Pian alkaa vuosi uusi!

Vuosi 2013 alkaa olla ohitse aivan pian: kaksi päivää jäljellä! Vuosi tuntuu menneen todella nopeasti ja kaikenlaista tapahtumaa, niin iloja kun surujakin, on vuoteen mahtunut.

Blogger tuunasi mun kuvaa

Joulusta selvittiin kunnialla. Oltiin ihan rauhassa kotosalla aattona ja kinkkuakin sain vähän maistella. Pukki toi minulle oman paketin, josta paljastui vinkulelu, joka vinkuu oikein kunnolla. Ja se on vieläkin ehjä! Se on siis kestänyt hyvin, vaikka yleensä vingut hajoavat minun leikessäni vähän turhankin nopeasti, mutta kelpaavat ne leikkiin ilman ääntäkin! Paketteja olisin voinut enempikin saada, kävinkin siksi salaa emännän pakettia aukaamassa. Harmillisesti toiset kuulivat rapinan ja saapuivat keskenkaiken paikalle. En ehtinyt saada kuin vähän kulmaa auki. Loppuajan annoinkin sitten olla pakettien rauhassa ihan siltä varalta, että jos tontut kurkkii jo etukäteen ensi joulua varten. 

Tiistaina käydään sitten taas kuulemma iltalenkkikin varmuuden vuoksi vähän aikaisemmin, niin ei tarvitse mennä kovimpien pommien aikana ulos. Viime vuonna raketit eivät pahemmin härinneet, mutta pysytellään turvallisuussyistä kuitenkin sisätiloissa ja keksitään jotain mukavaa puuhaa siellä!

Loppuun vielä Matin facebookiin laittama pyyntö. Matti ja moni minunkin kaveri pelkää ihan oikeasti niitä raketteja, joten eikö ne voitais ampua siihen aikaan, joka niille on laissa annettu?

Onnea vuodelle 2014!

Rauhallista Joulua!

Meillä on jo joulusiivousta tehty, kuusi tuotu sisälle, lahjoja paketoitu eli joulujärjestelyt on jo aika hyvällä mallilla minun mielestäni. Kaikista tärkein eli kinkku on kyllä vielä huvimajassa viileässä odottamassa paistoa. Siivouksessa en osaa auttaa, mutta kinkunpaistoapuriksi lupaudun!

Oikein ihanaa Joulua kaikille! 

toivottaa Daci
 

On raikas talvisää

Vihdoin lunta, onhan sitä jo odotettukin! Se joulu lähestyy taas, täytyy muistaa olla kiltti poika! Joulukuustakin käytiin etsimässä, mutta ainakaan vielä ei löytynyt mielestä metsästä. Tai löytyihän sieltä montakin kuusta, mutta ei sellaista, mikä olisi ollut kaikkien mielestä hyvä. Oli muka "liian harva" tai "liian pieni", "liian iso" tai "ihan toispuoleinen". Turhan tarkkaa puuhaa! Jos minä saisin päättää, ottaisin ensimmäisen kuusen ja lähtisin sitten vähän metsäretkelle! Kyllä ne kaikenlaiset jäljet on vaan niitä metsäretkien ykkösjuttuja! Vähän olen kyllä katkera emännän päätöksestä pitää minut hihnassa, kun on jälkiä näkyvissä. Minulta hukkuu muka kuulo, kun on jälkiä nenän alla. Anteeksi vaan, mutta on se jäljestys sen verran tarkkaa puuhaa, ettei mitään emännän ylimääräisiä huuteluja kaivata taustalle häiriöksi. Eikä niiden kannattaisi yhtään mun kuuloa moittia, eivät taida muistaa kuka AINA ensimmäisenä paikalla, kun nakkipaketti rapisee tai ovikello soi!

