lauantai 18. kesäkuuta 2011

Koirakamuja ja shoppailua


Tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista mukavaa, kuvassa etsin nurtsilta mun lelua.

Tiistaina törmäsin aamulenkillä Viiviin, Lyyliin ja Roopeen, kolmeen sekarotuiseen koiraan. Lyyli, niistä nuorimmainen, oli livahtanut tutkimus matkalle ja törmäsi meihin hiekkatiellä. Hetken kuluttua tulivat paikalle Lyylin vanhemmat Viivi ja Roope emäntänsä kanssa hakemaan karkulaista. Oli mukava törmätä heihin. 

Keskiviikkoiltana minulla riitti jostain syystä energiaa. Iltapissalla, juuri ennen kuin olisi pitänyt mennä nukkumaan, sain hirmu hepulin. Juoksin märällä nurmikolla itseni kosteaksi ja lähdin sen jälkeen kaivuuhommiin keinun alle. Pehmeässä hiekassa on mielestäni kiva myllätä, mutta ihmiset eivät ole jostain syystä samaa mieltä nähdessää hiekkaisen kaivuribullan...

Torstaina oven takana kävi vieraita, siististi pukeutuneita miehiä. He olivat Jehovan todistajia ja jättivät jotain lappusia luettavaksi. Toinen heistä kysyi "että onkos tämä sitten sellainen bokseri?" Sofia kertoi minun olevan ranskanbulldoggi, eikä suinkaan bokseri.  Seuraavaksi he epäilivät minun olevan pentu, mutta Sofia korjasi minun olevan jo yli vuoden vanha. Ehkä hekin ensikerralla tunnistavat ranskanbulldogin sellaisen nähdessään.

Perjantaina törmäilin tyttöihin. Ensin aamulenkillä törmäsin Kiiraan, pieneen ja karkeakarvaiseen portugalinpodengoon. Hän on vanha tuttuni tuosta vähän matkan päästä ja törmäämme silloin tällöin lenkeillä. Iltapäivällä törmäsin taas Viiviin ja Lyyliin. Lyyli juoksenteli taas samalla hiekkatiellä, mutta tällä kertaa luvan kanssa. Kivoja tyttöjä kaikki kolme!

Perjantaina rikkoutui myös 1000:n kävijän raja blogissani. Enpä olisi uskonut, että blogissa on vieraillut myös ihmisiä ympäri maailmaa. Kiitos kaikille, jotka lukevat tai muuten vierailevat täällä! Ja kommenttejakin saa jättää, käyn vastaamassa niihin teidän sivuillenne tai sitten ihan täällä.

Lauantaina olisi ollut rompetori, mutta sateen vuoksi se jätettiin väliin. Lähdimme sen sijaan Saloon ostoksille. Poikkesimme mm. Mustiin ja Mirriin, josta sain ruokaa ja herkkuja. Testasin siellä myös pulmapelejä, ja sain palkinnoksi myyjältä pihvitikun. Sellainen uusi peli voisi olla kiva kotonakin, kunhan bongattaisiin joku lyttänokalle ystävällinen malli. Anttilan parkkihallissakin riitti ihmettelemistä, kun viereisessä autossa istunut sinisilmäinen husky aloitti komean ja kuuluvan ulvonnan jäätyään yksin autoon. Minä kuuntelin aluksi pää kallellaan ja rupesin sitten puruskelemaan tyyväisenä  Mustista ja Mirristä ostettua puruluuta. Ulvokoon husky siinä ihan rauhassa ja lukekoon Sofia lehteään, minä kulutan aikani herkutellessa sillä aikaa, kun osa perheestä kävi kaupassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti