tiistai 2. elokuuta 2016

Kuusi vuotta sitten...




Facebook muistutti myös asiasta. Mutta muistinhan minä sen, miten voisin unohtaa.

Sängyn alla, vaatelaatikoiden päällä, on edelleen luunmuotoinen pahvikyltti, jossa lukee "Anikó & Dracula". Se kyltti on ollut siellä kuusi vuotta, tasan kuusi vuotta sitten minusta tuli koiranomistaja. Vuosien haave kävi toteen 2.8.2010. Olin aloittamassa lukion kolmatta, vuoden kestänyt etsintä oli tuottanut tulosta ja istuimme viimein Helsinki- Vantaalla. Daci, ikää vajaat 6kk, oli saapumassa Suomen kamaralle.

Ikävä ei poistu, mutta se muuttaa muotoaan. Huomaan usein miettiväni sen puuhia ja olen penkonut koneella kuvakansioita tuntikausia. Voin jo hymyillä joillekin muistoille ja lämmöllä muistelen sen aivotuksia, esimerkiksi sitä, kuinka se varasti nokisutarin karvalakin tai kun se juoksi pentuna kukkapurkki päässään pitkin pihaa. Silti välillä tulee hetkiä, kun on kaivettava nessupaketti esille.

Hassu pieni kärsäkäs, ikää reilut 6kk, © Tuija A

Ilokseni olen törmännyt kesän aikana muutamaan ihanaan ranskikseen. Leirintäalueella saimme naapuriksimme kaksi kaunista junnua ja yhden viikonlopun sain viettää vauhdikkaan pallotyttö-Bertan ja hänen kotiväkensä mökillä. Balsamia koirattoman koiraihmisen haavoihin, kun kotoa ei vielä uusien kynsien rapinaa kuulu. Dacin suuret saappaat, tai Hurtan tossut, odottavat siis vielä täyttäjää.

Erityisesti tämän mökkiviikonlopun jälkeen huomasin "etsiväni" kotoa omaani. Aivan kuin olisin taas kuullut tassut laminaatilla ja voisin vannoa kuulleeni Dacin vaimean ilmoituspuhinan, " uf uff". Mielikuvitukseni pelleili kanssani urakalla. Illalla hampaita pesiessäni katsoin peilistä taakseni. Se tuli vanhasta muistista, ihan automaattisesti, vakkei peilistä olekaan katsonut enää kukaan kuukausiin. Daci tuli monesti vessan ovelle, johon päin olin selin. Sen sijaan, että se olisi tuijottanut selkääni, se katsoi ylös peiliin, jonne kasvoni heijastuivat. Se istui ovella ja odotti, että mentäisiin alas nukkumaan.
 
Ikävimmältä tuntuu kuitenkin kotiinpaluu. Vihaan tulla tyhjään kotiin. Joka kerta todellisuus iskee vasten kasvoja, jotain puuttuu. Puuttuu niin paljon.


Tänään sytytän kynttilän ja kaivan ne nessut esiin muistellen niitä kaikkia yhteisiä retkiä ja iloisia hetkiä.





torstai 28. huhtikuuta 2016

Kolme koiratonta kuukautta

Aurinko paistaa, kevät yrittää tulla. Olohuoneen sohvillekkin paistaa jo aurinko. Tiedän, että Daci löytyisi sieltä, jos se vielä olisi täällä. Se rakasti aurinkopaikkoja.


Sama aurinko lämmittää jo terassiakin. Siellä Daci olisi asunut kesät, jos olisi vain saanut. Olen varma, että olisin jo saanut hakea ja huijata auringonpalvojaa sieltä sisälle. Dacin mielestä terassikausi alkoi heti, kun lumet olivat sulaneet terassilta.


Haluaisin napsauttaa hihnan kiinni pantaan ja avata oven. Haluaisin taas ajaa kolmisin Valkeelle, haluaisin valokuvata, haluaisin kirjoittaa. Voisinpa taas saada silittää sitä samettista päälakea, rapsuttaa pehmoisinta korvantaustaa, upottaa sormet siihen muhkeaan kaulaan ja ennen kaikkea, katsoa niihin suklaanruskeisiin silmiin heti aamuisin. Siitä on nyt kolme kuukautta. Kolme koiratonta kuukautta. Onneksi kesällä on monenlaista näyttelyä ja koiratapahtumaa koirankaipuuta lievittämään, vaikka eihän se sama asia ole yhtään...