Kotia kohti tallustellessa mielessä pyöri jo keittiön lattialla odottava ruokakuppi, mutta se unohtui äkkiä, kun pusikosta alkoi kuulua melkoinen rytinä. Mäntyjen välistä esiin rynnisti eräs erittäin innokas ja ilmeisesti minuun syvästi ihastunut koiraneiti, johon olen syksyn mittaan tutustunut neidon ollessa karkureissuillaan. Eivätkä tytöt tuohon karkulaiseen loppuneet: pihatiellä tuli vielä vastaan perheensä kanssa pieni Pipsa, joka oli käynyt soittelemassa ovikelloani. Johan siinä oli taas ihmettelemistä, kun on neitoja oikein kaksin kappalein ympärillä. Kyllä maistui ruoka, kun sisälle pääsin! 

Liikuntapäiväkirja ajalta 27.11.- 3.12.2013

Nyt on sitten viikon ajan pidetty kirjaa liikkumisista, tosin yksi asia on otettava huomioon: laskelma ei sisällä oman pihan aitojen sisäpuolella tapahtuvaa vapaana juoksentelua, kaivuutyötä, aamu-ja iltapissoja tai muunlaista hillumista. Tätä oli emännän mielestä hiukan hankala metrimääräisesti arvioida, joten ne jätettiin suosiolla pois laskuista. Tässä siis merkittynä viikon lenkitykset tontin rajojen ulkopuolelle:

Keskiviikko 27.11.
Aamu 400m
Iltapäivän lenkki 7,8km
Ilta 660m

=  8,86km

Torstai 28.11.
Aamu 360m
Aamupäivä  420m
Iltalenkki 1,6km
Iltapissatus 1km
= 3,38km


Perjantai 29.11.
Aamu 550m
Metsälenkki 5,27km
Lyhyt lenkki 770m
Ilta 600m
 = 7,19km


Lauantai 30.11.
Aamu 500m
Lenkki 4,2km
Ilta 1km
= 5,7km


Sunnuntai 1.12.
Aamu 660m
Iltalenkki 4,0km
Ilta 1km
=5,66km 


Maanantai 2.12. 
Aamu 1,7km
Iltapäivä 2,14km
Ilta 850m
=4,69km



Tiistai 3.12.
Aamupäivä 4,2km
Päivä 600m
Iltapäivä 440m
Ilta 1,7km
=6,94km

Yht. 42 km ja 420m   

(plus sitten ne pihalla hillumiset)

Aamuisin meillä on tapana tehdä lyhyehkö pissalenkki, ennen kuin emäntä lähtee opistolle. Aamukierroksen pituus vaihtelee hiukan mm. kellonajan ja säätilan perusteella (esim. aikainen herätys ja sadesää = sitä suuremmin laitan vastaan ja kuljen nopeammin kotiin päin ja takaisin lämpimään) Äiti päästää minut pissalle, kun tulee töistä. Välillä käyn pikaisesti pihalla tai välillä kävelemme esim. Sofiaa vastaan. Sofian kanssa teen sitten iltalenkin ja käyn vielä sen jälkeen iltapissalla. Viikonloppuna varsinkin tulee käytyä enempi pihalla niin pikaisia pyrähdyksiä kuin myös pidempiäkin hetkiä.

Haastetaanpas kaveritkin mukaan laskemaan lenkkejä! Olisi kiva tietää minkälaisia lenkkejä te teette!

Lisää lunta, kiitos!

Sunnuntaista asti maata on peittänyt hienon hieno kuurakerros. On niin nautinnollista kieriskellä kuuraisella nurmikolla, lenkkeillä pakkasessa tähtitaivaan alla ja kuunnella jäätyneen maan rahinaa tassujen alla. Vielä kun saisi pikkuisen lunta! Talvivaatteetkin on kai parasta kaivaa pikapuoliin esille. Maanantaina saapui taas ruokalasti oven taakse, johon sen postimies ystävällisesti jätti. Sofia kirjoitti puolestani lapun, että paketin voi jättää kuistille, eikä tarvitse soittaa ovikelloa, kun olen yksin kotona. Ei sitten tarvinnut lähteä postista hakemaan, vaan pääsi heti maistelemaan uutta ruokaa. Vasta-avatusta pussista sen vaan tuntuu maistuvan niin paljon paremmalta!

