Minä, lintukoira

Hiukan erikoisen näköisenä koirana herätän usein liikkuessani huomiota. Tässä joitain lenkillä kuultuja kysymyksiä ja toteamuksia kera minun vastausteni:

"Onpas hauskannäkönen koira, tollasta ei täällä toista ookaan."

Totta, olen kylän ja lähiseudun ainoa bulldoggi, eikä kyllä muitakaan koiria kovin montaa ole... Olen minä saanut tutustua osaan naapuruston kilteistä koirista, joista mukavia kamuja ovat ainakin Kiira ja Lyyli!

"Onko se vihainen, sehän murisee?!"
Ei, minä olen ihan kiltti, se on vain "bulldoggi- pörinää", eikä murinaa. Minua tai silloin tällöin kuuluvaa pörinääni ei tarvitse pelätä!

"Oi, eikö sillä ole häntää lainkaan? Onko se typistetty?"
Minulla on syntymästäni asti ollut tälläinen häntä, siihen ei ole kukaan koskenut. Meillä ranskiksilla on luonnostaan töpöhännät. Myös korvani ovat ihan luonnostaan pystyt.

"Oletpas sinä isopäinen ja lihava koira!" Hyvät ihmiset, minä olen ranskanbulldoggi. Minä en ole ihan yhtä siro kuin vinttikoira, vaan olen bulldoggimallinen. Painoni on kyllä ihan rotumääritelmän mukainen. En minä kuitenkaan ole loukkaantunut, vaikka olen saanut kuulla sen monesti. En minä pienestä suutu.

"Onko se niin painava?"

Minun painoni yllättää monet. Moni ei kuulemma voisi uskoa, että painan melkein 14 kiloa.

Usein myös nimeni kuullaan väärin tai muistetaan väärin, kun se ei ole ihan perinteinen koiran nimi. Uusia nimiäni ovat mm. Riko, Riki, Jaki, Jake, Retu, Raki ja Taki. Nyt pannassani on nimilaatta, josta voi tarkistaa milkä minun nimeni taas olikaan.

Lisäksi täytyy kertoa, että minulla on uusi harrastus: nimittäin lintujen bongaaminen ja jahtaaminen. Eksyipä tässä yhtenä päivänä sorsakin pihalleni ja se sai kyllä lähteä. Lennätän kyllä kaikkia lintuja, enimmäkseen noita pieniä. Ensin vaanin ja sitten juoksen tuhatta ja sataa. En kyllä ole saanut yhtäkään kiinni, mutta se jahtaaminen on hauskaa.

Uima-altaani päällä on lämmin makoilla ja kuskasin oman Ikean Råttani myös ulos aurinkoon.

Hyvää Pääsiäistä!

Kesää kohti mennään! Tänäänkin oli tosi mukava ilma, lämmintä melkein 15 astetta! Mukavaa riehua ulkosalla. Sofia tutustutti minua tänään agilityn saloihin. En ollut erityisemmin innostunut. Tunneli on minulle jo tuttu, sen porukat ovat ostaneet Ikeasta talvella. Tiedän kyllä, että kun menen sen tunnelin läpi, niin saan jotain hyvää. Tutustuin myös muutamaan pujottelukeppiin, mutta niiden idea ei vielä auennut minulle. Ehkä ensi kerralla sitten!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!!!

Hyh hyh!

Me ranskiksetkin olemme nopeaa väkeä! Se tuli todistettua taas tänään, kun Sofia käänsi hetkeksi huomionsa muualle. Juttutuokio mamman kanssa johti pesuun, kun ehdin sillä aikaa pyöriä maassa. En tiedä oliko sontaa, savea vai niiden sekoitusta, mutta kurassa olin ja kunnolla. Hetken päästä huomasin jo olevani takaisin kotipihalla aitauksessa ja Sofian hinaavan puutarhaletkua kohti minua.

Valjaat päältä pois ja kylpyyn! Siinä kunnossa en olisi kuulemma kelvannut sisälle, onneksi äiti ei ollut näkemässä! Seisoin kiltisti paikoillani, kun Sofia kasteli minut ja huuhtoi puhtaaksi. Kun hän hetkeksi päästi irti ottaakseen shampoopullon, lähdin minä hurjaa vauhtia juosten ja ravistellen karkuun. Juoksin hulluna ympäri pihaa ja emäntä perässäni jotain huudellen. Lopulta jäin kuitenkin kiinni ja jouduin takaisin pesulle. No, nyt olen kuitenkin puhdas ja tulipahan valjaistakin puhtaat! Ehkä minä ensi kerralla muistan mitä kasoissa kierimisistä seuraa... Tai sitten en!

Eläinlääkärissä

Kun ikää on reilu vuosi täynnä, niin tuli aika hakea rokotuksia. Mulle oli varattu aika Jokikunnalle Vihtiin, jonne matkasimme sitten keskiviikkona lääkäriä tervehtimään. Minä kiskoin hirmu vauhtia sisälle ja pääsimmekin suoraan huoneeseen. Eläinlääkärinä oli Janne, sama setä kuin viime kerrallakin. Seisoin ihan kiltisti pöydällä, vaikka piikit vähän nipistivät. Janne sanoi paksunahkaiseksi... Suuhun en antanut katsoa, kun minun piti ilmoittaa odotustilassa haukkuvalle valkoiselle koiralle, että minäkin olen täällä. Kyllä minä muuten avaan suun, ainakin silloin kun siellä ei ole mitään. Kuukauden päästä pitää mennä uudestaan hakemaan tehostetta. Olisikohan se valkoinenkin kamu taas siellä?

Lumetkin ovat jo melkein sulaneet. On kiva juosta koko pihan alueella, eikä vain aurattuja polkuja pitkin. Tuon vinku-Hessun mä sain talvella kotiväeltä etelän tuliaisina, siitä on tullu yks mun suosikeista!