Sain myös viimein "esittelyssä Daci" sivun päivitettyä. Teksti on nyt valmis, mutta kuvia tulen lisäämään sinne myöhemmin. Selatessani kuvia mietin, että onneksi olen säilyttänyt myös räpsyjä ja jotain muita "hutiruutuja", esimerkiksi hassuja ilveilykuvia. Tärkeitä muistoja nekin,  jotenkin niin aitoja.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Videoaarteita



On kuulemma International Puppyday. Löysin joku aika sitten videoaarteita, tässä yksi video pentuajoilta: pikku-Daci n. 6kk vanhana ♥

torstai 4. helmikuuta 2016

Dacille

Siitä on nyt viikko, kun jouduimme palaamaan eläinlääkäristä ilman sinua. Ensin olit siinä ja sitten et enää ollutkaan. Sen tajusi, mutta toisaalta ei tajunnutkaan. On niin outoa olla ilman koiraa. Mutta et sinä ole kokonaan poissa, olet muistoissa, aina sydämessä. Niin paljon tulee vielä "vanhasta muistista". Ulko-oven avatessani odotan, että pääsi kurkistaa oven raosta ja singahdat kuistille iloisena. Niinhän sinä aina teit. Iltaisin, kun istun sohvalla, odotan, että kiipeät rappusia yläkertaan. Mutta ei, et ole enää täällä. Sitä on niin vaikea käsittää.

Iltaisin savupiipun vieressä on tyhjä paikka, siinä oli sinun paikkasi. Käperryit siihen lenkin jälkeen, tassut tai poski lämmintä piippua vasten. Tai hyppäsit sohvannurkkaan. Siihen sohvalle, jossa joku jo istui, vaikka toinen sohva olisi ollut tyhjä. Nyt sohvanurkasta ei enää kuulu tyytyväistä pörinää, sitä, jota pidit, kun möngersit itsellesi paikkaa.

Öisin käperryit polvitaipeeseen ja varastit niin monesti peittoni, kun röhnötit pitkin pituuttasi kyljelläsi sängyn jalkopäässä. Miten niin pienenä venyitkin koko sängyn tai sohvan levyiseksi? Monesti aamulla olit ryöminyt ylemmäs ja nukuit selkä vatsaani vasten. Enää en voi herätä siihen.

Muistan mikä määrä perhosia lensi vatsassa, kun odotimme lentokentällä sinua ja Anikoa saapuvaksi. Sitten ne Peterin lähettämistä valokuvista tutut ruskeat silmät olivat siinä, kurkistivat Anikon lentokassista. Sinä pieni hurmuri, kiedoit meidät heti suurien pennuntassujesi ympäri. Hurmasit niin monet muutkin. Olen selannut kuvia, itkenyt ja nauranut niille. Olen löytänyt videoaarteita, joita en edes muistanut olevan. Toissapäivänä, kun istuin koneella ja katsoin videota sinusta, jostain pöydältä tai roskiksesta tipahti Pepsi-korkki. Siinä oli sinun hampaanjälkesi. Otin sen talteen.

Olen sinulle niin monesta kiitollinen. Kiitos, että saimme hetken kulkea kanssasi samaa polkua. Opetit niin paljon, kiitos Daci!


Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi, joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on

- kirjoittaja tuntematon -

perjantai 29. tammikuuta 2016

Daci 17.2.2010 - 28.1.2016


Eilen illalla tuli aika raskaiden päästösten. Liian varhain ja yllättäen tuli sinun aikasi lähteä. Tälläisenä minä sinut muistan: hymypoika, kirkassilmä, vauhtitassu <3

Juokse sinne, missä sinulle on aina aurinkopaikka,
missä peffan alle on vähintään yksi peitto,
mielummin kaksi.
Juokse sinne, missä koirankeksejä kasvaa puissa,
sinne, missä vinkulelusi eivät hiljene koskaan.
Siellä on sinulle hirvenjälkiä metsät täynnä,
ja saat vahtia pilvipeltoja!

Hyvää matkaa kultaruttu, meillä on sinua niin ikävä!


- Dacia kaivaten, emäntä ja muut omat ihmiset

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Possua pöytään!