Rähinäryhmä-nimisestä blogista löytyi mielenkiintoinen postaus liikuntapäiväkirjasta. Emäntä ajatteli sitä testata ja kirjata siis viikon ajalta minun liikkumiseni ylös ja julkaista sitten yhteenvetona tänne. Saas nähdä montako kilometriä kertyy, mieleenkintoista!

Tyyntä myrskyn edellä

Lauantai ennen Eino- myrskyä oli aivan mahtava ulkoilupäivä! Aurinkoinen sää ja raikas ilma, mikäs sen parempi tapa nauttia siitä, kun lähteä vähän metsään jälkiä haistelemaan. Nenä vei taas, kuten niin monina muinakin kertoina, joen varrelle: siellä käy peurat ja muut metsän asukit juomassa, joten jälkiä ja tutkittavaa riittää. Yllätimpä minä kerran ison hirvenkin sieltä, onneksi oli joki välissä ja hihna sillä hetkellä valjaissa kiinni, tuumi emäntä.

Tällä kertaa ylitettiinkin jokeen laskeva puro ja lähdettiin tutkimaan ihan vieraita reittejä. Ihan tarkka sijaintimme ei ollut selvillä, mutta samaa polkua takaisin seuraamalla päädyttäisiin takaisin joelle, jos ei mitään tuttua tulisi vastaan. Ja samaa polkua sitten tulimmekin takaisin, kun kello alkoi uhkaavasti lähestyä neljää ja hämärä hiipi pikkuhiljaa tiheään metsään. Ja ehdittiinhän sen reilun parin tunnin aikana jo aika pitkä lenkki kiertääkin! Onneksi iso, komea kuu-ukko nousi valaisemaan kolmen kulkijan kotimatkaa.

Aikainen ranskis parhaan paikan nappaa

Lepohetki auringossa isänpäiväjuhlien ja pitkän lenkin jälkeen.

 Maltti on valttia, pyh! Kun on nopea, niin ehtii paljon enemmän! On syytä olla vikkelä, niin pääsee parhaille paikoille tai vaikka mukaan jonnekin. Minä olen aina ensimmäisenä valmiina, jos tarvitsee jonnekin lähteä. Hyppään ihmisten jalkojen vasten seisomaan (vaikka tiedän kyllä, etten saisi sillä lailla toisten päälle pomppia, mutta se voi joskus unohtua...) ja katson lautasen kokoisiksi pyöristetyillä silmilläni, että "pääsenhän minäkin mukaan?" Jos vastaus on myönteinen, siirryn jo eteiseen valmiiksi.

Joskus siinä lähtemisessä kestää ihan hirveän kauan. Sitten saataan käydä varmistamassa, että pääsenhän minä varmasti mukaan (eihän sitä tiedä, jos lupaus olisikin jo unohtunut). Välillä tulee kuitenkin eteen sellaisia tilanteita, että mulle sanotaan, että "Daci ei voi tulla mukaan." Sitten siirryn kohtalooni tyytyen jollekin hyvälle paikalle katsomaan hapan ilme naamallani, kun toiset lähtevät esim. kouluun tai töihin. Monesti varmistan vielä ikkunasta, että se auto oikeasti kaartaa pihasta pois, eikä kyseessä ollut mikään huijaus. Sitten voikin siirtyä omalle paikalle nukkumaan kunnon päiväunet, niin jaksaa lähteä lenkille, kun joku tulee takaisin kotiin.

Onnenpotku

Syyssäällä heijastimet ovat tarpeen!

