Parikymmentä minuuttia myöhemmin olimme perillä! Paikoin vähän kuoppaisen ja kivisen tien päästä se löytyi, tuttu uimapaikka. Vaikka sää olikin harmaa ja sen näköinen, että vettä voi tulla koska vain, näytti järvi yhtä turkoosilta kuin ennekin. Jätimme auton parkkiin ja suuntasimme nuotiopaikan ohitse polulle. Ohitimme uimarannan, katsoin emäntää, että ei kai vielä ole uintikelit? Se sanoi, ettei tarvitse uida, joten jatkoimme matkaa. Polku oli kapeahko, mutta hyväkuntoinen. Maasto oli vaihtelevaa, mutta polku kulki koko ajan melkein rannan tuntumassa. Aurinkokin näyttäytyi lopulta ainakin hetkeksi ja vesi loisti turkoosina tummien pilvien alla, emäntä oli myyty.
![]() |
Hiljaista, puhdasta ja kaunista |
![]() |
Evästauon paikka |
Saimme muutaman pisaran vettä niskaamme loppumatkalla, mutta ei se meitä haitannut. Puut suojasivat melko hyvin myös tuulelta, mutta emännät kulkivat kyllä takit päällä koko matkan. Mitä lähemmäs tulimme autoa, sitä tummemmiksi kävivät myös pilvet. Ohitimme toisenkin laavun, sekin oli tyhjä. Jäljellä oli vain tyhjiä kermavaahtopulloja jonkun lettukesteiltä. Miten näin nätti paikka on näin rauhallinen? Toisaalta hieman syrjäinen sijainti on siitä hyvä, että kaikki roskaajat eivät ole kylvämässä karkkipapereita maahan tai rikkomassa pullojaan poluille. Joskus se on vaan mukava kulkea ihan rauhassa ilman autoja ja muuta hälinää.
Toisen laavun takaa pilkotti jo tuttu uimaranta ja sen yläpuolella auto. Järvi oli kierretty ja polku mukavaksi havaittu. Lähdimme hyvillä mielin kotia kohti ja sieltä se sade sitten loppujen lopuksi tulikin. Täydellinen ajoitus!