Erilainen viikonloppu

Äiti ja isi lähtivät laivalle, joten minä lähdin emäntieni kanssa Lohjalle mummun ja papan luo vierailulle. Yökyläiltiin siellä ja kaupungissa oli paljon erilaisia hajuja, mutta koska oli niin kylmä, ei ollut koirakavereita ulkosalla montaakaan. Teimme kuitenkin pikaisen retken Lohjan harjulle toppattuna ja fleecevaatteisiin kääriytyneinä. Olipa kiva, vähän erilainen viikonloppu!

Lisää lunta!

Lumen tulo on jatkunut ja sitä vaan tulee ja tulee! Mun mielestä sitä on jo aivan hirveästi, mut on siinä vaan niin hauska telmiä, ettei se mua haittaa! Mulle on aurattu ymäpäri pihaa pieniä polkuja, joissa on kiva juosta iltahepuleita. Kivempi käydä pissallakin, kun ei tartte kahlata etsimään hyvää paikkaa. Talvimanttelikin on jo otettu käyttöön, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Nätisti sujahdan lämpimän manttelin kauluksesta sisään, sitten hihnat kiinni naps ja menoksi!

Lunta!

Luvassa lunta? Mitä se on?

Talven ensimmäiset hiutaleet leijailivat maahan 7.11. Asia ei minua erityisemmin hetkauttanut, sillä maahan ei montaakaan hiutaletta. Tätäkö se nyt sitten oli? Mulle kyllä sanottiin, että siinä voi leikkiä ja pyöriä, mutta ei noin pienissä hiutaleissa kyllä tämmöinen nuori mies enää pyörimään mahdu. Taisivat mainostaa lunta vähän liikaa... Muka jotain erikoista, pyh! Sofia kysyi kasvattajaltani Péteriltä, että oliko Unkarissa vielä lunta silloin, kun mä ja mun sisarukset oltiin pieniä. Ei kuulemma ollut, joten näin sitten lunta ihan ensimmäistä kertaa.

No oikeasti se talvi tuli sitten vähän myöhemmin ja kunnolla sitä lunta saatiin 18.11. Silloin minä riemastuin, sehän olikin oikeasti kiva juttu! Minä kierin, haistoin ja maistoin sitä valkeaa, kylmää ainetta, joka oli haudannut alleen vihreän nurmen. Vaikka mä siitä kesästä ja lämmöstä kovin tykkäänkin, ei tämä talvikaan ainakaan näin ensilumien jälkeen hassummalta tunnu! Ehkä mä sopeudun tänne pohjolaan ihan hyvin.

Ekat hiutaleet