Syksyisin on monesti kylmää ja sateista. Moni asia vihjaa lähestyvästä talvesta: kesäautot on ajettu talliin, uima-allas ja terassi tyhjennetty, talvivaatteita kaivetaan pikkuhiljaa esille, lenkille ei pääse ilman taskulamppua ja heijastinliiviä jne. Mutta tuo syksy mukanaan paljon hyvääkin: on upeaa väriloistoa ja raikkaita lenkkisäitä! Onnenpotkuksi voi kutsua myös syyssiivouksen ansiosta pesukoneeseen joutunutta peittoa, joka luovutetaan takaisin karvaiselle omistajalleen suoraan kuivausrummusta lämpimänä ja valmiiksi pöyhittynä! Ah, ihanaa!

Syyssateita

Sadetakkia on tarvittu monena päivänä, kun on vettä sadellut niin useasti. Nyt mittari näyttää jo melkein nollaa eli pian saattavat villapaidatkin olla tarpeen. Onneksi sohvannurkassa on lämmintä ja kuivaa! 

Kohta ropisee

Plääh!

Emännällä oli omatyöpäivä ja lista valokuvaustehtäviä. Se yritti houkutella minut keksipalkalla assistentiksi ja malliksi liikekuviin, mut en mä oikeen innostunu, kun ei palkanmaksukaan olis tapahtunu heti...

Maistiaisia

Minäkin ajattelin maistaa!

http://www.mushbarf.com/fi/eform/submit/ilmainen-ateria

Kesä 2013

Kesä taitaa olla lopuillaan: lehdet alkavat jo kellastua, puimurit huristelevat pelloilla ja ilmat alkavat viiletä. Päivän viimeiset ulkoilut kesäiltojen kauniissa valossa alkavat olla vain muisto, taskulappu on jo napattava matkaan iltapissille. Ensi maanantaina alkaa arki ja minun on taas totuttava aikaisiin aamuherätyksiin, se tulee olemaan hieman haasteellista...

Blogimaailmassa kiertää kuvahaaste kesästä. Tässä "Meidän kesä- haaste" eli 7 kuvaa kesästä selitettynä vain yhdellä sanalla per kuva. (Yhdessä fuskasin, tuli kaksi sanaa...)


Ja tässä ne tulevat, meidän kesään kuului:

Pyöräilytreenejä...

...päivätorkkuja...

...talonvahtihommia...

...uusia tuttavuuksia...

...matkailua...

...leikkiä...

...ja vapautta.

KaraVWaanari

Porin Reposaaressa, Siikarannan leirintäalueella, järjestettiin 9.11.8.2013 VW West Fest- niminen volkkaritapahtuma. Me huristelimme sinne VW Matkaajalla lauantaina. Paikka oli oikein hieno! Itse leirintäalue oli puiden varjostama ja mereltä kävi viileä tuulenvire. Rannassa oli upeat sileät kalliot, joilla oli mukava paistatella päivää ja katsella merelle päin. Meriveden lisäksi kallioiden pienet "altaat" suorastaan houkuttelivat mua plutaamaan!

Vaikka minä hyvin usein vältän vettä (jos ei lasketa sitä, mikä asuu mun vesikupissa), niin merivesi kyllä teki poikkeuksen! Lelun virkaa toimittanut aarre, eli tyhjä limupullo, putosi sinne monta kertaa ja se piti hakea aina äkkiä takaisin, ettei meri syö sitä. Kyllähän siinä maha kastui, mutta ei se haitannut leikkiä. Illalla löytyi metsäpolkujakin tutkittavaksi ja niiden varrelta löytyi jonkinlainen bunkkeri.

Tällä kalliolla oli ilmeisesti sijainnut joskus valonheittimiä

Kalliokaiverruksia oli pitkin poikin. Oli uusia, vanhoja ja tosi tosi vanhoja

Vauhdikkaan päivän jälkeen oli aika vetäytyä autolle nukkumaan. 4 ihmistä ja koira yhdessä Transhotellissa, melkoisen ahdasta! Sattumalta melkoisen hieno nimi Draculan menopeliksi, mutta ei voi tuota autoa valitettavasti Transylvania linnoihin verrata... Minun (ja emännän) petikin oli vain 160x70cm kokoinen. Minulle ruhtinaallisesti tilaa, emännälle ei niinkään... Mutta menihän se yksi yö siinä oli siedettävästi. Pari kertaa haukahdin yöllä, kun ihmisiä mennä möykkäsi ohi. Ja pitihän sitä vähän vahtia, kun edellisenä yönä alueella oli käynyt varkaita, mopopojat olivat ilmeisesti juotavaa vailla, kun kylmälaukkuja lähti useampia mukaan. 

