lauantai 26. marraskuuta 2011

Alma


Kyllä kaupunki on erikoinen paikka, riittää maalaispojalla vieläkin ihmeteltävää. Täällä nimittäin kissatkin kulkee narussa! Joo-o, ihan oikeasti! Emäntä kyllä sanoi, että se on hyvä juttu, niin eivät jää auton alle. Ja väitti ulkoiluttaneensakin joskus kissoja flexissä. Meillä kotipuolessa kissat tuppaa kulkemaan vapaana ja siksi mua kovasti ihmestytti, kun yksi päivä tuli tuolla kävelytiellä vastaan kissa. Mutta se ei kulkenut yksin, vaan hihnan päässä ja toisessa päässä ihminen. Mä olen tottunut kotona vähän kulkukissoja hätyyttelemään pois tontilta, niin pikkusen tuli himo nytkin vähän kissaa lennättää. Emäntä kielsi, joten mun oli hillittävä itseni, ja kissa meni sitten toista reunaa ja minä toista puolta ilman valituksia.


Tänään valtakuntaan saapui vierailulle Alma, toyvillakoira, ikää noin 5kk. Neiti oli pieni, musta raketti, joka ei pysynyt montaakaan hetkeä paikallaan. Ja voi hurja, kuinka kovaa se juoksi ympyrää pitkin pihaa ja meni sisällä olohuoneen pöydän alle karkuun, ihan vaan kiusatakseen minua. Me oltiin ihan sovussa: leikittiin vähän hippaa, vaihdettiin ruokakippoja ja syötiin toistemme eväitä (emäntä kävi kieltämässä), jaettiin hammasharjasiili ja syötiin sitä vuorotellen. Kokoero ei menoa haitannut ja mulla iski ikävä jo, kun Alma lähti yksin ulos käymään pissalla. Loppuillasta me molemmat rauhoituimme torkkumaan, Alma hoitotätinsä viereen sohvalle ja minä lattialle. Tosin eihän sitä kauheasti maltettu huilata: toinen kun nousi, niin toisen oli seurattava heti perässä.


keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kavereita tapaamassa

Viime sunnuntaina oli volkkaritfreffit, jonka jälkeen suuntasimmekin jo kohti Lohjaa. Ei tarvitsisi sitten maanantaina ajella hämärissä aamulla ja, kun kerran oltiin jo puolivälissä menossa, niin mentiin sitten etukäteen. Tiistaina pääsin lenkille oikein koiraseurassa, kun Pablo- ranskis tuli emäntänsä kanssa treffaamaan meitä ja tällä kertaa suunnattiin harjulle. Sofia laittoi joku aika sitten ranskisfoorumille "etsintäkuulutuksen" lohjalaisista ranskiksista ja Pablon mamma vastasi. Me ollaan jo ehditty treffaamaan ennen tätä lenkkiä ja tällä kertaa mukaan saatiin vielä Maxi- staffikin. Pimeä tuli ihan liian äkkiä, se on tässä syksyssä kurjaa... Minulla oli oikeen kivaa, vaikka sainkin Pablom pissat naamalleni. Sofia sanoi, että ehkä ei kannattaisi tunkea kuonoaan joka paikkaan. Liika uteliaisuuden takia, suihkukaappiin vei tieni lenkin jälkeen.

Kotona minulla on ollut joskus tapana kuljettaa iltapissalle mukaan jotain, yleensä joku lelu tai hammasharja-siili. Lohjalla se tapa unohtui, mutta yhtenä iltana tuli pakottava tarve napata pinkki possupehmokin ulos pissalle. Maxi, tuo viekas staffinapero, sattuikin olemaan samaan aikaan ulkona ja lainasi heti mun possua. Annoin lapsen leikkiä ja tsekkasin ite hajupostit valopylväistä. Lopulta Maxin isäntä huijasi possun pois Maxin kidasta ja palautti sen mulle. Sitten sanottiin heipat ja lähdin possu suussa kohti omaa punkkaa.

Tänään on isänpäivä: Onnea Jet- isille sinne Unkariin!!! 
(kuvasta kiitos Andrea/ kennel Rue L´eau De Vie)