Malliainesta?

Olen taas viikonlopuksi palannut maalle rentoutumaan ja päivittämään kuulumisia. Aamulla saa nukkua pitkään, niin pitkään, että muut tulevat jo herättelemään aamupissalle. Aika epäreilua, kun kerrankin saisi nukkua...

Ei auttanut tassujen ristimiset, vettä riitti! Vaikka sitä satoi taas ihan liian usein, ulkoilin minä erittäin ahkerasti. Erityisesti harjulla juoksenteleminen on kivaa, kun siellä on paljon pieniä ja vähän isompia polkuja, joista voi valita joka päivä uuden tutkittavaksi. Ehkä me ollaan kevääseen mennessä ehditty tutkia papan kanssa niistä jokainen? Välillä olen joutunut pysähtymään pirunpelton luo Sofian kuvattavaksi ja epäilen, että niin käy ensi viikollakin. Sillä on vissiin ollu taas valokuvauskurssia siellä koulussa. Äiti oli kylläkin ostanut kaupasta taas niitä hyviä koiransuklaa- nappeja. Niiden toivossa voisin kiivetä vaikka puuhun.

Yhtenä päivänä törmäsimme muuten taas siihen tuttuun naiseen ja hänen terrieriinsä. Nainen kertoi, että he olivat juuri nähneet 4,5 vuotiaan ranskisnartun, ja ihan vähän matkaan päässä. Ranskis ilmeisesti asuu jossain siellä lähistöllä ja minun täytyy kyllä saada selville missä se tyttö asuu ja päästä vähän treffeille. Onneksi papalla on pieni epäilys koiran asuinpaikasta.

No jos Sofia on räpsinyt kuvia järkkärillään, niin lisäksi pikkutytöt on kuvanneet minua kännyköillä. Torstai-iltana vastaan tuli kolme ala-asteen oppilasta ja jo monien metrien päästä alkoi kuulua "voi, kuinka ihana"- ja "miten söpö"- huudahduksia. Sofia lupasi reiluna tyyppinä, että tytöt saavat vähän silittää minua ja minä pussasin sitten tyttöjä vastineeksi. He kysyivät myös mun nimen, rodun ja, että saisivatko he ottaa kuvat muistoksi? Ja niin meikäläinen päätyi sitten hymyilemään tyttöjen kännyköihin ihan taustakuviksi asti. Taitaakohan mussa sittenkin olla vähän mallin vikaa?

Vanhustenviihdyttäjä

Sekä viime keskiviikkona että torstaina toimin "kaverikoirana". Kävin nimittäin vanhainkodissa ja terveyskeskuksessa tervehtimässä vanhuksia. Keskiviikkona lähdin mummun ihan kanssa kahdestaan, sillä aikaa kun Sofia oli koulussa valokuvamaassa kenkälaatikolla ja kehittämässä siitä saatua kuvaa pimiössä. Minä pussasin mummoja ja hoitajia, juoksin pitkin käytäviä ja nautin rapsutuksista. Sofiaa vähän jänskätti, että mitenköhän mä ja mummu reissusta selvitään, mutta turhaan! Oli niin onnistunut reissu, että lähdettiinkin heti uudestaan!

Torstaina Sofiakin pääsi mukaan. Mummu meni edeltä, ja me kävimme emännän kanssa ensin kiertämässä pienen lenkin. Reitin varrella oli monta pientä lampea ja paljon sellaisia vaakkuvia otuksia uiskentelemassa. Ne olivat kuulemma sorsia ja lähtivät inhottavasti karkuun juuri ennen kuin ehdin paikalle. Sorsien ihmettelyn jälkeen kävimme sitten terveyskeskuksessa, jossa matkustin myös hissillä. Se oli aika jännää, muttei liian pelottavaa! Minä sain tietysti osastolla paljon huomiota ja yksikin mummo sanoi, että  "sinä olet niin ruma, että olet kaunis".

Perjantaiaamuna väsytti niin kovin, että nukuin oikein pitkään, lähes puoleenpäivään saakka. Kaksipäiväinen vanhustenviihdyttäjän pesti taisi ollakin yllättävän raskasta. Lisäksi päälle autossa matkustamiset, silloin tosin sain matkustaa turvavöissä takapenkillä. Kaksin Sofian  kanssa ajeltaessa, joudun matkustamaan kevythäkissä... Se on ihan tylsää, kun ei voi katsella maisemia. Mutta mulla on välillä tapana kiemurrella yksinään turvavöissä itseni solmuun, niin sen takia häkki heilahtaa, jos ei ole muita matkustajia.

On kurjaa, kun joka päivä sataa. Pieni tihkusade ei haittaa, mutta kun sataa kunnolla, niin tekisi mieli pissata kuistille ja palata takaisin sisälle. Ensi viikolla ei tarvitsisi sataa ihan joka päivänä, täytyy laittaa tassut ristiin ja toivoa aurinkoa.

Syksy tulee

Syyskuu ja viileät ilmat tuli, lehdet tippuvat puista ja vettä sataa... Syksy on selvästi täällä. Tuore kaupunkilaiskoira Daci, minä siis, on taas seikkaillut ahkerasti niin kaduilla kuin metsäpoluillakin. Ei ole kyllä näissä maastoissakaan valittamista. Voi kivasti vaihdella harjumaisemien ja asfalttiteiden välillä. Kaduilla on tullut monta uutta kamua vastaan, ja kaikista kokoluokista. On ollut pientä ja suurta koiraa, karvaista ja karvatonta.  Roosa- terrieri on sattunut monta kertaa ulos samaan aikaan, kiva pikkukaveri! Vaikkei kyllä vedä vertoja kotipuolen ihastukselleni, Kiiralle. Ehkä pitäisi tutkia ja kysellä onko yhtään ranskista naapurustossa?

Mustissa ja Mirrissäkin on käyty shoppailemassa, se kun on tuossa ihan kävelymatkan päässä. Siellä riittää ihmettelemistä. Taidetaan käydä toistekin, sadetakkia voisi kuulemma käydä sieltä katsomassa. Ehkä ensi kerralla saisin myös sen pehmosiilin, jota viimeksi havittelin. Muiden mielestä se näytti aika pelottavalta, mutta se toivotaan, että se on vielä siellä alahyllyllä tallella.

Kotona käymässä