Sunnuntaina käytiin aamulla vielä tunnin parin verran kalliolla leikkimässä, jonka jälkeen aloitimme kotimatkan. Minä, väsynyt karaVWaanarikoira, nukuin lähes koko 3 tuntia kestäneen kotimatkan omalla peitollani. Kotiin tullessa siirryin pikimmiten keittiöön: minulla on hirmusen kova nälkä, lihapurkki esiin!

terv. Daci, joka söi koko reissun aikana pari palaa nakkia ja pienen palan sämpylää, ja nekin vasta kotimatkalla 60km ennen kotia. Emäntä sanoi, että taisi olla vaan niin kova vauhti päällä, etten malttanut ruokailla... Kyllä mulle yleensä maistuu ruoka, oltiin sitten kotona tai kylässä.

Vieraita viinimarjapensaiden juurella

Eilen oli aika jännä päivä. Aamupäivästä pihaan kaarsi autollaan tuttu postimies: se toi taas oman painoni verran ruokaa, josta riittää taas syömistä pitkäksi aikaa. Minä olin tietty heti ulkona vastaanottamassa lähetystä, kun se oli kerran minulle tarkoitettukin. Vähän tarvitsi maistiaisiakin saada, kun oli kerran näytepussikin jotain miniminiminiminiruokaa laitettu laatikkoon "oman" ruoan lisäksi.

Iltapäivällä mä löysinki sitten mamman marjapuskista tuttuja. Ei sentään ollu käärme, niin kuin maanantaina... Sellanen liero tuli aamulenkillä vastaan ihan pihatiellä, emäntä ei yhtään tykkää! Mutta onneksi siellä marjapuskassa oli kivempia tuttuja, kun mä löysin sieltä mummun, papan ja vieraan TYTÖN!!

Se tyttö oli Viivi- bretagnenbassetti, mummun ja papan hoitokoira. Mä halusin heti tehdä tuttavuutta, mutta Viivi pyysi pysymään loitommalla. Miksi minulle käy aina näin tyttöjen kanssa? Kun kerran Viivi ei innostunut minun seurastani, tutkin sitten mitä tavaroita sillä olikaan mukanaan. No sen jälkeen seurani kiinnosti Viiviä vieläkin vähemmän. Ei miellyttänyt daamia innokas nuorimies, joka tänttäröi hänen pedissään ja syö vielä eväätkin! Ranskanbulldoggi joutui palaamaan kotiin ilman tyttöystävää.

Home sweet home!

Kotona jälleen! Sitä on tullut nyt heinäkuussa reissattua oikein urakalla. On oltu talonvahtina Lohjalla toista viikkoa, käyty asuntoautoilemassa, pitkästä aikaa eläinlääkärissä ja sitten lähdin taas viikonlopuksi Lohjalle. Jäin sinne mummun ja papan hoiviin, kun toiset kävivät Mikkelissä. Kävin mummun ja papan kanssa vähän lenkkeilemässä, kirpputorilla ja vanhusten luona vierailemassa hoivakoti SyysViirussa.

