torstai 2. lokakuuta 2014

Bullapoika sairastaa vol. 2

Tiistaina aamulla oloni oli vielä ihan ok ja emäntä lähti kouluun. Päivän aikana edellispäivänä lääkärissä annetun kipulääkkeen vaikutus lakkasi ja olo oli taas huonompi. Sain lääkärin luvalla lisää lääkettä ja sitten nukuinkin monta tuntia, jonka jälkeen olo oli taas hiukan parempi.

Keskiviikkona emäntä jäi taas vahdiksi ja sitten pitikin lähteä uudestaan lääkärille, kun olo huononi päivän mittaan. Meidät luvattiin ottaa johonkin väliin, vaikka olikin täyttä. Mahdollinen virtsatieinfektioepäily suljettiin pois näytteellä. Vasemmassa kiveksessä oli lievää turvotusta ja se oli kipeä. Sen sisällä oli jotain ja se päätettiin loppujen lopuksi avata samantien. Mut nostettiinkin takaisin pöydälle ja mä sain taas jonkun piikin persauksiin. Emäntä nosti syliin ja me mentiin odotushuoneeseen, luulin jo, että pääsen kotiin. Mutta sitten alkoikin kauheasti väsyttää, katselin muita odotushuoneen odottelijoita, mutta silmäluomet painoivat niin kamalan paljon, että sain mennä nukkumaan peiton päälle lattialle. Joku laivakoira tuijotti kummissaan ja sitten mä nukahdin.

Myöhemmin heräsin sieltä takahuoneista, mihin mä oon aina rokotusreissuilla yrittäny kurkkia. Olo oli vähän hutera, mutta pian kuului tuttuja ääniä, joten sanoin parit uff vuffit ilmoille. Hoitaja tuli hakemaan ja kantoi minut takaisin odotushuoneeseen muiden luo. Mun kuullen oli puhe vain palleron avaamisesta, mutta emäntä ja äiti oli antaneet nukkuessani luvan ottaa ne mun molemmat pallot pois, koska sieltä oli löytynyt jotain pesäkkeellisiä muutoksia, jotka olivat joko kasvainta tai pahaa tulehdusta. Antibiootti ei olisi auttanut, joten kuulemma oli hyvä, että päätettiin heti kurkata mitä sieltä löytyy. Muuten olisin tullut vain vielä kipeämmäksi. Ehkä se oli sitten ihan hyvä päätös, koska mä haluan ennemmin tehdä kaikkea kivaa, kuin olla kipeä.


Se mukava hoitaja kävi vielä takahuoneessa ja tuli sieltä kera punaraidallisen vauvanbodyn. Se ei tainnut tietää, että vaakaraidat leventää ja punainen on tyttöjen väri, mutta kuitenkin se puki sen bodyn mun päälle! Sitten mä lähdin kulkemaan kohti autoa ja vaikka lääketokkurassa vielä vähän olinkin, niin itsepäisyyttä oli vielä tallella ja pihan hajuja olis tarvinnut katsastaa. Komento kävi kuitenkin, että kotiin ja mars huilaamaan. No, kotona simahdin mun kevythäkkiin, just siihen, mihin se autosta tullessa ehdittiin laskea. Sinne kömmin ja nukuinkin tokurassa koko yön niissä mun uusissa kalsareissa. Aamulla emäntä heltyi ja otti sen puvun pois, kun annoin haavan olla. Toivottavasti kukaan ei ehtinyt nähdä mua siinä, kun olin aamupissalla... Onneksi se body pitää palauttaa tikkienpoiston yhteydessä!

Tänään onkin ollut jo huomattavasti parempi olo! Olen käynyt monta kertaa ulkona, syönyt, leikkinyt ja juonutkin kunnolla ihan itse. Lääkkeet menee helposti lihapullaherkkujen sisällä, ainoastaan suihkuttelu on vähän kurjaa, kun en tykkään pesulla käymisestä. Noi yrittää kovasti pitää mua rauhallisena ja estää koheltamsta, mutta mulla riittäis asiaa ja virtaa vaikka mihin! Mitäköhän mahtaa mun tyttökaverit tuumata mun uudesta kaksi palleroa keveämmästä- lookista? Arvet lisää katu-uskottavuutta, eiks vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti