2012

Vuodelle 2012 täytyy tehdä joitain uudenvuodenlupauksia ja asettaa vähän tavoitteita. Listataan tänne nyt jotain niistä:

- vieraillaan uusissa ja monenlaisissa paikoissa sekä kokeillaan uusia juttuja

- opetellaan temppuja

- treffataan kamuja

- yritetään vältellä eläinlääkäriä (vaikka hän kiva onkin)

- lenkkeillään ahkerasti

Viime tiistaina toteutettiin jo muutamaa, kun käytiin mummun kaverin luona kylässä, oikein kerrostalossa. Minä kiskoin tapani mukaan innokkaasti sisään, välittämättä sen erityisemmin uudesta ympäristöstä. Vauhdilla mentiin myös hissiin, vaikkei se kovin tuttu matkustusväline mulle olekaan. Asunnossa tehtiin täydellinen tupatarkastus, mutta makuuhuoneeseen teljettyä kissaa en nähnyt. Kissan ruoat jätin myös käskystä rauhaa, mutta vesikipon tyhjensin. Mahtoi kissa olla sitten ihmeissään, kun oli vieraan koiran (ja sen pierun, on tullut herkuteltua..) hajuja pitkin kämppää.

Sitten oli aika lähteä takaisin alas hissillä. Alhaalta kuului haukkua ja astuessamme hissistä tuli vastaan shetlanninlammaskoira. Se tosin pelkäsi ihan hirveästi ja minua harmitti, kun se vaan piileksi pyörätuolin takana, kun omistajansa jututti meitä. Eikä se tullut esiin, vaikka minä olin ihan kiltisti. Ensin koitin kiertää sitä pyörätuolia, mutta se sheltti meni aina vaan piiloon. Loppujen lopuksi istahdin sitten siihen ovi matolle ja vinguin kuin kissa. Vinkuessa meinasi kokonaan jäädä huomaamatta chow chow, joka käveli ulos lenkille. Se ei onneksi ollut niin arka ja uskaltautui se shelttikin sitten lopulta olemaan hetken paikallaan, mutta haukun säestämä varmuuden vuoksi.

 

Myrskypäiväkirja

24.12 lauantai
Jouluaatto sujui rauhallisissa merkeissä perheen parissa. Kävimme myös mummun ja papan luona, sain minäkin muutaman paketin: lelun ja herkkua!

26.12  maanantai
Tapaninpäivänä iski kova myrsky, todella kova. Pihalla rytisi, kun puut taipuivat ja taittuivat poikki kuin dentastixit meikäläisen hampaissa. Sähköt katosivat heti aamulla ja kaikki ravasivat ikkunoiden välillä katsomassa milloin ja mistä kaatui puu. Pihallekin niitä kaatui, yksi minun aidan päälle ja vain metrin päähän uima-altaan terassista. Sähköjä ei kuulunut iltaankaan mennessä, joten ruoat siirrettiin jääkaapista huvimajan viileään ja iltaa vietettiin kynttilöiden valossa tuulen pauhatessa ulkona. Onneks mun oli helppo ruokailla, nappulaa vaan kippoon. Ihmisillä ruokailu tuottikin vähän enemmän päänvaivaa.
 

Meidän pihatien päässä olevasta kuusestakin hukkui kaksi latvaa. Paloauto kävi raivaamassa ne ja monet muut puut pois teiltä.

27.12 tiistai
Ei sähköä, ei puhelinkenttää. Isi toi sellasen pörisevän koneen, jotta saataisiin edes vähän virtaa ja valoa jääkaappiin ja muualle. Onneksi kinkku kelpaa kylmänäkin. Ulkona edelleen kova tuuli.
 

28.12 keskiviikko
Aamulla ei ole kelloradiossa vieläkään numeroita eli sähköt on edelleen pois. Sähköyhtiön vikailmoitusnumeroon pääsee vihdoin läpi. Tietääköhän kukaan edes, että me ollaan täällä ilman sähköä? Aina kun joku ajaa huomiovaatteet päällä ohitse, niin on pakko tarkistaa, että pysähtyykö se muuntajalle. Se on ihan vinossakin. Tähän mennessä kukaan ei ole käynyt edes katsomassa muuntajaa. Kaupoistakin alkaa patterit loppumaan.

29.12 torstai
Naapurintäti pysäyttää meidät aamulenkillä. Jutustelemme tilanteesta, kaikkia alkaa jo harmittaa. Taas tulee auto, jossa on huomiovaatteisiin pukeutunut kuski. Kaikki kolme katsomme jännityksellä, että minne se menee. Se hidastaa ja pysähtyy muuntajalla, torstai on toivoa täynnä! Kaksi värikästä miestä on hetken aikaa tolpalla, mutta sitten auto häviää. Eikö me saadakaan sähköä?

Vihdoin näkyy väriä tolpalla!

Lähdemme hakemaa ruokaa huoltoasemalta jonkun matkan päästä, kun kaasugrilli ei enää suostu syttymään. Siellä huoltsikalla oli sentään jotain piristävää: tapasin nimittään yhden sekarotuisen koirapojan. Me vähän tehtiin tuttavuutta ennen kuin palattiin autolle. Paluumatkalla näytti lupaavalta, kun parin kilometrin päässä kotoa alkoi talojen ikkunoissa näkyä valoja. Joka talossa oli valot, pakkohan meilläkin olisi sitten olla? Auto kipusi mäkeä ylös, naapurissakin valoa. Kaikkien kaulat venyivät kurkatakseen naapuritalon kulman taa, jotta nähtäisiin olisiko meilläkin sähköt. Riemunhuudot raikuivat, kun käännyimme nurkan takaa pihatielle: meidänkin jouluvalot paloivat! Sähköt olivat tulleet takaisin 80 tunnin jälkeen! Piha on aika karseassa kunnossa: roskaa ja oksia on pitkin poikin. Mun valtakunnan, tai siis Isin, metsistäkin on yli 200 puuta nurin...

31.12 lauantai 
Kävimme lenkillä hyvissä ajoin, vaikkei tällä seudulla niin hirveästi varmaankaan ammuttaisi raketteja. Jo ennen kuutta paukkui jossain kauempana, muttei se minua erityisemmin haitannut. Sitten h- hetkellä minä torkuin sisällä, taustalla soi Adelen konsertti. Muutaman kerran haukahdin, kun en ymmärtänyt, että mikä siellä paukkuu. Menin oven taakse, kun luulin jonkun tulevan.

Iloista Uutta Vuotta 2012!