Asuntoautoreissulla ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kasvihuoneilmiö. Se on tuossa ihan lähellä ja siellä tulee useasti poikettua (tänä kesänä taidettu pysähtyä siellä vähän turhankin usein), varsinkin näin kesäaikaan. Se on siitä mukava paikka, että me karvaisetkin kaverit olemme tervetulleita sisätiloihin. Tosin minua ei ole koskaan viety sinne huonekalujen puolelle, ettei tule kovin suurta laskua emännälle mukaan rikkimenneistä tavaroista. Siellä kun on niin paljon sitä tavaraa, että saa olla tarkkana, kun kulkee. Nyt kävin vaan moikkaamassa Kanikonttorin kaverit ja sitten siirryttiin autolle odottamaan muita. Samalla tarkkailin kyllä sieltä korkealta asuntoauton ikkunnasta ulkomaalaista seuruetta, joka piti piknikkiä parkkipaikalla. Mutta niillä oli vähän liian hienoja eväitä minun makuuni...

Apukuski Kasvihuoneilmiön pihalla

Toi asuntoautoilu on mulle ihan uusi juttu. Emäntä pelkäsi, että mahtaakohan tulla yhtä kova meteli kuin pyöräilystä. Ei tullut, mä nukuin sohvalla ja katselin vähän maisemia. Vaikka olihan se aluksi outoa, kun ne kaapitkin nitisi ja natisi alun hiekkatiepätkällä. Muutenkin olen käynyt hengailemassa asuntoautossa, kun se on tossa pihalla parkissa (aika hyvä päiväunien ottopaikka nähkääs).

Kasvihuoneilmiön Kanikonttorin asukkeja

Ja polkupyöräilyssäkin on tapahtunut edistystä! Tänään käytiin jo tiellä asti ilman suurempia mekkaloita ja turvavyökin on vihdoin päässyt testiin.

Tässä sitä mennään!

Hei heinäkuu!

Erittäin helteinen viime viikko vietettiin Lohjalla talonvahteina, hyvin tuli taloa vahdittua, kun ei paljoa sisätiloista kärsinyt poistua. Yli 30 astetta näytti mittari parhaimmillaan, huh! Viikonloppu olikin jo onneksi hiukan viileämpi ja virtaa tuntui rittävän, kun oli viikon laiskotellut. Viikonloppuna pihaan ilmestyi myös jotain puolalaisia miehiä, jotka olivat halukkaita ostamaan vanhoja koneita. He puhuivat vaan englantia, joten isi soitti tytöt tulkkaamaan. Yksi niistä sitten sanoi Sofialla englanniksi, että "kiva koira, onko se kovin vihainen, minä vähän pelkään". Sofia vakuutti, että kiltti olen, mutta pysyttelin sitten Sofian pyynnöstä vähän kauempana, ettei sedän tarvitse pelätä.

Tänään käytiin katsastamassa millainen uimapaikka löytyisi Iso-Valkeelta. Vähän hankala ranta, kun oli sellainen "askelma"/korkea pudotus järveen ja siinä oli heti tosi syvää.  Ei houkutellut lähteä uimaan, kun en päässyt kahlaamaan... Mutta oli kivaa möyriä märkänä hiekassa ja juosta leveillä poluilla. Sofia onnistui telomaan selkänsä minua nostaessaan, eikä tahdo päästä kunnolla liikkumaan. Eipähän tarvitse pelätä, että se keksisi huomiseksi jotain pölhöä urheilua, kuten vaikkapa uinti tai pyöräily.

Leppoisaa Juhannusta!

 Hauskaa Juhannusta ihan kaikille!  

Emäntä teki hullun huuto.net- hankinnan! Se meni ja osti polkupyöräkärryn. Sitä on nyt testailtu ja treenattu sillä matkustusta. Vaatii vielä treeniä, väitti emäntä.

Kesäkuumaa

Kai nyt jo voi viimeistään sanoa, että kesä on täällä, kun mittarissa elohopea lähentelee jo +30 ja kalenterissakin lukee KESÄkuu? Hellettä on ainakin ensimmäisellä lomaviikolla riittänyt ja viikonlopun ylioppilasjuhlatkin vietettiin melkoisessa paahteessa.

