätkää. Sami otti siitä todisteeksi muutaman kuvankin.

Seuraavaksi pääsinkin elämäni ensimmäiseen volkkaritapahtumaan vanhan kuplan kyydissä. Paikalle oli tullut myös toinen ranskis, fawninvärinen ja tulinen Bertta. Ensi vuonna luvassa on varmasti lisää vw-tapahtumia, se kun on perheeni (ja tästä lähtien myös minun) harrastus.

Ulkoilua

Nautin vielä jatkuvasta kesästä ja pihalla riehumisesta! Tässä hiukan todisteita siitä:

Mummun löytämä frisbee on kova juttu! Pikku- Batman kiitää hurjaa vauhtia!

Ehditään me ulkoilun lomassa kuitenkin sisälläkin huilia

Olen suomalainen!

Olen asustanut Suomessa nyt kaksi viikkoa ja tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Kaikki on sujunut hyvin, vaikkakin muutto uuteen maahan on suuri elämänmuutos tälläiselle pienelle pörisijälle! Onneksi olen kuitenkin luonteeltani reipas ja utelias, niin kuin pienen ranskanbulldogin kuuluu ollakin! Perheeni on myös oppinut minun metkuni ja omalaatuiset tapani, kuten iltahepulit. Päivisin vietämme paljon aikaa ulkona, kun on kaunis ja lämmin sää. Unkarissakin viihdyin hyvin ulkona. Pihalla on myös hyvä päivystää ja leikkiä. Isi oli kiltti ja varmaan kymmenkertaisti leikkitilani aitaamalla koko takapihan käyttööni! Nyt kelpaa juosta!

Riehumisen jälkeen

Myös yksinoloa on harjoiteltu. Aluksi vähän etsiskelen muita, mutta rauhoitun pian nukkumaan omaan petiini. Ja sitten ku perhe palaa, otan heidät iloisena vastaan. Suomeksi opetellaan myös peruskäskyjä, kuten "istu", "paikka", "ei", "tassu" ja "toinen". Siinä riittääkin muille haastetta, sillä osaan kyllä olla itsepäinen!

Daci tulee taloon

Tästä alkaa minun oma blogini ja minähän olen Daci, reilu puolivuotias ranskislapsi. Synnyin Unkarissa 17.2.2010, kennelissä nimeltä Bullmaster´s Boulevard.

Pentukuvat ottanut kasvattaja Péter Balog

Aikaisemmin minut tunnettiin nimellä Draci, mutta uusi perheeni jätti ärrän välistä pois. Sanoivat, että emäntien mamma saattaisi kutsua rakiksi, hän kun ei kuulemma ulkomaalaisia kieliä puhu. Virallisestihan olen Bullmaster´s Boulevard Dracula, aika komea nimi, eikö vain? Sisaruksia minulla on kuusi: veljiä kaksi ja siskoja neljä. Ja sitten minä, eli seitsemän yhteensä! Veljistä Dodgem, tuttavallisemmin "Sulo", asuu myös Suomessa. Danny Blue- veli on muuttamassa Brasiliaan, samoin siskoni Dolly Bird. Brasiliaan taitaa olla aika paljon pidempi matka kuin Suomeen? Toivottavasti hekin muistavat ilmoittaa muille matkustajille, että "mekin ollaan täällä". Aniko, saattajani, paljasti uudelle perheelle, että minäkin tein niin. Vuh vuh vaan kaikille!

Sulon lisäksi minua aikaisemmin Suomeen ovat muuttaneet siskot Doxa ("Milli"), Dixie ("Dixie") ja Datoya ("Roosa").  Meidän emä on nimeltään Thrower Dynasty Luca, tuttavallisemmin "Luca". Luca asustaa kasvattajamme Péterin kotona kaverinaan ranskikset Jazmin ja Móric. Isäni taas on alunperin Venäjältä kotoisin oleva komistus ja nimeltään Luizador Tsarist Jet eli "Jet". Jetin koti on kennelissä Rue L´eau De Vie- kennelissä Andrean hellässä huomassa.

Isä Jet ja emä Luca

Minä ja sisarukset 2 viikkoa vanhoina. (minä olen kolmas vasemmalta katsoen)

Kasvattajani lähetti uudelle perheelleni paljon kuvia minusta ja sisaruksistani. Tässä joitakin Balogin perheen ottamia kuvia pentuajalta Unkarista:

Tämä kuva hurmasi perheeni

Danny ja minä

Datoya "Roosa" ja Danny

Minä ja Doxa eli "Milli". Siskon blogi: Milli´s life

Suomeen minä muutin elokuun 2. päivä vuonna 2010. Matkustin lentokoneella Suomeen Péterin ystävän, Anikon, kanssa. En oikein pitänyt lentämisestä, mutta perille päästiin! Kone laskeutui Helsinki- Vantaan kentälle kello neljän maissa iltapäivällä. Siellä minua vastassa oli uusi perheeni ja mummu. Lentokassi vaihtui kevythäkkiin ja matka kohti uutta kotia alkoi mummun ja papan pihan kautta.

Automatka pinkissä häkissä sujui mallikkaasti, olinhan jo kokenut matkustaja! Kotona sain aluksi tutkia uuden, aidatun pihani. Minua varten oli hankittu paljon leluja, joilla aloin heti leikkiä. Oli outoa, kun niistä ei tarvinnutkaan kilpailla Dannyn tai Dollyn kanssa. Uusi perhe hymyili, kun ylpeänä kiikutin heitetyt lelut heille takaisin. On sinun kanssa ennenkin leikitty, he sanoivat. Väsyneenä kaikesta uudesta, nukahdin tyytyväisenä siihen pinkkiin "mökkiini". Mutta vain hetkeksi, sitten alkoi taas leikki ja hulina.

Ensimmäinen yö sujui hyvin, nukuin lattialla toisen emännän, Sofian, vieressä. Uusi äiti, isi ja emännät Sofia ja Sonja pelkäsivät, että ikävöisin Unkarin kotiin, enkä saisi välttämättä nukutuksi. Toisin kävi, minä taisin olla se ainoa, joka pystyi nukkumaan... Olin kuulemma mm. kömpinyt naaman eteen tyynylle ja koisinut muutenkin milloin missäkin päin patjaa. Saisin kuulemma siirtyä seuraavaksi ihan omaan petiin.

Tämä lelu nousi ylitse muiden!

Osaan kävellä hienosti hihnassa

Väsyttää....