Kesä 2013

Kesä taitaa olla lopuillaan: lehdet alkavat jo kellastua, puimurit huristelevat pelloilla ja ilmat alkavat viiletä. Päivän viimeiset ulkoilut kesäiltojen kauniissa valossa alkavat olla vain muisto, taskulappu on jo napattava matkaan iltapissille. Ensi maanantaina alkaa arki ja minun on taas totuttava aikaisiin aamuherätyksiin, se tulee olemaan hieman haasteellista...

Blogimaailmassa kiertää kuvahaaste kesästä. Tässä "Meidän kesä- haaste" eli 7 kuvaa kesästä selitettynä vain yhdellä sanalla per kuva. (Yhdessä fuskasin, tuli kaksi sanaa...)


Ja tässä ne tulevat, meidän kesään kuului:

Pyöräilytreenejä...

...päivätorkkuja...

...talonvahtihommia...

...uusia tuttavuuksia...

...matkailua...

...leikkiä...

...ja vapautta.

KaraVWaanari

Porin Reposaaressa, Siikarannan leirintäalueella, järjestettiin 9.11.8.2013 VW West Fest- niminen volkkaritapahtuma. Me huristelimme sinne VW Matkaajalla lauantaina. Paikka oli oikein hieno! Itse leirintäalue oli puiden varjostama ja mereltä kävi viileä tuulenvire. Rannassa oli upeat sileät kalliot, joilla oli mukava paistatella päivää ja katsella merelle päin. Meriveden lisäksi kallioiden pienet "altaat" suorastaan houkuttelivat mua plutaamaan!

Vaikka minä hyvin usein vältän vettä (jos ei lasketa sitä, mikä asuu mun vesikupissa), niin merivesi kyllä teki poikkeuksen! Lelun virkaa toimittanut aarre, eli tyhjä limupullo, putosi sinne monta kertaa ja se piti hakea aina äkkiä takaisin, ettei meri syö sitä. Kyllähän siinä maha kastui, mutta ei se haitannut leikkiä. Illalla löytyi metsäpolkujakin tutkittavaksi ja niiden varrelta löytyi jonkinlainen bunkkeri.

Tällä kalliolla oli ilmeisesti sijainnut joskus valonheittimiä

Kalliokaiverruksia oli pitkin poikin. Oli uusia, vanhoja ja tosi tosi vanhoja

Vauhdikkaan päivän jälkeen oli aika vetäytyä autolle nukkumaan. 4 ihmistä ja koira yhdessä Transhotellissa, melkoisen ahdasta! Sattumalta melkoisen hieno nimi Draculan menopeliksi, mutta ei voi tuota autoa valitettavasti Transylvania linnoihin verrata... Minun (ja emännän) petikin oli vain 160x70cm kokoinen. Minulle ruhtinaallisesti tilaa, emännälle ei niinkään... Mutta menihän se yksi yö siinä oli siedettävästi. Pari kertaa haukahdin yöllä, kun ihmisiä mennä möykkäsi ohi. Ja pitihän sitä vähän vahtia, kun edellisenä yönä alueella oli käynyt varkaita, mopopojat olivat ilmeisesti juotavaa vailla, kun kylmälaukkuja lähti useampia mukaan. 

Sunnuntaina käytiin aamulla vielä tunnin parin verran kalliolla leikkimässä, jonka jälkeen aloitimme kotimatkan. Minä, väsynyt karaVWaanarikoira, nukuin lähes koko 3 tuntia kestäneen kotimatkan omalla peitollani. Kotiin tullessa siirryin pikimmiten keittiöön: minulla on hirmusen kova nälkä, lihapurkki esiin!

terv. Daci, joka söi koko reissun aikana pari palaa nakkia ja pienen palan sämpylää, ja nekin vasta kotimatkalla 60km ennen kotia. Emäntä sanoi, että taisi olla vaan niin kova vauhti päällä, etten malttanut ruokailla... Kyllä mulle yleensä maistuu ruoka, oltiin sitten kotona tai kylässä.

Vieraita viinimarjapensaiden juurella

Eilen oli aika jännä päivä. Aamupäivästä pihaan kaarsi autollaan tuttu postimies: se toi taas oman painoni verran ruokaa, josta riittää taas syömistä pitkäksi aikaa. Minä olin tietty heti ulkona vastaanottamassa lähetystä, kun se oli kerran minulle tarkoitettukin. Vähän tarvitsi maistiaisiakin saada, kun oli kerran näytepussikin jotain miniminiminiminiruokaa laitettu laatikkoon "oman" ruoan lisäksi.

Iltapäivällä mä löysinki sitten mamman marjapuskista tuttuja. Ei sentään ollu käärme, niin kuin maanantaina... Sellanen liero tuli aamulenkillä vastaan ihan pihatiellä, emäntä ei yhtään tykkää! Mutta onneksi siellä marjapuskassa oli kivempia tuttuja, kun mä löysin sieltä mummun, papan ja vieraan TYTÖN!!

Se tyttö oli Viivi- bretagnenbassetti, mummun ja papan hoitokoira. Mä halusin heti tehdä tuttavuutta, mutta Viivi pyysi pysymään loitommalla. Miksi minulle käy aina näin tyttöjen kanssa? Kun kerran Viivi ei innostunut minun seurastani, tutkin sitten mitä tavaroita sillä olikaan mukanaan. No sen jälkeen seurani kiinnosti Viiviä vieläkin vähemmän. Ei miellyttänyt daamia innokas nuorimies, joka tänttäröi hänen pedissään ja syö vielä eväätkin! Ranskanbulldoggi joutui palaamaan kotiin ilman tyttöystävää.