Lenkkeilyt on suosiolla siirretty iltaan, silloin vaan tuppaa olemaan liikaa lenkkiseuraa: hyttysiä nimittäin! Kun ovesta astuu ulos, niin on heti melkoinen parvi kimpussa. Voi sitä ininän määrää ja niitä kutisevia paukamia. Minullakin on silmäkulmassa yksi jälki tälläkin hetkellä, onneksi se ei kutise yhtä kovasti kun noiden ihmisten paukurat!

Koska lenkille en jaksa lähteä, olen viettänyt aikaani terassilla uimavalvojana. Valtaosan ajasta taidan kuitenkin nukkua... Eli kyltti "uiminen omalla vastuulla" olisi ehkä paikallaan? Tänään toimin myös työnvalvojana autotallissa, kun Sonja tutki eilen pihaan saapunutta "uutta" vanhaa kuplaa. Mukavan viileä betonilattia oli helteisenä päivänä oikein mukava loikoilupaikka. Vaikka olihan minulla oma muumi-peittokin mukana. Siellä tallilla oli syytä olla erityisen tarkkana, etteivät nurkissa majailevat uteliaat kissanpojat pääse yllättämään. Ja olishan se aika noloakin, jos tälläisen vahtikoiran menopelin renkaissa haiskahtaisi kissanpissi...  

Bloglovin

Voit seurata blogiani myös Bloglovin kautta:

Draculan valtakunta

Ihme ja kumma

Pöhlö poika purkissa (Kuva: Studio Nevian)

Emäntä pohtii ja piti oikein tulla kirjaamaan ylös: Maailmankirjat ovat sekaisin: Daci, ranskanbulldoggi, joka on tunnettu kielteisestä suhtautumisestaan vesisateeseen, käveli tänään vapaaehtoisesti(!) lenkin sateessa. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun sitä ampaistiin kuistilta liikkeellä, kun aurinkoisena päivänä konsanaan. Ei tarvinnut kiskoa, vaan sitä ravattiin reippaasti tuttu kierros pitkin kuraisia hiekkateitä. 

Voisiko syy olla iän tuoma viisaus? Hah, tuskinpa! Entäpä postilaatikosta löytynyt Best Friendin kuori, joka sisäksi Natural Bites uutustuotteiden maistiaisia? Dacille osui pussille Pork Wrappeja, eli possunnahkarullia. Ennen sitä on vaan nyrpistetty nokkaa pienille possunnahkatikuille, mutta Wrappia mutustettiin oikein tyytyväisenä... Maailmankirjat ovat todellakin sekaisin!

- Sofia

Kesä, kesä ja mainontaa

Alkuvuoden "koulukuvauksen" koevedos: Studio Nevian

Kesä on täällä, tänäänkin lämmintä oli 20 astetta. Kesä on se vuodenaika, kun haluaisin muutta pihalle asumaan. On niin mukava maata pihalla auringonpaisteessa ja tarkastella pihan tapahtumia. Jostain syystä minun muuttohaaveeseeni ei reagoida, eikä minun anneta olla pihalla yksinään ilman valvontaa... Höh! Muistutan asiasta kuitenkin usein asettumalla heti aamupissan jälkeen (tai joskus ennenkin) altaan terassille. Siinä on hyvä jatkaa unia ja nauttia auringosta.

Sitten mainostusta: 

Banneriarvonta ihana Bean blogissa, kaikki osallistumaan!

Terveisiä Torronsuolta!

Maanantaina kävin Sofian ja Sonjan kanssa tallustelemassa Torronsuon kansallispuiston hienoissa maisemissa. Kävelimme 3km matkan vanhalle louhokselle: ensin pitkospuita pitkin ja loput 600m reitti kulki metsäpolkua, jonka päästä löytyi tämä louhos (= syvä kuoppa kalliossa). Louhoksella oli hyvä pitää pieni juomatauko ja kuuntelin rinta rottingilla samaan aikaan louhokselle sattuneiden lasten retkiseurueen kehuja: "Se on tosi kiva koira, kun jaksoi kävellä tänne asti!"

