Torstaina oli taas ranskislenkin vuoro. Mukana oli tällä kertaa minun ja Pablon lisäksi myös Topi (linkistä voit lukea Topin version lenkin tapahtumista). Me tehtiin mukava lenkki ja Topi meni vanhimpana joukon etummaisena ja kovalla vauhdilla! Kuva on ryöstetty Topin blogista.
![]() |
Lohjan ranskiskävely: Topi, Daci ja Pablo |
Onneksi ei kauaa tarvinnut olla Almasta erossa, sillä sunnuntaina oli vuorossa ranskiskävely Malminkartanon täyttömäellä. Almakin lähti, rodustaan huolimatta, mukaan, ja hyvin mahtui villakoirakin mukaan! Me ollaan suvaitsevaista porukkaa. Mä en oikein malttanut menomatkalla rauhoittua mun kevythäkkiin, kun matkustettiin Pablon mamman kyydillä sinne. Oli vähän jänskää jakaa takapenkki. Ihan hiljaa me matkustettiin, mutta mä en malttanut nukkua, vaikka Pablo niin tekikin. Perillä keli oli hieno ja ranskiksia paikalla ainakin 20! Kaikki värit olivat edustettuna. Vanhin osallistuja taisi olla melkein 10- vuotias mummeli, nuorimmat olivat n. puoli vuotiaita. Kiersimme yhdessä lenkin lumisilla poluilla ja yhteiskuvankin joku nappasi metsän siimeksessä. Emäntä moitti, että tällä maalaispojalla oli vähän turhan paljon vetointoa, kun oli niin paljon kavereita. Kyllähän se neljän tunnin retki otti voimille, ja kun poikettiin vielä paluumatkalla pikavisiitillä Alman hoitopaikassa mehulla, niin kyllä uni maistui illalla!