"Muskelit kohdallaan"

"Sinun ei ehkä kannata haukkua sille, se on noin paljon suurempi ja sillä on muskelit kohdallaan."

Noin sanoi eräs mies eilen chihuahualleen, kun kävelimme heidän pihansa ohi Härjänojalla. Minä olisin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Minni, pieni chihuahua, oli eri mieltä. Minni pinkaisi karkuun, kun astuin lähemmäs. Näyttäähän tälläinen reilut 13- kiloinen bullapoika varmaan aika korstolta, kun sellaisen pienen, vain 2-kiloisen, pikkukoiran silmin maailmaa katselee. Ja se mies sanoi myös, että Minnin syntymäkodin olot eivät olleet oleet kaikkein ihanteellisimmat, joten arkuus johtui osaksi myös siitä. Harmi, olisin mieluusti käynyt tyttöä morjestamassa.

Toinen uusi tuttavuus on Maxi- staffi. Maxi asuu toisella puolella katua siellä kaupungissa, Lohjalla. Olemme törmänneet melkein joka päivä pienen Maxin ja hänen isäntänsä kanssa. Maxi on vielä pentu, mutta kasvaa kohta ohitseni, vaikka vähän aikaa sitten minä olin vielä se korkeampi....

Tänään sunnuntaina oli pesupäivä, ihan tylsä juttu! Eikä minulle edes ilmoitettu asiasta etukäteen, epäreilua. Ehkä tosin itse olen syypäänä pesuun, kun olen kierinut tuolla kuraisilla teillä.

Puhdas ja pehmeä bulleroinen

Huomio!

Kirpeätä syksyä kaikille! 
Ja nyt iltojen pimetessä, muistakaa käyttää heijastimia!

Pakkastakin on jo ollut, kohta pitää kaivaa enemmän vaatteita kaapista. Uusi sadetakkikin on päässyt käyttöön, vaikkakin sitä pitää vielä hiukan muokata sopivammaksi. Sopiva löytyi lopulta netin kautta, ei ollut kovin helppoa löytää bulldoginmitoille sopivaa... Kuulin muuten huhuja, että on luvattu ennätyskylmää talvea. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa, alkoi unkarinpoikaa vähän hirvittää! Bulldoginjärjen mukaan kaupungissa pitäisi olla lämpimämpää, koska sinne päästäkseen pitää ajaa Suomea alas päin. Sen on siis pakko olla etelämpänä, ja etelä = lämpö. Muutenkin harkitsen muuttavani pysyvästi sinne etelään, kun näin kun äidin katselevan mainoslehtisestä uusia tossuja mulle... Mä sanon jo valmiiksi, että EI!

Blogin ulkoasua on päivitetty vähän syksyisemmäksi, kertokaas mitä tykkäätte.

Pelé?

Kun perjantaina palasin taas maalle, löysin olohuoneesta tuolin takaa jotain uutta. Isi oli jättänyt sinne jalkapallon, ja minä päätiin vähän testata sitä. Aluksi ajattelin, että se oli ihan tyhmä lelu, sehän vain pyöri karkuun, eikä siitä saanut millään otetta. Mä olen yleensä aika hiljainen poika, mutta pallo oli sen verran tyhmä, että koitin vähän komentaa! Ei auttanut, ja vaikka kuinka komensin sitä palloa, se oli jopa minua itsepäisempi ja pyöri vain menemään. Hetken kuluttua,  kesken pelin, kuului "psssshhhhhhhhhhhhh". Äkkiä pari askelta pakkia ja pään kallistus: mitä nyt tapahtuu?

Muutaman sekunnin ajan kuului tuota pihinää, pallo lyhistyi silmissä. Toiset nauroivat sohvalla, kun kallistelin kummissani päätäni. Sitten tajusin, sehän luovutti!! Bulldoggi oli sittenkin palloa itsepäisempi! Pihinän lakattua jatkoin voitonriemuisena peliäni. Tassupallo muuttui hammaspalloksi ja palloa oli nyt huomattavasti helposti hallita ja riepotella. Pallo on nyt tehokkaasti rei´itetty, jään odottamaan puheluita huippimanagereilta. Varmasti jossain tassupallojoukkueessa olisi tilaa taitavalle pallonkuljettajalle.