Elokuu on loppumaisillaan. Tämän kuun lopussa onkin tapahtunut kaikenlaista jännää. Olen nimittäin päässyt tapaamaan mm. muita koiria ja ihmisystäviä.
Yksi uusista tuttavuuksista oli Onni. Hän on englantilainen serkkuni ja minua paljon vanhempikin, syntynyt vuonna 2003. Hyvin tultiin juttuun, vaikka minua vähän jänskättikin. Onni kun oli aika paljon isompi kuin minä. Onnin emäntä Tuija leikkasi mun kynnet ja opasti samalla uutta perhettä asissa. Tummien kynsien takia mun perhettä vähän jännitti ja siksi he pyysivätkin Tuijaa näyttämään mallia alkuun. Minä sain Onnin hammasharjaherkkuja palkaksi. Nyt uskaltaa kotiväkikin leikata kynnet, toivottavasti saan silloinkin hyvät palkat!
Tässä kuvassa tarkkailen Sofian jaloista Onnin puuhia. |
Pari
päivää myöhemmin sattuikin vähän kurjempi kohtaaminen, kun
ulkoillessamme emännän kanssa lähimetsässä, jouduimme maa-ampiaisten
hyökkäyksen kohteeksi. Iso parvi tuli jostain ihan yllättäen ja jahtasi
meitä piikkeineen. Onneksi minun ei kuitenkaan käynyt kuinkaan, vaikka
useampi pörriäinen minuakin pisti. Sofia hihnan toisessa päässä taas sai
useampia ilkeän näköisiä pistoja. Emäntä jäikin seuraavana päivänä
kotiin koulusta, kun päivä oli lyhyt ja käsi komeasti turvonnut. Emännän
kaverit Maire ja Sami kurvasivat yllätysvisiitille, jotta näkisivät
minutkin ensimmäistä kertaa. Minä tietysti otin kaiken ilon irti uusista
leikki- ja rapsuttelukavereista ja esittelin heille ylpeänä
kärpäslätkää. Sami otti siitä todisteeksi muutaman kuvankin.
Seuraavaksi pääsinkin elämäni ensimmäiseen volkkaritapahtumaan vanhan kuplan kyydissä. Paikalle oli tullut myös toinen ranskis, fawninvärinen ja tulinen Bertta. Ensi vuonna luvassa on varmasti lisää vw-tapahtumia, se kun on perheeni (ja tästä lähtien myös minun) harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti