sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Jyrisee...



Huh, kun on lämpöä! Yli +30, niin on aikas tukalat oltavat. Vaikka lämmöstä tykkäänkin, niin kuuma ja hiostava ilma ei ole mukavaa. Kun astuu sisältä ulos, tuntuu kuin menisi saunaan. Onneksi ilmalämpöpumpulla saa pidettyä talon viileänä. Hirmu helteet on tuoneet myös rankkasateita ja ukkosia melkein joka päivälle. Onneksi minua ei pelota ukkosella, vaikka useampana päivänä se jyrisikin ihan tässä kohdalla. Blogin päivityskin on jäänyt, kun sähköt on olleet poissa ja ukkonen pyörii ympärillä. En ole uskaltanut emännälle vinkata, että avaisi konetta. Voisi olla yksi "JYTYM" ja kone olisikin poissa pelistä! Niin on nimittäin paukkunut tässä viime päivinä, ja ei, en tarkoita itseäni. Minä en ole tuhnutellut.



Viime perjantaina postimies kävi postilaatikon sijaan tuomassa postit ihan oven taakse. Syynä oli minulle tarkoitettu paketti. Äiti lähetti yhden heti hajonneen leluni postissa takaisin ja sain monta uutta lelua ja pihvitikkuja tilalle. Sain joku aika sitten kaupasta tuliaisiksi yhden kivan lelun, mutta sepä hajosikin hetkessä, kun saumat pettivät jo ensimmäisistä puraisuista. Äiti sanoi, ettei sen noin kuulu mennä ja laittoi palautetta menemään valmistajalle. He halusivat hyvittää virheellisen lelun ja posti toikin sitten kivan paketin oransseja leluja. Siitä lohdutuspaketista riittikin puuhaa pitkäksi aikaa ja yhden vinkulelun pillin sain jo tuhottua. Siinä mä oon aika mestari! Muut tosin ovat tyytyväisiä, kun lelu hiljeni. Se oli kuulemma äänekkäin vinkuleluni ikinä, mutta hyvin se kelpaa hiljaisenakin.



Tänään oli ukkospilvet siirtyneet jyristelemään muille maille ja lenkkeilemäänkin päästiin ilman pelkoa salamaniskuista. Ukkosenilmalla me pysytellään kyllä kotona turvassa, ei parane leikkiä luonnonvoimien kanssa.


torstai 7. heinäkuuta 2011

Marjoja syövä matkustaja

Sunnuntaina 3.7. oli aikainen herätys, minut herätettiin jo viideltä pissalle! Olin ihan unen pöpperössä ja kummissani, kun kukaan ei siihen aikaan normaalisti herää... Tai, jos herääkin, niin minä en ainakaan nouse hänen kanssaan. Varsinkaan pyhänä. Sitten hyppäsimme autoon, jolloin kaikki väsymykset viimeistään unohtuivat. Autoon menen aina mielelläni, sillä autolla pääsee moniin kivoihin paikkoihin, jonne on liian pitkä matka kävellä.

Automme pysähtyi Vuosaaren satamaan, joka oli ihan vieras paikka. Siellä oli kyllä uusia hajuja, muttei mitään liikettä missään rekkoja lukuunottamatta. Aika tylsä paikka siis, siksi minä tyydyinkin löhöilemään maassa muihin seisoskellessa ja odotellessa. En tiennyt, että mitä odotettiin, mutta ei vissiin mitään jännää, kun rauhassa siellä seisoskeltiin ja katseltiin ympäristöä.


Sitten alkoi tapahtua ja ihmiset havahtuivat. Mä tietty kanssa muiden mukana, vaikka en edelleenkään tiennyt, että miksi me oltiin sinne satamaan ajettu. Kentälle kaarsi rekka, jolla oli kyydissä autoja ja motskari. Isi ja Sonja hyppäsivät yhteen rekan kyydissä tullesta autoista ja me loput takaisin Sofian autoon. Koska ajokortillisten määrä talossa kasvaa, niin me tarvittiin kuulemma yksi auto lisää. Ja sen takia mun piti nousta ihan kamalan aikaisin! Uusi auto on samanlainen kuin Sofian, sellainen hassunnäköinen, josta parkkipaikoilla kuulee sanottavan, että "kumpi pää on etupää?" En minä erityisemmin autoista ymmärrä, mutta niillä on kiva matkustaa. Varsinkin äidin autolla, kun siinä on etuopenkkien välissä sellainen hyvä tasanne, jossa voi pitää etutassuja ja kytätä eteenpäin. Ranskisystävällinen auto siis! Satamasta lähdimme kohti kotia poiketen mummun ja papan kautta. Mummu oli ystävällisesti unohtanut pehtolelut sohvan päälle ja minä huomasin ne heti. Huutava apina sai taas kyytiä. Mummu kyllä aina sanoo, että "Daciiiii, ei saa kiduttaa sitä!"


"Tuo hassuimman näköinen meille, kiitos!"

Kotia kohti ajellessa poikkesimme myös isin veljen ja tämän perheen pihaan. Siellä minä kokeilin sitä uimista ja sain kahlata lammen rannassa. Se olikin hauskaa! Koska minulla ei ollut pelastusliivejä, niin en saanut mennä syvään, mutta rantavedessä oli ihan mukava juosta. Ei kastumisen siinä touhutessa haitannutkaan. Mutta suihkusta en tykkää edelleenkään! Ihan vain emännälle tiedoksi.


Tiistaina aamulla törmäsin lenkillä ihanaan Kiiraan ja me vähän leikittiin. Oli oikeen kivaa, enkä olisi millään halunut jatkaa toiseen suuntaan kuin Kiira.

Keskiviikkona isi oli rakentamassa saunaa Keltiäisissä ja me muut olimme hetken apuna. Ensin kiersimme tyhjän talon sisältä ympäri ja sitten vähän tutkin hiekkatien hajuja, muttei siellä ollut mitään erityisen kiinnostavaa. Ei näkynyt ketään missään, eikä kukaan ollut jättänyt mulle hajupostia. Toisella puolella peltoaukeata olisi ollut hevosia, mutta kun oli niin kuuma, niin emme kävelleet katsomaan niitä. Söin Sonjan kanssa metsämansikoita pihan puskasta ja seuraavana päivänä mustikoita lenkkipolun varrelta.



Heiniäkin ehdittiin paalaamaan, mä testasin pyörintämahdollisuudet.

Nyt kun helteet palasivat, niin ei ole kauheasti jaksanut ulkona touhuta. Mutta onneksi pihalla on muutenkin hauskaa, esimerkiksi vahtikoiran hommissa. Matala "pvuh" ilmoittaa ihmisille, että nyt kuuluu jotain tai joku tuli pihaan. Valtakunnan vartijalta ei mikään jää näkemättä!