Yhtenä päivänä minun tarhassani odotti yllätys: isi oli vanginnut sinne koiria ja ihan kaksin kappalein! No ei se niitä oikeasti mistään ollut metsästänyt, vaan se oli huijannut naapurin karkulaiset minun pihan aitojeni sisäpuolelle. Roope ja Lyyli, isä ja tytär tuosta melkein naapurista, olivat yhteistuumin päättäneet karata kotoaan ja avanneet ulko-oven. Perheen kolmas, äiti-koira, ei suostunut lähtemään, koska se on niin fiksu, ettei lähde ovesta ulos ilman pantaa. Se on kyllä hyödyllinen taito, he kun asustavat normaalisti kaupungissa.
Me lähdettiin sitten Sofian kanssa ihmeissämme katsomaan, että ketä siellä pihalla oikein oli, kun äiti tuli yhtäkkiä sanomaan, että "Dacille tuli vieraita". Sofia nappasi minut hihnaan ja ilmeeni olisi kuulemma ollut ikuistamisen arvoinen kun näin, että joku olikin pihalla vastassa portin toisella puolen. Äkkiä hihna pois, mä tahdon kans aidan taa!
Siinä me joku aika juoksenneltiin ja nuuskittiin samalla, kun iskä soitti karkulaisten isännälle. Kahlekuningas-Roopea ei kuitenkaan meikäläiselle suunnitellut, n. metrin korkuiset aidat pidätelleet, vaan se hyppäsi komeasti kesken leikkien aidan yli ja katosi seikkailemaan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Mun kanssa kahden jäänyt Lyyli hätääntyi huomatessaan, että Roope-isä katosi ja pian oli Lyylilläkin mielessä, että pois on päästävä. Lyylin yrittäessä epätoivoisesti paeta, Sofia oli ihan tyhmä ja vei salama minut sisälle, etten minäkin karkasisi ( ja siis enhän minä koskaan, kröhöm, ole karannut, enhän minä ikinä lähtisi kissajahtiin tai mitään sellaista, en minä, ehei...) Kun minut oli julmasti vangittu sisään, Sofia koitti houkutella Lyylin pois aidan luota. Minä en sitten yhtään tykännyt Sofian päätöksestä eristää minut, vaan minä osoitin mieltäni eteisessä mekkaloimalla (se ei ikävä kyllä auttanut...)
Pian Lyyliä tultiinkin hakemaan ja se juoksi äkkiä autoon, kun hänen isäntänsä huusi nimeä. Roopekin palasi pian kotiin. Minut päästettiin takaisin ulos vasta, kun Lyyli oli huristellut pois pihasta. Ja vaikka minä kuinka nuuskin ja etsin, niin ei ollut tarhassa enää ketään. Hajuja vain.
Eilen perjantaina käytiinkin Paippisissa, moottorikahvilassa vw-
kokoontumisessa. Siellä pihalla oli sellainen jännä virtaava puro. Äiti
kyllä kielsi, ettei siinä saa läträtä. Yhtään koirakaveria ei ollut päässyt mukaan, mutta jätskin maistelu oli mun mielestä reissun kohokohta! Kesäherkkuja!