 

Juomatauon jälkeen piti pohtia, mitä reittiä palaisimme takaisin. Toiseen suuntaan olisi lähtenyt myös reitti takaisin parkkipaikalle, mutta infotaulun mukaan reitti on paikoitellen kehnosti merkitty, joten kartan käyttö olisi pakollista. Koska sellaista ei ollut, päätimme palata samaa reittiä takaisin, jolloin retken kokonaispituudeksi tulisi n. 6 km. Käydään sitten kiertämässä se pidempi 10km lenkki joskus toiste, kun metsä on kuivunut ja kartta on mukana.

Paluumatkalla iski kutituskohtaus ja päätin heittää pitkäkseni pitkospuille. Mokomat puut olivatkin niin kapeat, että meikäläisen takapuoli putoa plumpsahti suohon ja minä hiukan kastuin. Viiden metrin päästä yritin vähän ravistella turkkia kuivaksi ja taas molskahti! Tällä kertaa vettä olikin vähän enemmän ja peffa kastui vyötäröön saakka! Olipahan viilennystä! Varvas sai kyllä vähän osumaa siinä kohelluksessa, mutta ei se päivää kauempaa minun menoani hidastanut!

Sataa sataa ropisee

Sataa, ja kyllä, ihan joka päivä! Lumet on saaneet kyytiä, pellotkin on jo ihan paljaat. Pihalla on vielä vähän lunta: siinä voi aamuisin putsata nassun, varmasti virkistää! Tietkin on ihan kurassa ja monttuja siellä täällä, joku kelirikko kuulemma.

Nytkin sataa, onneksi ehdittiin juuri sisälle metsälenkiltä. Päivällä kyllä kastuttiin, kun sadekuuro yllätti.

Aurinkoisempaa viikonloppua ja ensi viikkoa toivoen!

Puolikuuta peipposesta

Tänään iltapäivällä oli ihan täydellinen ulkoiluilma! Sen olivat huomanneet muutkin: kotitiellä oli oikea "ruuhka". Oli koiranulkoiluttajaa, sauvakävelijää, pyörälijää. En siis voi olla väärässä, mainio sää!

Samaa ei voi sanoa eilisestä vesisateesta. Tai tihkusadetta se oli, mutta kaikki sade on minun mielestäni liikaa. Eilen kyllä nenä vei, kaupungissa on niin paljon hajua. Kotona en olisi suostunut pihaa pidemmälle. 

Ja ai niin, enää puoli kuukautta kesään, minä näin tänään peipposen! Ja kissankin näin, se kyttäsi oravaa... Ajoin sen pois ja valtakunnassa oli taas rauha!

Eilen kevät, tänään talvi (ja testissä peticure)

Eilen oli niin nätti ja keväinen päivä. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lumi hupeni kovaa vauhtia ja vesi tippui räystäiltä. Ensimmäinen perhonenkin tuli bongattua. Äsken mennessäni ulos järkytyin syvästi: talvi oli tullut takaisin! Ulkona leijailee valtavia lumihiutaleita, yh! Ei hyvä juttu laisinkaan moinen myrskysää...

Minä eilen:

Tänään, vajaa tunti sitten:

Lopuksi vielä "emäntä testaa": testissä akkukäyttöinen Peticure- kynsien hiomalaite.

Yllytyshulluna ja ihan kokeen vuoksi ostettu masiina toimi paremmin kuin odotetin. Eikä ollut hinnalla pilattu: laite ja pussillinen vaihtorullia lähimpään postiin toimitettuna alta kolmenkympin. Pienemmän, patterikäyttöisen saa vieläkin edullisemmin.

Aluksi laite tuntui aika isolta ja kovaääniseltä, mutta loppujen lopuksi se olikin ihan helppokäyttöinen ja muutaman kynnen jälkeen se alkoi jo tuntua näppärältä kapistukselta. Ei enää kynsisaksia pakenevaa ja sylissä potkivaa ranskanbulldoggia! Lopputuloksena oli siistit, sileäreunaiset, lyhyet kynnet ja syliin nukahtanut ranskanbulldoggi.