Tuulisen tiistain tutkimusmatka

Reilu viikko sitten tiistaina oli harmaata ja tuulista. Emäntä istui surkeana sohvalla ja katsoi taivaalla vyöryviä suuria, tummia pilviä. Kaukana näytti satavan. Yhtäkkiä emäntä kysyi, että "lähetäänkö retkelle? Mennäänkö kiertämään se järvi?" Minä nostin pään samantien ylös ja Sonjakin innostui. Siispä kamerat ja eväät reppuun, auto ulos tallista ja eiku menoksi!

Parikymmentä minuuttia myöhemmin olimme perillä! Paikoin vähän kuoppaisen ja kivisen tien päästä se löytyi, tuttu uimapaikka. Vaikka sää olikin harmaa ja sen näköinen, että vettä voi tulla koska vain, näytti järvi yhtä turkoosilta kuin ennekin. Jätimme auton parkkiin ja suuntasimme nuotiopaikan ohitse polulle. Ohitimme uimarannan, katsoin emäntää, että ei kai vielä ole uintikelit? Se sanoi, ettei tarvitse uida, joten jatkoimme matkaa. Polku oli kapeahko, mutta hyväkuntoinen. Maasto oli vaihtelevaa, mutta polku kulki koko ajan melkein rannan tuntumassa. Aurinkokin näyttäytyi lopulta ainakin hetkeksi ja vesi loisti turkoosina tummien pilvien alla, emäntä oli myyty.

Hiljaista, puhdasta ja kaunista

Mulla oli vauhti päällä ja flexin verran perässä raahautuva emäntä kameroineen oli välillä vähän tylsä, kun piti odotella. Puolen välin jälkeen vastaan tuli ensimmäinen laavupaikka, jossa oli sopiva hetki pitää evästaukoa.

Evästauon paikka

Saimme muutaman pisaran vettä niskaamme loppumatkalla, mutta ei se meitä haitannut. Puut suojasivat melko hyvin myös tuulelta, mutta emännät kulkivat kyllä takit päällä koko matkan. Mitä lähemmäs tulimme autoa, sitä tummemmiksi kävivät myös pilvet. Ohitimme toisenkin laavun, sekin oli tyhjä. Jäljellä oli vain tyhjiä kermavaahtopulloja jonkun lettukesteiltä. Miten näin nätti paikka on näin rauhallinen? Toisaalta hieman syrjäinen sijainti on siitä hyvä, että kaikki roskaajat eivät ole kylvämässä karkkipapereita maahan tai rikkomassa pullojaan poluille. Joskus se on vaan mukava kulkea ihan rauhassa ilman autoja ja muuta hälinää.

Toisen laavun takaa pilkotti jo tuttu uimaranta ja sen yläpuolella auto. Järvi oli kierretty ja polku mukavaksi havaittu. Lähdimme hyvillä mielin kotia kohti ja sieltä se sade sitten loppujen lopuksi tulikin. Täydellinen ajoitus!

Juhannuksen tunnelmia

Toiminnan täyteinen Juhannus takana, vaikkei mitään erityistä ohjelmaa alunperin ollut edes suunniteltuna. Aattona oli ensin sadetta, sitten vieraita ja isin synttärikakkua.

Seuraavana päivänä oli taas sadetta ja vieraita. Tällä kertaa olimme itse vierailijoina, kun suuntasimme asuntoauton nokan Vihtiä päin. Muutamat sukulaiset tuli moikattua ja toisessa paikassa iski alkuun juhannushepulit. Meno oli aluksi emännän mielestä vähän turhankin vauhdikasta, kovin se koitti hidastella mun riehakasta menoa ja pitää minut poissa keittiöstä, jossa kissan eväät huusivat nimeäni. Se kissakin oli kuulemma kotona, mutta ei tullut esittäytymään minulle. Emäntä sanoi, että ehkä parempi niin.

Kotimatkalla oli evästauon paikka ja teimme pikaisen pysähdyksen huoltoasemalle. Koska ovessa oli koiran kuva ja punainen rasti päällä, oli minun jäätävä vähtimaan autoa. Mutta mikäs siinä, kun on mielenkiintoiset maisemat ja sohvakin. Vahdittavaa rittiikin, kun viereen pysähtyi täysi bussi savuavine jarruineen. Siinä porukassa riitti tarkkailtavaa ja mahtoi heitäkin huvittaa, kun astuessaan bussista, näkivät he ikkunassa vastapäätä komean naaman ja isot korvat.

Tänään satoi, huomenna sataa... Joko riittäis?

Juhannusta!

Hauskaa Juhannusta kaikille!

Kesän merkkejä

Kyllä se nyt vaan on niin, että KESÄ on täällä! Niin paljon on kesän merkkeä ilmassa:

Ihan ekaks jäätelö! Superherkku, jota mulle ihan liian vähän tarjotaan. Yksi kesän äänistä on ehdottomasti se, kun jäätelöauto soi pihatien päässä. Uusi tunnari? Ei hätää, tunnistan sen silti!

Aurinko! Terassikelit tervetuloa! Jos saisin valita, ni asuisin kesät ulkona terassilla. Sinne aurinkoon mä suuntaan monesti heti herättyäni. Välillä pitää vähän käydä uima-altaan viileän seinän varjossa, mutta se on aika harvinaista se.

Valoisat illat ovat mitä parhainta lenkkiaikaa. Iltalenkki on siitä hieno, että saa nauttia hienoista laskevan auringon valoista ja linnunlaulusta, aika huippua! Tietysti hyttysen ininästä tulee piiiitkä miinus, mutta ei anneta sen pilata kuvitelmia oranssista auringonvalosta.

Kukkakuvat, emännän hömpötyksiä. Komentaa Dacin kukkapuskaan ja ottaa kuvia. Onneks on sentää keksipalkka...

Matkailu virkistää ja asuntoautossa saa hyvät unet. Minne tie tänä kesänä mahtaa viedä?