Paljon ruttuja

Tällä viikolla on riittänyt kaveritoimintaa ja kunnolla!

Torstaina oli taas ranskislenkin vuoro. Mukana oli tällä kertaa minun ja Pablon lisäksi myös Topi (linkistä voit lukea Topin version lenkin tapahtumista). Me tehtiin mukava lenkki ja Topi meni vanhimpana joukon etummaisena ja kovalla vauhdilla!  Kuva on ryöstetty Topin blogista.

Lohjan ranskiskävely: Topi, Daci ja Pablo

Lauantaina oltiin taas kotona maalla ja Alma- villakoira kävi kylässä. Almalla riitti virtaa, kuten viimeksikin ja vauhtia tytöllä piisaa! Ei meinannut tälläinen roikale pysyä perässä. Mutta kyllä jäi harmittamaan, kun Alma lähti takaisin Vantaalle.

Onneksi ei kauaa tarvinnut olla Almasta erossa, sillä sunnuntaina oli vuorossa ranskiskävely Malminkartanon täyttömäellä. Almakin lähti, rodustaan huolimatta, mukaan, ja hyvin mahtui villakoirakin mukaan! Me ollaan suvaitsevaista porukkaa. Mä en oikein malttanut menomatkalla rauhoittua mun kevythäkkiin, kun matkustettiin Pablon mamman kyydillä sinne. Oli vähän jänskää jakaa takapenkki. Ihan hiljaa me matkustettiin, mutta mä en malttanut nukkua, vaikka Pablo niin tekikin. Perillä keli oli hieno ja ranskiksia paikalla ainakin 20! Kaikki värit olivat edustettuna. Vanhin osallistuja taisi olla melkein 10- vuotias mummeli, nuorimmat olivat n. puoli vuotiaita. Kiersimme yhdessä lenkin lumisilla poluilla ja yhteiskuvankin joku nappasi metsän siimeksessä. Emäntä moitti, että tällä maalaispojalla oli vähän turhan paljon vetointoa, kun oli niin paljon kavereita. Kyllähän se neljän tunnin retki otti voimille, ja kun poikettiin vielä paluumatkalla pikavisiitillä Alman hoitopaikassa mehulla, niin kyllä uni maistui illalla!

Ranskiksia!

Pahoittelut, että ei ole vähään aikaan tullut kunnon päivitystä. Olen ollut niin kiireinen mies ja Sofiakin on tehnyt jotain koulujuttuja. Ollaan me silti ehditty reippailemaan, torstaina oltiin Pablo- ranskiksen kanssa yhteislenkillä.  Ja papan kanssa mä tietty käyn ahkerasti lenkillä aamuisin ja päivisin, sitten vielä iltaisin Sofian kanssa, kunhan se neljän nurkilla huristelee autolla takaisin koulusta.

Kevät tulee, mutta ihan liian hitaasti. En yhtään tykkää tuollaisista kurakeleistä ja luntakin on vielä aika paljon. Lisäksi se lumi on vielä sellaista upottavaa, eikä pihalla pysty siis kunnolla juoksemaan. Olisi jo kesä, niin voisi kutsua kavereita kylään juoksemaan. Sofiakin kaipaa jo ulkoilmamaalausta ja kesän valossa kuvaamista. Minä taas nautin olla kesällä pihavahtina ja loikoilla katajan varjossa. Niin ja kesällä pääsee uimaan! Ehkä saisin jonkun uintikaveriksi kesällä?

Taas on tultu normaaliin tapaan maalle viikonlopuksi. Olen paistatellut päivää leikkimökin ovimatolla, tuli kuulemma ihan äitibulla-Luca mieleen. Sekin tykkää auringosta. Kävin perjantaina Sofian ja isin kanssa takametsällä katsomassa, kun siellä oli ollut metsäkone korjaamassa tapaninpäivän myrskyn jälkiä. Sain juosta siellä vapaana ja meinasin ottaa vähän kylpyä suolammikoissa. Matkustus ja metsäretkeily olivat sen verran rankkaa puuhaa, että illalla minä taisin olla ensimmäisnä nukkumassa. Ihan vapaaehtoisesti menin yksin makuuhuoneeseen nukkumaan, kun muut olivat vielä valveilla. Tietysti voimia kulutti myös Sofian tekemän kevätsiivouksen vahtiminen: se imuroi ja järjesteli paikkoja sekä purki matkalaukkuja. Lopulta kyllästyin kyttäämiseen ja menin eteisen matolle odottamaan äitiä ja Sonjaa, ehkä he keksisivät jotain järkevämpää tekemistä kuin siivoaminen.

Ensi viikon sunnuntaina on ranskiskävely Helsingissä Malminkartanon täyttömäellä ja me ollaan menossa sinne Sofian kanssa! Pablo ja hänen emäntänsä lähtevät kanssa! Toivottavasti siellä on monta muutakin ranskista paikalla!

Muutama foto

 Tuoreita kuvaterveisiä! Mukavaa maaliskuuta!