Vuoden 2015 neljäs paketti löysi perille meikäpoika-herkkusuun tarkastettavaksi. Tällä kertaa paketista paljastui pari pussia possuja: uutta Acanan Pork &  Butternut Squashia sekä Orijenin kylmäkuivattuja herkkuja makunaan Wild Boar.


Acanan uusi kuivaruoka kuuluu Singles- sarjaan. Sarjan ruoat sisältävät vain yhtä lihaa, jolloin ne sopivat erityisen hyvin allergioiden kanssa painivien tai herkän massun omaavien karvakorvien ruokalistoille. Ennestään sarjaan kuuluu Lammas & Okanagan Apple- vaihtoehto. Pork ja Butternut Squash sisältää nimensä mukaisesti possua, jota ilmoitetaan olevan kaiken kaikkiaan 50% valmistusaineista (luuton possu 20%, kuivattu possu 20%,  maksa 5%, possun rasva 3% ja munuaiset 2%). Albertassa kasvaneesta possusta on käytetty lihan lisäksi myös rustoja, maksa ja munuaiset Wholeprey- ajattelun mukaan: hyvää luonnollisesti! Tämän takia ruokaan ei ole tarvinnut  käyttää synteettisiä vitamiineja, aminohappoja, kivennäisiä tai hivenaineita, vain sinkkiä on lisätty.

Viljan ja perunan sijaan Pork & Butternut Squash sisältää tehtaalle tuoreena toimitettuja hedelmiä ja vihanneksia, kuten linssejä, herneitä ja kurpitsaa. Koska Single- sarjan ideana on sisältää vain yhtä eläinproteiinia, on DHA- ja EPA-lähteenä käytetty merilevää kalan sijaan.

 Ruokaa saa neljssä eri kokoisessa pussissa: 340g, 2kg, 6kg ja 11,4kg. 

Nappula vasemmalla Orijen Tundra, oikealla Acana Pork & Butternut Squash
Meille possu oli uusi tuttavuus, eikä possua sisältävää kuivamuonaa ole aikaisemmin tässä valtakunnassa maisteltu, eikä sellaista ole mun ruokakippoon kilahdellut. Paketti oli kuitenkin mun mielestä varsin mieluinen ja kuppini tyhjeni taas ennätysajassa. Nappula on pientä ja pyöreää ja esim Orijenin nappulaan verratuna pinnaltaan ehkä hieman kuivemman tuntuinen. Nappulan haju ei ollut liian voimakasta myöskään emännän nokkaan. Minä taas onnistuin paikantamaan hajun perusteella huonosti piilotetun pussin, koska tämän koemaistajan mielestä santsikierros heti olisi ollut tarpeen! Makutestistä siis korkeat pisteet ja emäntäkin kehuu hienoa Single- ideaa. Emännältä kiitosta saa myös pussin ulkoasu, se on selkeä!


Toisena testattiin kylmäkuivattuja villisika-herkkuja, jotka taitavat myöskin olla ihan uusia, sillä niitä emäntä ei vielä nettikaupan puolelta löytänyt. Nekin kuuluvat Single-sarjaan, sillä ne sisältävät tasan yhtä ainesosaa eli villisikaa: puolet villisian maksaa ja puolet tuoretta, luutonta villisikaa. Herkut on valmistettu Kanadassa lähialueiden kasvattajilta toimitetusta tuoreesta lihasta. Niihin ei ole lisätty mitään säilöntäaineita, joten ne ovat myös terveellisempi vaihtoehto. Kylmäkuivaus on hellävarainen valmistusmuoto, sillä se säilyttää ruoan ravintoaineet paremmin kuin kuumentaminen. Kaloreita per makupala on enintään seitsemän ja herkkuja saa näppärästi murennettua pienemmiksi. Vaikka pussi vaikuttaa kevyeltä, riittää siitä pitkäksi aikaa herkuteltavaa.

Kylmäkuivatut herkut kuuluvat kyllä mun suosikkiherkkuihin. Eikä emäntäkään ole niistä valittanut, sen mielestä on hienoa, kun niissä ei ole mitään ylimääräistä. Päänvaivaa tuottaa ainoastaan se, että minkä värisen pussin sitä pyytää emännän kaupasta tuomaan, kun ne kaikki makuvaihtoehdot on niin makoisia.

Kiitos taas kerran SLN Import Group Oy!